Tuolla yhdessa ketjussa joku erotteli "magian" ja "noituuden" ikaankuin "hyvan" ja "pahan"...
Ja sittenhan Raamatussa puhutaan "noituudesta" pahana toimintana...
Mietin jo jossain vaiheessa, etta pitaisikohan nimimerkki pistaa uusiksi...?
Mutta toisaalta olen jo itse tottunut tahan, te olette (todennakoisesti) tottuneet tahan ja ilmeisesti henkimaailmakin on tottunut...;)
Ja sittenhan Raamatussa puhutaan "noituudesta" pahana toimintana...
Mietin jo jossain vaiheessa, etta pitaisikohan nimimerkki pistaa uusiksi...?
Mutta toisaalta olen jo itse tottunut tahan, te olette (todennakoisesti) tottuneet tahan ja ilmeisesti henkimaailmakin on tottunut...;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainahan olisi vähän virkistystä vaihtaa.
Ei pitäisi jämähtää paikoilleen! ;)
Vaihda ihmeessä jos katsot tarpeelliseksi.
...kirjassa Synnin palkka on kuolema (1994) erotetaan noituus ja taikuus toisistaan ja nimenomaan siten, että noituudella viitataan nimenomaan pahantahtoiseen magian käyttöön. Tässä ote kirjasta (s. 59): "tässä kirjassa nimitämme noituudeksi kaikkia vahingoittavia noidantekoja riippumatta siitä, millä keinoin vahinko aiheutettiin. Sitä vastoin taikuuteen luemme onnea, suojaa ja terveyttä tuovat taiat sekä muun hyvää tarkoittavan toiminnan henkien parissa". Käsittääkseni tämä ei ole (?) kovin yleinen / vallallaoleva näkemys, mutta tällaisiakin tulkintoja siis on, joten...
Minusta nimeä ei kannata sen tähden vaihtaa, jollei itsestä ehdottomasti tunnu siltä.
Tuo noituuden ja magian erottelu juontaa juurensa keskiajalta jolloin kirkon inkvisitio oli kaikkein aktiivisimmillaan. Magian harjoittajat (puhun nyt siis seremoniallisesta tai rituaalimagiasta) vertasivat usein noituutta saatanasta lähtöisin olevaan voimaan puolustellakseen omaa toimintaansa jotteivät olisi joutuneet kirkon vihan alle. Tästä löytyy esimerkkejä jos luette esimerkiksi Agrippan "three books of occult philosophy" kirjan. Esimerkkejä löydätte kun etsitte tietoa esim. Peter de Abanosta. Tämän takia on olemassa esimerkiksi käsitejako 'magick' ja 'magic'. Okkultismin harrastajat olivat yleensä oppineita henkilöitä joilla oli joillain jopa yhteyksiä kirkkoonkin. Alemman tason magian harjoittajat (luontoon pohjautuvat magian, noituuden) harjoittajat taasen yleensä eivät olleet niin korkeasti koulutettuja. Käytännössähän noituus ei siis ole sen pahantahtoisempaa kuin magiakaan sillä noituus on magiaa. Magian, noituuden tai taikatemppujen harjoittamisen pahuus lähtee yleensä itse harjoittajasta, ei järjestelmästä. Taikomisella tarkoitetaan tosin yleensä näitä nykypäivän silmänkääntötemppuja eikä niinkään mitään magiaan liittyvää.
sen enemmin noita-naista kuin -miestä!
;)
Ja jos Raamattua ajatellaan, tarttisi kai minunkin vaihtaa nimimerkkini... Ei kai tällaista raamatullista nimimerkkiä saisi käyttää jos tällaisia puhuu? Vai? Jos kerran Raamattu kaiken tällaisen kieltää?
Käsittääkseni Vanhassa Testamentissa ihmiset useinkin turvautuivat tietäjiin ongelmatilanteissa. Itse uskon, että saatu tieto on sekä lahja että taakka. Ei tiedon saaja saamalleen tiedolle itse mitään voi.
Sen tiedän, että toisilla on näkemisen lahja, toisilla ei. Mutta jokaisella on joku lahja, se on varmaa. Ja kaikki saamamme rakentavat lahjat ovat meistä riippumattomia ja niiden taustalla on yksi ja sama hyvä voima, miksi hyvänsä Häntä sitten kutsummekaan.
ehdottaa, niin kävisikö vaikka Lilith?