on tää vaikeeta. Olen teinin yh ( inhoan jo yh-sanaa )ja haluan olla ihan tavallinen äiti -kuten olenkin. Tämä perhemuoto on meille ihan ok, mutta monelle kummastus: "miten jaksat, auttaako isä, oletko väsynyt" yms.
Perhemuoto kuitenkin tuntuu jo ihan luonnolliselta, ehkä hieman enemmän työtä, mutta sekin on ok: me olemme meidän perhe ja pärjätään hyvin, toki saan pienen elatusmaksun ja se on onneksi lapsen isälle sopiva summa. Ongelma: Olen väsynyt ja huolissani murkustani, mutten kehtaa sitä sanoa. Tuntuu siltä, että minun pitäisi näyttää/todistaa ympäristölle, että kaikki on hyvin. Pelkään, että minut tuomitaan jollainlailla "pahaksi ja moraalittomaksi", jos koen samoja tunteita kuin ydinperheen äidit. Tuntuu siltä, että minun pitää olla enemmän kuin ydinperhe: ydinperheen vanhemmat saavat olla väsyneitä, mutta minä en.
Kai me kuitenkin pärjätään, onhan murkkuikä monille perheille vaikeaa. Sanonta "ylpeys käy lankeemuksen edellä" käy kai minuun: ehkäpä -jos ongelmia tulee lisää- nöyrryn, pyydän apua ja olen lopulta epäonnistunut yh.
Perhemuoto kuitenkin tuntuu jo ihan luonnolliselta, ehkä hieman enemmän työtä, mutta sekin on ok: me olemme meidän perhe ja pärjätään hyvin, toki saan pienen elatusmaksun ja se on onneksi lapsen isälle sopiva summa. Ongelma: Olen väsynyt ja huolissani murkustani, mutten kehtaa sitä sanoa. Tuntuu siltä, että minun pitäisi näyttää/todistaa ympäristölle, että kaikki on hyvin. Pelkään, että minut tuomitaan jollainlailla "pahaksi ja moraalittomaksi", jos koen samoja tunteita kuin ydinperheen äidit. Tuntuu siltä, että minun pitää olla enemmän kuin ydinperhe: ydinperheen vanhemmat saavat olla väsyneitä, mutta minä en.
Kai me kuitenkin pärjätään, onhan murkkuikä monille perheille vaikeaa. Sanonta "ylpeys käy lankeemuksen edellä" käy kai minuun: ehkäpä -jos ongelmia tulee lisää- nöyrryn, pyydän apua ja olen lopulta epäonnistunut yh.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivottavasti et ihan oikeasti ajattele noin. Kukaan ei ainakaan odota sinulta että et koskaan tarvitsisi apua. Tai jos joku ajattelee niin, voit jättää semmoisten ihmisten kommentit ihan omaan arvoonsa. Minä odotan kauhulla sitä aikaa kun omat poikani tulevat murrosikään, nytkin oon jo välillä tosi väsyksissä tän arjen pyörittämiseen, vaikka pojat on vasta 3 ja 5v. Luulenpa että meillä minä joudun pahikseksi kun ei kummankaan lapsen isällä ole oikein selvyyttä siitä mitä tarkoittasa lapsen kasvatus. Eli tiedän jo etukäteen tarvitsevani kaiken tuen mitä voin saada, omilta sukulaismiehiltä, ystäviltä ja sos.puolen ihmisiltä. Enkä aio ollenkaan hävetä sitä että pyydän apua, minusta se on enempikin merkki siitä että olen vastuullinen vanhempi, en kuvittele pystyväni yksin selviytymään tästä ainakin mulle tärkeimmästä elämäntehtävästä, eli lasteni kasvattamisesta miehiksi. Hae apua mistä ikinä voit ja ota välillä kunnolla aikaa itsellesi, on hyvä että lapsesi näkee sinun arvostavan itseäsi.