Heräsin juuri, koska piti hörpätä janoon pari lasia vettä... Mutta näin sen elokuvan, jota joka paikassa julisteilla mainostetaan.
Poikani tarjosi "piletin"...
Itkettipä vanhaakin, tämmöistä kaiken nähnyttä sotalasta. Käykää katsomassa ketkä haluatte, ka kertokaa kuinka monelle tuli tuttuja tuntoja. Minulle tuli... Vanha viha, kuinka vihasinkaan kaikkea, kun tulin sinne. ja ne yrittivät omia minut, valhettelivat kuin elokuvassakin. Ja kun oppi tavat ja kielen, ja kiintyi, taas revittiin. Rankasti revittiin!
Ja sitten leskiäitini, inhosin häntäkin tultuani, koska karkotti minut maatani puolustamasta.
Poika olin, mutta!
Olisin ehkä ollut onnellisempi täällä, kuolleena tai elävänä. Ei mun sydämeni kahtiarepimistä, ja sisästä kipua kukaan korvaa.
Kukas sen vois?
Itketti kun näki, tuon elokuvan ohjaaja on ollut fiksu mies.
Katsokaa tekin se Äideistä parhain.
Poikani tarjosi "piletin"...
Itkettipä vanhaakin, tämmöistä kaiken nähnyttä sotalasta. Käykää katsomassa ketkä haluatte, ka kertokaa kuinka monelle tuli tuttuja tuntoja. Minulle tuli... Vanha viha, kuinka vihasinkaan kaikkea, kun tulin sinne. ja ne yrittivät omia minut, valhettelivat kuin elokuvassakin. Ja kun oppi tavat ja kielen, ja kiintyi, taas revittiin. Rankasti revittiin!
Ja sitten leskiäitini, inhosin häntäkin tultuani, koska karkotti minut maatani puolustamasta.
Poika olin, mutta!
Olisin ehkä ollut onnellisempi täällä, kuolleena tai elävänä. Ei mun sydämeni kahtiarepimistä, ja sisästä kipua kukaan korvaa.
Kukas sen vois?
Itketti kun näki, tuon elokuvan ohjaaja on ollut fiksu mies.
Katsokaa tekin se Äideistä parhain.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kovasti elokuvaa on mainostettu televisiossa.
pittää käyvvä se katsomassa jos tullee tänne kaupunkiin.
olen pahoilla sinun lapsuus ajan kokemuksista.
miun on vaikia ehkä käsittää ko en omakohtasesti sitä tullu tietämään, mite se lapsii vaikutti.
tunsin kyllä errään tytön joka oli ruotsissa sotalapsen. hää taas oli hyvin tyytyväinen oloonsa ja olis tahtonu jäädä ruotsiin, mutta vanhemmat tahto takasin.
hänen ystävänsä toinen tyttö joutu tanskaan ja jäi sille tielle, hänet otettii sinne omaksi.
hää taas sano ettei tietäs onnellisesta perhe elämästä mittää jos ei ois saant ruotsis olla niitä vuosii. hää oli siel muutamaan otteeseen.
hänen kotiolot suomessa oli huonot, isä joi ja äiti sairasteli.
aikuisenakin hää kävi ruotsin perheen luona vierailulla, omien lasten kanssa.
aattelen naisena ja jos minul olis olt lapsii äitinä, vaaran uhatessa ne äitit jotka lähetti lapset ruotsii, teki sen varmaa raskain mielin, mutta hyö tahto pelastaa sodasta ees lapsensa, joka on aika urhea teko, siin omat tunteet on jätetty syrjää.
kukkaa ei siihe aikaa voinnu uskoo että siitä vois jottain vahinkoo seurata lapsille.
terveisin lyyli
osansa ne kodit, jotka ottivat asumaan karjalaisia sodan aikana. Tilanne: isä sodassa, samoin hevonen, kirjeitä KPK:hon, työtä ylenmäärin kotona kesän, talven, pahvimonoja, vaatteita puretuista ja käännetyistä kappaleista, paketteja rintamalle, karjalaisperhe sisään mahdollisimman hyvin oman perheen joukkoon, täiden ja kirppujen esiinmarssia ja poistoa, - ja sitten näiden karjalaisten viha niskassa vielä vuosikymmenten kuluttuakin. Miksi? Ettekö osaa asettua toisten asemaan? Kysynpä: ketä te olette ottaneet kotiinne asumaan? Miten suuria perheitä? *Räväköitä* te ainakin olette olleet ja aina haukkuneet muita. Mutta ne vastaanottavat kodit ottivat suuriakin karjalaisperheitä omaan kotiinsa ja parhaansa yrittivät teidänkin hyväksenne. Samoin varmaan parhaansa yrittivät myös sotalapsia vastaanottavat ruotsalaispariskunnat. Ei sota ollut vastaanottajien syytä. Hehän yrittivät auttaa. Olisiko anteeksipyyntö paikallaan?
Äärimmäisen harvoin saan onneksi kuulla tuollaista vuodatusta sodan jaloista jotenkin tasavertaisesti selvinneiltä kotirintaman kanssasisarilta ja veljiltämme.
Jokainen suomen kansalainen oli sodan melskeessä samassa asemassa.
Kotirintamallakaan ei kukaan ollut turvassa.
Vihollisen hyökkäykset ulottuivat hyvin syvälle suomenneidon sisuskuntiin.
Ei ollut suomalaisista kiinni kuka ja mistä evakkoon jouduttiin. Karjalaiset sattuivat vain palapelin uhriksi. Uhriksi todella. Monella heillä oli isojakin maatiloja ja elämän voima hyvinkin hallussa.
Kaikki ottivat mukaansa vain tarpeellisen, joista suurin osa matkanvarrella kuitenkin hävisi kuin tuhka tuuleen.
Ei ollut suomalaisista kiinni kenen lapset joutuivat evakkoon. Oli yksinkertaisesti lasten turvallisuudesta, elämän turvaamisesta kysymys, kun suomalaislapsia ruotsinmaalle laitettiin.
Monen sydämmet siinä särkyivät, monet suhteet siinä katkesivat.
Ymmärtämystä nykyhetkeen, ymmärtämistä aiempiin toimintoihin.
Yhteisymmärrystä hyvinvoinninkin keskellä.
Itsenäisyyttä ja vapautta.
Sinulle ja mielle kaikille.
kiitollisuutta auttajia kohtaan.
Voisit tuntea kiitollisuutta, että pystyivät auttamaan?
Kiitollisin mielin, että omia kansalaisia ei enempää sota sortanut, riistänyt identiteettiä, vienyt itsenäisyyttä.
Kiitos kuulunee meille kaikille.
ja avausviestistä loput.
Kiitokset kauneimmat hyville auttajille, niin Suomessa kuin Ruotsissa.
Suomalaiset antoivat henkensäkin, sitä ennen kodeissaan auttoivat.
ei olisi ollenkaan pahitteeksi.
Kiitosta ja kunniaa, ja sen aikaista sympatiaa. Sympatiaa joka toinen samassa tilanteessa oleva omalla tavallaan toi esiin.
Suurin kiitos kyllä kaikesta järjestelyistä kuuluu valtiovallalle.
Suomen valtio päättävine puoluekannoistaan koostuvine esityksineen sai määräenemmistön ja toteutti ihan mahtavan järjestelmällisen kotijoukkojen siirron kunniallisesti.
Nimiäkin olisi mainita, mutta kaikenkaikkiaan asiat silloissessa suomessa hoidettiin mallikkaasti.
Palaveri päättyy tähän.
Muut voivat jatkaa.
Kirjoittelemisiin.
Vaikka hänestä myöhemmin tuli populisti ja pelle, niin hänellä oli myös oikeaa näyttöä kyvyistään. Hän oli vastuussa 400 000:n ihmisen uudelleenasuttamisesta.
Tietenkään niin suuressa joukossa ja niin suuren joukon vastaanottajissa ei aina oltu tyytyväisiä, mutta hän hoiti asiansa, ja valtava ihmismäärä pääsi uuden elämisen alkuun.
Kun Veikko Vennamoa haastateltiin kerran TV:ssä sen jälkeen, kun hän oli vetäytynyt syrjään, niin ensimmäisen kerran huomasin, että hän oli tosiaankin järkevä ihminen. Silloin hänellä ei enää ollut tarvetta politikoida, vaan hän puhui omana itsenään.
sydämetöntä tehdä lapsille sellaista,olisivat lähettäneet isompia lapsia ja keroneet heille ne olisivat sen ymmärtäneet,
piti niin pieniille tehdä sellaista,se ikävä on pohjatonta, minä koin kun olin kaksi viikkoa kesäleirillä muutaman kymmenen kilometrin päässä koululla,