Miksi ripille?

Siinä on järkeä, jos uskoo. Jos ei, niin sitten koko hommalla voisi heittää vesilintua, jos se olisi konkreettinen asia. Itsekin kävin riparin, tosin pakotettuna. Enkä siitä saanut mitään elämystä, lähinnä inhon joku hoitoa kohtaan.

Hiippari kirjoitti:

Siinä on järkeä, jos uskoo. Jos ei, niin sitten koko hommalla voisi heittää vesilintua, jos se olisi konkreettinen asia. Itsekin kävin riparin, tosin pakotettuna. Enkä siitä saanut mitään elämystä, lähinnä inhon joku hoitoa kohtaan.

Voihan usko syntyä myös riparilla. Kävin viime kesänä riparin, ja minua ahdisti ajatus juhlista. Mietin, että pitäisikö jätttää juhlat pois. Pidin kuitenkin juhlat, vaikka niistä tuli kamala stressi.Riparilla oli mukavaa, eikä raha korvaa missään nimessä uusia, ihania kokemuksia. (: Olen isoskoulutuksessa, ja tunnen myös kuuluvani seurakunnan juttuihin mukaan. Meidän seurakunnasta n. joka kolmas lähti mukaan isoskoulutukseen leirin jälkeen. Aika kova prosentti siis, jotkut kyllä lopettavat koulutuksen kesken.

kiva lista, mutta voisinpa väittää, että itse mennessäni rippikouluun ainoa motiivini oli raha. kahiseva, haiseva ja arvokas raha. elikkäs siis nuo lahjat. muilla osioilla ei ollut paskankaan väliä. ja voisin väittää, että suurimmalla osalla samassa paikassa kituneilla oli tuo sama motiivi: lahjat. loppuja lienee sitten "motivoinut" vanhempien ja muun suvun painostus.

niin se vain on, eikä se siitä muuksi muutu.

Mitä hengellistä hyötyä ripille menemisestä tosiasiassa on? Ei mitään. Maallista hyötyä enemmänkin, saa kivoja kavereita, kivoja kokemuksia ym. Mutta eikö ripille menemisestä ole juuri kysymyksessä hengellisestä asiasta? Onko se kovinkin hengellistä kun riparilla riehutaan ja "muka" kuunnellaan hengellistä opetusta? Miksi riparista pitää tehdä hirveä toimintaleiri? no juuri siksi, että nuoret eivät sinne muuten menisi. Suurinta osaa riparilaisista ei voisi vähempää kiinostaa mitkään "jeesustelujutut". Muutama poikkeus saattaa olla. Niiin, ajattele, saat oikeen kirkkohäät kun menet riparille, vuhuu. Ainoa hyöty taisi olla siinä...

niitä kirjoitti:

kiva lista, mutta voisinpa väittää, että itse mennessäni rippikouluun ainoa motiivini oli raha. kahiseva, haiseva ja arvokas raha. elikkäs siis nuo lahjat. muilla osioilla ei ollut paskankaan väliä. ja voisin väittää, että suurimmalla osalla samassa paikassa kituneilla oli tuo sama motiivi: lahjat. loppuja lienee sitten "motivoinut" vanhempien ja muun suvun painostus.

niin se vain on, eikä se siitä muuksi muutu.

Suomi on perin luterilainen maa.Rippikoulun tai -leirin käy nuorista yli 90%(92-94).Miksi nuori menee rippikouluun?
1.Vanhempien painostus
2.Saa lahjoja..,kuten mopon,rahaa,koruja..yms
3.Ihminen on jo beibinä liitetty kasteen avulla
tuohon kirkkoon kiinni,joten vaihtoehdot käytännössä vähissä.
4.Muutama prosentti on tosissaan kiinnostunut uskonasioista 15-vuotiaana.

oi että kirjoitti:

Mitä hengellistä hyötyä ripille menemisestä tosiasiassa on? Ei mitään. Maallista hyötyä enemmänkin, saa kivoja kavereita, kivoja kokemuksia ym. Mutta eikö ripille menemisestä ole juuri kysymyksessä hengellisestä asiasta? Onko se kovinkin hengellistä kun riparilla riehutaan ja "muka" kuunnellaan hengellistä opetusta? Miksi riparista pitää tehdä hirveä toimintaleiri? no juuri siksi, että nuoret eivät sinne muuten menisi. Suurinta osaa riparilaisista ei voisi vähempää kiinostaa mitkään "jeesustelujutut". Muutama poikkeus saattaa olla. Niiin, ajattele, saat oikeen kirkkohäät kun menet riparille, vuhuu. Ainoa hyöty taisi olla siinä...

Edellisiin liittyen: rippikoulun kävi vuonna 2004 89,4% ikäluokasta. Tutkimusten ja kartoitusten mukaan nuorten odotukset rippikoulusta liittyvät juuri ystäviin, yhteishenkeen, kummiuteen, lahjoihin ja kirkkohäihin. Sen sijaan rippikoulun jälkeen merkityksiä kysyttäessä nuoret kertovat myös hengellisestä ulottuvuudesta. Mielestäni on virhe ajatella, että hengelliset kysymykset eivät nuoria kiinnostaisi. Tätä aihepiiriä on aika vaikea pukea sanoiksi ja keskustelukulttuuri esim. koulussa on heppoista. Kuitenkin juuri tässä iässä ns. perimmäiset kysymykset askarruttavat. Avainkysymys on kuitenkin se, että millä tavoin asiat ovat rippikoulussa esillä, toiminnallisuus on yksi hyvä työtapa. "Jeesustelu" onkin syytä jättää sikseen. Väite siitä, että rippikoulusta puuttuisi hengellinen ulottuvuus ei pidä paikkaansa. Kaikissa rippikouluissa on monipuolista jumalanpalvelus- ja hartauselämää. Tätä aluetta ihmisyydessä ei olekaan syytä lähestyä hyötykysymyksenä. Rippikoulun suosion yksi taustatekijä joka tapauksessa on se, että suuria kysymyksiä osataan lähestyä nuorten maailmasta käsin. Nämä kysymykset viime kädessä erottavat rippikoulun muista aikuistumisleireistä.

Jarmo Kokkonen kirjoitti:

Edellisiin liittyen: rippikoulun kävi vuonna 2004 89,4% ikäluokasta. Tutkimusten ja kartoitusten mukaan nuorten odotukset rippikoulusta liittyvät juuri ystäviin, yhteishenkeen, kummiuteen, lahjoihin ja kirkkohäihin. Sen sijaan rippikoulun jälkeen merkityksiä kysyttäessä nuoret kertovat myös hengellisestä ulottuvuudesta. Mielestäni on virhe ajatella, että hengelliset kysymykset eivät nuoria kiinnostaisi. Tätä aihepiiriä on aika vaikea pukea sanoiksi ja keskustelukulttuuri esim. koulussa on heppoista. Kuitenkin juuri tässä iässä ns. perimmäiset kysymykset askarruttavat. Avainkysymys on kuitenkin se, että millä tavoin asiat ovat rippikoulussa esillä, toiminnallisuus on yksi hyvä työtapa. "Jeesustelu" onkin syytä jättää sikseen. Väite siitä, että rippikoulusta puuttuisi hengellinen ulottuvuus ei pidä paikkaansa. Kaikissa rippikouluissa on monipuolista jumalanpalvelus- ja hartauselämää. Tätä aluetta ihmisyydessä ei olekaan syytä lähestyä hyötykysymyksenä. Rippikoulun suosion yksi taustatekijä joka tapauksessa on se, että suuria kysymyksiä osataan lähestyä nuorten maailmasta käsin. Nämä kysymykset viime kädessä erottavat rippikoulun muista aikuistumisleireistä.

asiat käydään sitoutumattomasti, nuoren maailmasta käsin, ilman valmiita vastauksia. Ja Protulla puhutaan siis ihan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Hauskanpitoa, uusia kavereita, läheisyyttä, ajattelemisen aihetta, pohdinnan aloitusta, väiitelyitä, leikkejä, keskusteluja, näytelmiä tms. rennosti ja spontaanisti. Sitä Protu on. Siis kun joku puhui siitä, mitä ripari antaa kirkkoon kuulumattomalle... -en näe mitään syytä kirkkoon kuulumattomalle käydä riparia. Enkä kellekään, joka ei kristinuskoa omakseen tunne. Protu-leiriltä saa vähintäänkin yhtä hyvät, jos ei paremmat, kokemukset.
Siis älä sinä vertaile keskenään riparia ja jotakin, mistä sinulla ei ole pienintäkään havaintoa.

Pahoitelen, jos viesti vaikuttaa töykeältä. Alkaa olla jo myöhä.

Jarmo Kokkonen kirjoitti:

Edellisiin liittyen: rippikoulun kävi vuonna 2004 89,4% ikäluokasta. Tutkimusten ja kartoitusten mukaan nuorten odotukset rippikoulusta liittyvät juuri ystäviin, yhteishenkeen, kummiuteen, lahjoihin ja kirkkohäihin. Sen sijaan rippikoulun jälkeen merkityksiä kysyttäessä nuoret kertovat myös hengellisestä ulottuvuudesta. Mielestäni on virhe ajatella, että hengelliset kysymykset eivät nuoria kiinnostaisi. Tätä aihepiiriä on aika vaikea pukea sanoiksi ja keskustelukulttuuri esim. koulussa on heppoista. Kuitenkin juuri tässä iässä ns. perimmäiset kysymykset askarruttavat. Avainkysymys on kuitenkin se, että millä tavoin asiat ovat rippikoulussa esillä, toiminnallisuus on yksi hyvä työtapa. "Jeesustelu" onkin syytä jättää sikseen. Väite siitä, että rippikoulusta puuttuisi hengellinen ulottuvuus ei pidä paikkaansa. Kaikissa rippikouluissa on monipuolista jumalanpalvelus- ja hartauselämää. Tätä aluetta ihmisyydessä ei olekaan syytä lähestyä hyötykysymyksenä. Rippikoulun suosion yksi taustatekijä joka tapauksessa on se, että suuria kysymyksiä osataan lähestyä nuorten maailmasta käsin. Nämä kysymykset viime kädessä erottavat rippikoulun muista aikuistumisleireistä.

"Rippikoulun suosion yksi taustatekijä joka tapauksessa on se, että suuria kysymyksiä osataan lähestyä nuorten maailmasta käsin. Nämä kysymykset viime kädessä erottavat rippikoulun muista aikuistumisleireistä."

En osaa sanoa miten rippikoulut ja leirit nykyään toimii, mutta yli 20 vuotta sitten ei suuria kysymyksiä juurikaan käsitelty muuta kuin uskonnon näkökulmasta.

Lisäksi piti opetella jotain uskonnollisia liirumlaarumeita ulkoa, jotka olivat minulle vastenmielisiä. Luulin aikanaan, että on pakko käydä rippikoulu - sellaisen vaikutelman antoi jo pelkästään koulu.

En kuitenkaan kiistä rippikoulujen yksilöille avautuvaa merkityksellisyyttä mikäli nuori on tietoinen siitä mitä se on sekä siitä, että on olemassa myös vaihtoehtoja tälle aikuistumisriitille.

Jarmo Kokkonen kirjoitti:

Edellisiin liittyen: rippikoulun kävi vuonna 2004 89,4% ikäluokasta. Tutkimusten ja kartoitusten mukaan nuorten odotukset rippikoulusta liittyvät juuri ystäviin, yhteishenkeen, kummiuteen, lahjoihin ja kirkkohäihin. Sen sijaan rippikoulun jälkeen merkityksiä kysyttäessä nuoret kertovat myös hengellisestä ulottuvuudesta. Mielestäni on virhe ajatella, että hengelliset kysymykset eivät nuoria kiinnostaisi. Tätä aihepiiriä on aika vaikea pukea sanoiksi ja keskustelukulttuuri esim. koulussa on heppoista. Kuitenkin juuri tässä iässä ns. perimmäiset kysymykset askarruttavat. Avainkysymys on kuitenkin se, että millä tavoin asiat ovat rippikoulussa esillä, toiminnallisuus on yksi hyvä työtapa. "Jeesustelu" onkin syytä jättää sikseen. Väite siitä, että rippikoulusta puuttuisi hengellinen ulottuvuus ei pidä paikkaansa. Kaikissa rippikouluissa on monipuolista jumalanpalvelus- ja hartauselämää. Tätä aluetta ihmisyydessä ei olekaan syytä lähestyä hyötykysymyksenä. Rippikoulun suosion yksi taustatekijä joka tapauksessa on se, että suuria kysymyksiä osataan lähestyä nuorten maailmasta käsin. Nämä kysymykset viime kädessä erottavat rippikoulun muista aikuistumisleireistä.

""Mielestäni on virhe ajatella, että hengelliset kysymykset eivät nuoria kiinnostaisi.""

Kirkkoa lähinnä kiinnostaa se luku moniko näistä aivopestyistä kakaroista maksaa tulevaisuudessa kirkollisveroa.