tämäkin taitaa mennä "mauton & typerä" -osastoon, vaan menköön. ei mikään taidonnäyte, mutta joskus tästäkin kuvitteli löytävänsä jotain pointtia.
--------------------------------------------
Sankariunelmia
Varsinainen shokki, kun huomaa juuri tulleensa seipään lävistämäksi. Elämää ajattelee yhtäkkiä aivan toisin kuin ennen. Tässä kohtaako minun sitten kuuluu tippua? Tuon villin iskusta, joka sitäpaitsi näyttää olevan vasta lapsi. Ei. Vaikka kaadunkin verta yskien maahan hänen kiskaistessaan keihään ulos vatsastani, en silti ole vielä lyöty. Enhän minä koskaan.
Yllätyn itsekin, kuinka paniikki ei valtaakaan mieltäni vielä vastustajan kohottaessa asettaan viimeistä iskua varten. Katson vain pilviä hänen päänsä takana, jotka näyttävät nauravilta naamoilta. Kaikki tuntuu yhä niin selkeältä keihäänterän lähestyessä päätäni. Vasen käteni pyyhkäisee kasvojeni ohitse siirtäen iskun syrjään, samalla kun miekkakäteni nousee vastalyöntiin. Hiljaa mielessäni lausun kiitoksen siitä, etteivät käteni nyt pettäneet minua. Katson vain tyynenrauhallisena kuinka lopetusiskunsa harhaan lyönyt vastustajani syöksyy epähuomiossaan miekkaani. Turhaan yritän vastustella hymynkaretta suupielissäni, kun tuo villi hetken hädissään sätkittyään jää hervottomana roikkumaan verentahrimaan terään.
Työnnän ruhon pian syrjään, ja nousen vaivalloisesti jaloilleni. Silti enemmän voimia syö miekan kiskominen kuolleen ruumiista. Yltäpäältä veressä ja jatkuvan kivun repimänä tunnen oloni silti voittoisaksi. Katsahdan vielä poikaan, joka onnistui haavoittamaan minua pahasti, ja jonka siitä huolimatta kykenin kukistamaan. Lyön sitten hänen päänsä irti, ja painan sen hänen omaan seipääseensä. Nuoret kasvot ovat yhä vääntyneet ilmeeseen, joka on sekä järkyttynyt että yllättynyt. En pidä siitä, ja väännänkin pojalle hassun virneen. Nyt ilme miellyttää enemmän ja jätän pään keikkumaan mielettömänä kepinnokkaan. Huomaan verta valuvan yhä vatsassani ammottavasta haavasta, ja käännän katseeni pois.
Poika ei ole ainoa vainaja näillä main. Niitä on kaikkialla. Nämä vuorenrinteet ovat itse asiassa hautautuneet vereen ja ruumiin kappaleisiin. Taivaalla pilvet näyttävät hymyilevän yhä. Alkaa naurattaa.
--------------------------------------------
Sankariunelmia
Varsinainen shokki, kun huomaa juuri tulleensa seipään lävistämäksi. Elämää ajattelee yhtäkkiä aivan toisin kuin ennen. Tässä kohtaako minun sitten kuuluu tippua? Tuon villin iskusta, joka sitäpaitsi näyttää olevan vasta lapsi. Ei. Vaikka kaadunkin verta yskien maahan hänen kiskaistessaan keihään ulos vatsastani, en silti ole vielä lyöty. Enhän minä koskaan.
Yllätyn itsekin, kuinka paniikki ei valtaakaan mieltäni vielä vastustajan kohottaessa asettaan viimeistä iskua varten. Katson vain pilviä hänen päänsä takana, jotka näyttävät nauravilta naamoilta. Kaikki tuntuu yhä niin selkeältä keihäänterän lähestyessä päätäni. Vasen käteni pyyhkäisee kasvojeni ohitse siirtäen iskun syrjään, samalla kun miekkakäteni nousee vastalyöntiin. Hiljaa mielessäni lausun kiitoksen siitä, etteivät käteni nyt pettäneet minua. Katson vain tyynenrauhallisena kuinka lopetusiskunsa harhaan lyönyt vastustajani syöksyy epähuomiossaan miekkaani. Turhaan yritän vastustella hymynkaretta suupielissäni, kun tuo villi hetken hädissään sätkittyään jää hervottomana roikkumaan verentahrimaan terään.
Työnnän ruhon pian syrjään, ja nousen vaivalloisesti jaloilleni. Silti enemmän voimia syö miekan kiskominen kuolleen ruumiista. Yltäpäältä veressä ja jatkuvan kivun repimänä tunnen oloni silti voittoisaksi. Katsahdan vielä poikaan, joka onnistui haavoittamaan minua pahasti, ja jonka siitä huolimatta kykenin kukistamaan. Lyön sitten hänen päänsä irti, ja painan sen hänen omaan seipääseensä. Nuoret kasvot ovat yhä vääntyneet ilmeeseen, joka on sekä järkyttynyt että yllättynyt. En pidä siitä, ja väännänkin pojalle hassun virneen. Nyt ilme miellyttää enemmän ja jätän pään keikkumaan mielettömänä kepinnokkaan. Huomaan verta valuvan yhä vatsassani ammottavasta haavasta, ja käännän katseeni pois.
Poika ei ole ainoa vainaja näillä main. Niitä on kaikkialla. Nämä vuorenrinteet ovat itse asiassa hautautuneet vereen ja ruumiin kappaleisiin. Taivaalla pilvet näyttävät hymyilevän yhä. Alkaa naurattaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotenkin yhtäaikaa outo ja HYVÄ!
Ihan OK
oi mauttoman&typerän airuet. jos meitä ei olisi, keitä kypsästi ajattelevat ja kirjoittavat sitten halveksisivat...pidän noista hauskasti vinksahtaneista henkilöistäsi. ja vaikka väkivaltaa tursuaa joka tuutista sillä ei kuitenkaan mässäillä. lisääää
Järjetöntä on niin helppo kirjoittaa, verrattuna vaikkapa johonkin kauniiseen. (Kertonee tuokin jotain allekirjoittaneesta.) Kuitenkin, vielä on ainakin yksi sairas pikku kertomus varastossa jonka voisi tänne laittaa pienen hiomisen jälkeen. Ja ehkä myöhemmin jotain hienompaakin. Onko otsikkoon tosiaan kirjoitettava ARVOSTELKAA jotta joku lukisi näitä?
Niin ja eihän Jonas ollut vinksahtanut...