Yksi poika on todellakin kiinnostunut minusta, minun hyvä kaveri...Joskus tykkään siitä mutta jotenkin se vaan häviää se ihastumisen tunne aina kun olen sen kanssa. Siks olen kamalan ailahtelevainen sen pojan lähellä ollessani. Tavallaan tykkään siitä ihan kamalasti mutta tavallaan en halua alkaa seurustelemaan. Välillä ajattelen että unohdan koko tyypin, mutta silti se tulee ajatuksiin ainoana oikeana iltaisin, ja tulen hullun mustasukkaiseksi kun ajattelen että se olisi jonkun toisen kanssa...
Miulla on sen kanssa kamalan hyvä olo, mutta aina kun se on siinä lähellä niin jänistän koko homman enkä enää haluakaan mitään. Ikää mulla on kuitenkin jo 16 vuotta että ei se mitään pikkuipanoiden ihastusjuttuja ole mutta kuitenkin... Ja parhaat kaverit vihaa sitä tyyppiä ihan sydämensä pohjasta (tietävät ehkä että se tykkää minusta), mutta luulevat minunkin vihaavan sitä mutta ei se niin ole.
Hitto ku on vaikeaa, mie oon ihan sekaisin...
Miulla on sen kanssa kamalan hyvä olo, mutta aina kun se on siinä lähellä niin jänistän koko homman enkä enää haluakaan mitään. Ikää mulla on kuitenkin jo 16 vuotta että ei se mitään pikkuipanoiden ihastusjuttuja ole mutta kuitenkin... Ja parhaat kaverit vihaa sitä tyyppiä ihan sydämensä pohjasta (tietävät ehkä että se tykkää minusta), mutta luulevat minunkin vihaavan sitä mutta ei se niin ole.
Hitto ku on vaikeaa, mie oon ihan sekaisin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän tilanteesi täysin! Kirjoituksesi oli aivan kuin itseni kirjoittama! Olen vähän vanhempi, 18-vuotias ja yksi parhaista kavereistani on totaalisen ihastunut minuun. Välillä tuntuu, että haluaisin seurustella tämän kanssa, mutta yhtäkkiä otan takapakkia, enkä tiedä itsekään syytä käyttäytymiseeni. Tämän jätkän kanssa on ihana viettää aikaa, mutta silti joku estää minua. Pelkään, että jos seurustelusta ei tulisikaan mitään (mitä tapahtuisi ystävyydelle, jos eroaisimme? Vaikka onhan se ystävyys jo muuttunut, ei sitä voi kieltää), mutta jos taas sanoisin jätkälle, että en halua, pelkään, että menetän hänet. En vain ota selkoa itsekään tunteistani, vaikka olen niitä yli puoli vuotta jo tutkinut pääsemättä mihinkään lopputulokseen tämän jätkän suhteen. Olen miettinyt, että ehkä se onkin vain läheisyyden kaipuu,joka minulla on, enkä sen takia halua päästää hänestä irti.:) Olen varmaan tehnyt jätkän jo aivan hulluksi soutamisella ja huopaamisellani, mutta sinnikkäästi tämä vain edelleen on perässäni.:) Enkä missään nimessä haluaisi loukata häntä. Kuitenkin mietin koko ajan, kuinka ihanaa olisi seurustella hänen kanssaan. Eikä hänkään ole mikään suosittu tyttöjen keskuudessa, mutta osaa olla erittäin ihana.
Pakko kai asialle jotain on tehdä, eihän tämä näin voi jatkua mitenkään. On vaan niin vaikeaa tehdä päätös!
Toivottavasti sinä keksit ratkaisun ongelmaasi.Asioiden pitkittäminen, jota minä olen tehnyt, tekee asiat vain vaikeammiksi.