Usein sanotaan, että siihen loppuu sukututkimus, kun ensimmäinen hevosvaras tulee vastaan.
Olen aina naureskellut sellaisille nirppanokille, sillä mitä me menneisyyttä häpeäisimme, mutta nyt etsimässäni suvussa kunnioitettu ja rakastettu esi-isä osoittautuu vankilakundiksi, joka oli tuomittu inhasta seksuaalirikoksesta nuorena kuritushuoneeseen.
En uskalla sanoa sitä kenellekään. Hänen valokuviaan suuren perheensä keskellä on kaikkien jälkeläisten kodeissa. Hänestä on laadittu historiikkeja ja kerrottu tarinoita. Ihmeellistä, että hänen kaukaisia kirkonkirjatietojaan ei ole etsitty arkistoista, vaan pyydetty vain sukuselvitys vuosikymmenet sitten hänen kotiseurakunnastaan. Siinä ei vankilatuomiota mainita.
Minä löysin ko. huomautuksen, kun maakunta-arkistossa tarkistelin perheen tietoja alkup. kirkonkirjojen mikrofilmeiltä.
Nykyään väistelen heti keskustelua niin esi-isästä kuin sukututkimuksestakin.
Olen aina naureskellut sellaisille nirppanokille, sillä mitä me menneisyyttä häpeäisimme, mutta nyt etsimässäni suvussa kunnioitettu ja rakastettu esi-isä osoittautuu vankilakundiksi, joka oli tuomittu inhasta seksuaalirikoksesta nuorena kuritushuoneeseen.
En uskalla sanoa sitä kenellekään. Hänen valokuviaan suuren perheensä keskellä on kaikkien jälkeläisten kodeissa. Hänestä on laadittu historiikkeja ja kerrottu tarinoita. Ihmeellistä, että hänen kaukaisia kirkonkirjatietojaan ei ole etsitty arkistoista, vaan pyydetty vain sukuselvitys vuosikymmenet sitten hänen kotiseurakunnastaan. Siinä ei vankilatuomiota mainita.
Minä löysin ko. huomautuksen, kun maakunta-arkistossa tarkistelin perheen tietoja alkup. kirkonkirjojen mikrofilmeiltä.
Nykyään väistelen heti keskustelua niin esi-isästä kuin sukututkimuksestakin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minäkin sain selville, että isäni on osallistunut sotaan vuonna 1918. Hän oli punakaartilainen.
Tämän tiedon saatuani järkytyin, mutta jonkin ajan kuluttua päätin ottaa asiasta paremmin selvää.
Kansallisarkistosta löytyi hänen tietonsa. Hänet oli pakotettu liittymään punakaartiin. Mietin usein mitä kauheuksia hän oli tehnyt siinä sodassa toisille ihmisille.
Myöhemmin olen ajatellut, että aikakausi ja olot täällä Suomesa olivat sellaiset, että tälläistä pääsi tapahtumaan. Eihän se pelkästään ollut ihmisten pahuutta.
Jostain syystä myös esi-isäsi hairahtui kyseiseen rikokseen. Etsi hänen rikostietonsa, niin paremmin ymmärrät asian ja näet asian laajemmin. Se auttaa asian käsittelyssä.
Me ihmiset emme ole täydellisiä. Joskus "joku" on sanonut, että kenestä vaan saattaa tulla rikollinen, kun on hyvin vaikeat olosuhteet.
Kun käyt tämän asian läpi, niin uskon että hyvillä mielin jatkat sukusi tutkimista. Niin ainakin minulle kävi.
Tsemppiä vaan!
Ritva
Etsin tuomion kansallisarkistosta. Oli juuri niin kuin kirkonkirjassa sanottiin. Kuvottavaa.
Minua ei itseäni haittaa asia, sillä en ole ihan suora jälkeläinen. Muutenkin olen sitä mieltä, että emme ole oikeutettuja enää tuomitsemaan ketään ennen meitä eläneitä, mutta pelkään muun suvun reaktioita. Heille kun tämä papparainen todella on ihailun kohde.
En ole merkinnyt asiaa omiin tutkimuksiini näkyville, sillä muutenkin olen sitä mieltä, että sukututkimus ei ole mikään juorukirja.
Mutta kuka tahansa voi tiedon löytää!
Mitä tulee punaisiin ja valkoisiin, niin ne ajat ovat historiaamme. Moni on yllättynyt, kun on löytänyt omaisiaan "väärältä" puolelta.
Se oli kuitenkin sitä aikaa, emmekä ole oikeat ihmiset tänä päivänä ottamaan kantaa puolesta eikä vastaan heidän asiassaan.
Minun tutkimuksissani on löytynyt molemmilta puolilta henkilöitä. He ovat minulle yhtä tärkeitä suvun jäseniä joka tapauksessa ja yritän etsiä heistä ne tiedot, jotka ovat löydettävissä.
Ei se sen kummempaa ole. Ihmisiä kaikki tyyni ja kukin taapla tyylillään. Kummankin mieheni suvusta löytyi: isoisoisän äiti salaviinan polttaja ja kuollut Hämeenlinnan naisvanilassa. Toisen isosisän isä kiertävä iltalailainen posetiivari Kuopiossa. Pellaväpäisen veljessarjan kuopus oli tumma ja komea. Tästä haarasta todellisia hengen jättilaisiä ja kummastakin esivanhemmasta olen ollut eri kiitollinen saadessani ihanat puolisot. Ajatelkaas nykyistä keinohedelmöitystä - ei mitään tietoa menneisuudestä, geeneistä jne . Aika köyhää. Ihmisen peruskysmykset : Mistä me tulemme, keitä me olemme ja minne menemme ? Nämä jättävät juurettomuuden tunteen. Entä ulkomaalaispellien kautta solmitut liitot. Mitä siitä suvusta tiedetän ? Itse olen nk sota-ajan plätti eli ei tietoa isästä. Orpo äitini-silloin tyttönen kulki sotaväen perässä. Ei ole helppoa kellään ja kaikki täällä hikoilee.
Kyllä ne valkoiset lahtasivat punaisia ihan yhtä paljon kuin punaiset valkoisia, loppupeleissä enemmänkin. Olet vissiin suvusta jossa on ollut etupäässä valkoisia ja punikeista on sitten annettu kuva että he olisivat rikollisia?
Silloin oli Suomessa sisällissota, jonka alkamisen syy oli torpparien häikäilemätön riisto. Torpparit olivat kuin orjia tiloilla, joita eivät omistaneet ja joiden tuoton tilanomistaja saattoi viedä vaikka torpparin perhe olisi jäänyt näkemään nälkää. Jos torppari sairastui esim. keuhkotautiin kuten usein kävi eikä pystynyt enää käymään päivätöissä kartanolla (näistä päivätöistä ei tietenkään maksettu mitään), niin koko perhe voitiin ajaa maantielle ja ottaa uusi torppari tilalle. Koko mierontielle joutunut perhe saatettiin sitten hajottaa huutolaisiksi eri taloihin: kuka halvemmalla otti, sai ilmaisen piian/rengin.
Tällaisten maahanpoljettujen ihmisten oikeuksia sinun punikki-esi-isäsi nousi puolustamaan. Olisit hänestä ylpeä!
Minä olen myös törmännyt useisiin punakaartilaisiin tutkimusta tehdessäni ja kummaksunnan ja jonkin sortin häpeän sijaan olen ollut heistä lähinnä ylpeitä jollakin tavalla. Vaikka en olekaan heidän ideologiansa kannalla, kunnioitan kuitenkin kaikkia jotka ovat eläneet noita vaikeita aikoja ja yrittäneet tehdä jotain aatteensa vuoksi. Ja eikai nyt vajaa 18-vuotiaana aatteensa vuoksi mestattua ihmistä voi hävetä?
Muutoinkin on tutkimuksissa tullut vastaan vaikka mitä murhaa ja viinanpolttoa, mutta samapa tuo. Pienten yksityiskohtien sijaan minua kiinnostaa heidän koko elämänsä - ei yksi pahe ihmistä tee.
puhelette! Sukututkimuksen "sisin" on teille selvää.
Itsellenikin on tullut vastaan sukulaisia kaikenlaisista sosiaaliluokista "ripitetystä joutolaisesta" pappeihin ja kaikkea siltä väliltä!
Minussa lienee hitunen heistä kaikista vuosisatojen saatossa eläneistä sukulaisistani.
Mielestäni en ole yhtään hullumpi kooste!
Ei pidä muodostaa mielipidettä tämän päivän kokemuksilla ja tiedoilla ihmisistä kymmenien vuosien takaa. Emme tiedä heidän asemastaan ja kohtalostaan mitään. Kaikkein viimeisimmäksi meillä on oikeus arvostella heidän osallistumistaan aatteelliseen taisteluun.
Mutta sotarikollisia ei tarvitse hyväksyä, ei kummaltakaan puolelta.
Historiallemme ei kuitenkaan voi tehdä mitään, niin että kirjaamme vain ne tiedot, joita löydämme. Sukututkijan ei kuitenkaan tarvitse ottaa tuomarin roolia, niin että kaikkea löytämäänsä hänen ei tarvitse sukukronikkaansa kirjata tai ainakaan julkaista muiden luettavaksi.
Koska tietomme kuitenkin ovat kaikkien löydettävissä, ei minusta karsintamme ole mitenkään historian vääristelyäkään. Yleistä tietoahan me keräämme arkistojen ja matrikkelien kätköistä.
Meillä on oikeus olla hienotunteisia myös tulevia sukpolvia kohtaan.
Älä höpise! Suomessa oli 1-2.10.1917 kansanvaltaiset eduskuntavaalit.Demarit aloittivat aseellisen sotilasvallankaappauksen 28.1.18.
Laillisuus voitti ja samat "lahtarit" saivat aikaan maareformin 1922.Voi taivas missä surkeudessa eläisimme jos punaiset olisivat voittaneet.
Totta on, ettemme voi kaikkia punaisia yksilöinä tuomita sillä "virta vei mukanaan..." Aika oli toinen ja oli tietämättömyyttä ym.Näyttää kuitenkin siltä,että politrukkien uhreja on vielä tänäkin päivänä.
Ajasta on kulunut jo kohta 90 v. Eivät kaikkien ihmisten osa noin huono ollut. Suomalainen maatalon isäntä ei edes käytännön syistä pystynyt olemaan mikään feodaaliherra tai maharadja. Suomen kiviset ja hallaiset pellot vaativat kyllä työtä kaikilta isäntää myöten.
Suomessa oli jo käyty demokraattiset vaalit, ja oli oma edustuslaitos jne. joten ei täällä mikään keskiaika ollut vallalla. Koululaitos oli luotu, ja koulunkäynti pakollinen kaikille. Kahdeksan tunnin työajastakin teollisuudessa oli jo sovittu ja naisilta kielletty yötyö.
Mutta ne ristiriidat, joissa silloin elettiin, olisivat varmaankin tämän päivän ihmiselle ihan outoja ja käsittämättömiä, sillä nehän perustuivat kirkon opeille, uudelle sosialismin aatteelle ja vanhaan keisarin kunnioittamisen perinteeseen. Oli siinä demokratian syntymiselle sellaisia esteitä, että emme me niitä käsitä kuin perusteellisen ja ennakkoluulottoman tutkimisen jälkeen.
Punaisten ja valkoisten keskinäinen "lahtaaminen" on historiamme häpeäpilkku, josta ei ole koskaan pystytty keskustelemaan. Vieläkin se on vaikea pala.
Onneksi jo alkaa olla paljon niitä, jotka hämmästyvät löytäessään tietoja näistä asioista omissa sukututkimuksissaan. Niissä suvuissa asia on jo käsitelty, eikä siitä ole enää informoitu yksipuolisella tavalla jälkikasvulle.
Tuli vielä näistä rikollisista yms. mieleen, että jotenkin tuollaiset "vähemmän täydelliset" -ihmiset joihin olen törmännyt tutkimuksen aikana ovat vain kasvattaneet eräänlasita ylpeyttä omasta suvusta. On mukava ajatella, että oma suku ei ole ikinä ollut kovinkaan mallikelpoista vaan tavallaan melko omaperäinen hulvattomien ihmisten joukko. Tai ainakin tällaisen käsityksen olen saanut melko monesta suvun osasesta. Ja samalla huomaan, että tuo hulvattomuus ja omaperäisyys ei ole tainut liiemmin ajan saatossa kadota mihinkään. ;)
Äitini kertoi ukistani (apestaan), että hän oli oikeudessa avustamassa/puolustamassa heikompiosaisia, joilla ei ollut varaa asianajajiin. Ukki kuului punaisiin ja hänen nimensä esiintyy kotipaikkakuntansa historiankijoissa, josta minäkin olen hänestä lukenut. Hän on kuollut ennen syntymääni jo muistaakseni neljäkymmentäluvulla. Hän on ollut aatteensa vuoksi myös vankilassa.
Kuitenkin ihailen häntä sen vuoksi, että on pysynyt aatteessaan, vaikka mikä olisi tullut eteen. Onhan nykyaikanakin eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Kaikissa niissä myös hyviä ja huonoja.
Vaikka oli "punainen", piti silti huonompiosaisten puolta. En tiedä, onko silti tappanut koskaan ketään?? Eikä toki tarvitsekkaan tietää. Ne ajat ovat menneet.
Itse olen sitä ikäluokkaa, että kansalaissota käytiin iso- ja isoisovanhempieni aikaan. Vaikka sukuni oli varsin valkoista, minulle ei tulisi mieleenkään tuomita ketään pelkästään sillä perusteella että oli syystä tai toisesta punaisten puolella!
Minun isoisäni isä toimi punaisten puolella tuomarina, tuomiten valkoisia sotavankeja. Ensimmäiset tuomittavaksi tuodut hän vapautti, mutta punakaartilaiset myöhemmin lahtasivat nämä vapautetut vangit. Tämän jälkeen isoisoisäni tuomitsi kaikki eteensä tuodut valkoiset vankilaan, josta nämä sitten sodan jälkeen vapautuivat. Isoisoisäni sen sijaan joutui sodan jälkeen tuomiolle "laittomasta tuomiovallan käytöstä". Olisi jo tuomittu kuolemaan, mutta hänen vankilaan lähettämänsä valkoiset tulivat puolustamaan häntä todeten että "ilman häntä punaiset olisivat lahdanneet heidät". Niinpä isoisoisäni selvisi 2 vuoden kuritushuone tuomiolla.
Isoäitini isä sen sijaan toimi (pakotettuna) valkoisten teloituskompanjassa, ja joutui sodan jälkeen ampumaan monia punaisten vankeja. Vaikka hän olikin aatteiltaan valkoisten puolella, oli kyseinen tehtävä hänelle ilmeisen vastenmielinen ja traumaattinen.
Mielenkiintoisesti sitten tällaiset poliittiset näkökulmaerot haihtuivat sukupolven aikana, kun isovanhempani - punaisten tuomarin poika ja valkoisen teloittajan tytär - menivät naimisiin. Ehkä tästä voisi ottaa jotain opiksi ja lakata tuomitsemasta ihmisiä menneiden syntien tähden.
Jos olet yhtään lukenut miten maanomistajat kohtelivat torppareitaan, niin ymmärrät millaiselta onnelalta joku sosialismi kuulosti maattomien mielestä. Kommunismia en kannata, mutta sosialismi on kyllä saanut paljon hyvää aikaan.
Ota silti huomioon, että mainitsemasi esi-isäsi on arveluttavista teostaan huolimatta sinun esi-isäsi.
Osannet laskea esivanhempiesi määrän, eli määrä kaksinkertaistuu mentäessä sukupolvi taaksepäin.
Sinun olemassaolosi on täysin riippuvainen siitä, että tuokin nyt häpeämäsi esi-isäsi on ollut olemassa yhtenä lenkkinä siinä sukupolvien ketjussa, jonka tuote sinäkin olet.
Jos aiot vaieta sukusi menneisyydestä, tai peräti yrittää muunnella sitä, niin silloin liityt siihen toisella tavalla arveluttavaan joukkoon, joka kirjoittaa itselleen miellyttävän historian.
Sinä et ole vastuussa aikaisemmin tapahtuneesta. Jos kertomallasi tavalla "Hänestä on laadittu historiikkeja ja kerrottu tarinoita" niin onko mielestäsi oikein jatkaa epämääräisten tarinoiden kertomista?
En minä nyt niin hätkähtänyt itse, suvussani olen löytänyt kaksi murhaajaakin toisesta sukuhaarasta. Mutta seksuaalirikos, josta seuraa kuritushuonetta tuntuu minusta pahemmalta kuin murha.
Minä ajattelen lähinnä nyt näitä muita, joille ko. henkilö on ihailtava esi-isä, josta laaditaan kirjoituksia ja puhutaan hartaudella.
SITÄ minä pelkään, että joku muukin selvittää raadollisen menneisyyden ja koko tämä kaunis kuvio ratkeaa. En tunne mitenkään velvollisuutta valistaa ketään tässä asiassa, ja katson, että sukukirja ei ole mikään paljastuskirja, ja annan itsekin arvon henkilölle edelleen. Luultavasti hän on huolella salannut menneet, mutta jos joku kaivaa alkuperäiset kirkonkirjat esiin, niin mitenköhän sitten suku selviytyy shokista.
Sukututkijan tulee aina olla kieli keskellä suuta.