Halusin aloittaa tästä aiheesta keskustelun koska asiasta oli tuolla yhden keskustelun tiimoilla vähän erimielisyyksiä.
Eli haluaisin nyt kuulla mielipiteitänne aktiivisesti koiranäyttelyissä kävijät.
Nauttivatko kaikki koirat näyttelyistä? Onko rotukohtaisia eroja vai lähinnä luonnekohtaisia eroja?
Koska itse olen sitä mieltä, että kaikista koirista ei tule näyttelykoiria. Joko ulkoisesti tai sitten, että kyseisen koiran luonne ei kestä näyttelyä (pitkiä matkoja, liikaa hälinää/melua, toisia koiria, stressiä ym.).
Olen avoin keskustelulle ja mielipiteenikin voin muuttaa asiasta jos vain saan perusteltua faktaa.
Eli haluaisin nyt kuulla mielipiteitänne aktiivisesti koiranäyttelyissä kävijät.
Nauttivatko kaikki koirat näyttelyistä? Onko rotukohtaisia eroja vai lähinnä luonnekohtaisia eroja?
Koska itse olen sitä mieltä, että kaikista koirista ei tule näyttelykoiria. Joko ulkoisesti tai sitten, että kyseisen koiran luonne ei kestä näyttelyä (pitkiä matkoja, liikaa hälinää/melua, toisia koiria, stressiä ym.).
Olen avoin keskustelulle ja mielipiteenikin voin muuttaa asiasta jos vain saan perusteltua faktaa.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Jos käy aktiivisesti koiransa/koiriensa kanssa näyttelyssä kyllä ne koirat siitä pitävät.
Meillä koirat ovat innoissaan jo edellisenä iltana. Kun oikein harjataan ja puunataan, paloitellaan makupalat valmiiksi ne tietävät että, aamulla lähdetään. Välillä tulee itselle morkkis kun rakas eläkeläisemme 13v jää kotiin. Sen ilme on syyttävä. Osaakin. Mutta siis kertavedoksena ainakin meidän koirat nauttivat ku ovat kehässä esiintymässä. Ja sen kyllä huomaa koirasta.
koiriensa kanssa näyttelyissä käyvät pitävät siitä? Jos siis koiran kanssa ei käy aktiivisesti niin koira ei pidä siitä? Vai koiran siedätys tressinaiheuttajille on harvemmassa joten se ei ole tottunut näihin häiriöihin aktiivisen näyteilleasettajan sijaan.
Näinhän se on..kyllähän koirasta huokuu se, tykkääkö se olla kehässä vai ei.
Haenkin tässä sitä ideaa, että onko kyse vain ja ainoastaa koulutuksesta vai voiko olla asia näin että joku yksilö ei vaan luonteeltaan/käytökseltään/innokkuudeltaan sovi näyttelykoiraksi?
Meillä kyllä kaikki koirat nauttii olla näyttelyissä - luonteesta riippumatta.
Minusta kaiken a ja o on se, että koira pääsee välillä häkkiinsä lepoon hälinästä. Sitten se jaksaa taas olla parhaimmillaan.
Vaihteeksi taas taalla...
Vanhaa Blackya joskus yritettiin vieda kehiin, mutta ei se oikein hyvalta nayttanyt, kun koiraa sai joko hinata perassa tai sitten olla itse hinattavana. Toisinsanoen, muuten kuuliainen koira ahdistui kertakaikkiaan kehissa.
Noutaja taas ei ollut millaansakaan, oli ihan rauhallinen ja oma itsensa niissa parissa nayttelyssa joissa kaytiin. Ainoa ongelma oli pahoinvointi autossa, mutta sita tapahtui aina, oltiinpa sitten menossa mokille, nayttelyyn tai koirapuistoon.
Luonnollisesti jotkut rodut ovat toisia herkempia, ja vaativat enemman harjoitusta nayttelytilanteisiin. Useimmat koirat, joita on pennusta asti totutettu nayttelyissa (ja ylipaataan muissa vastaavissa tilanteissa) olemiseen ovat kehissa kuin kotonaan. Kaikki eivat kumminkaan koskaan totu nayttelyihin, ja mielestani arkaa tai selvasti tilannetta kammoavaa koiraa ei pitaisikaan vakisin kisoissa kayttaa. Johan koiran arka luonnekin kertoo, ettei se ehka ole paras mahdollinen periyttaja, olipa se muodollisesti kuinka hieno tahansa.
into piukassa, kun otetaan näyttely varusteet esiin. Ne mieltää sen hauskaksi erilaiseksi tapahtumaksi, mutta kaikki eivät voi sietää esiintymistä. Ellei koira pidä siitä, se ei annan parastaan, vaikka miten komeasti kulkisi kehässä, siitä jää puuttumaan se jokin. Kun taas sellainen koira joka kehään mennessä julistaa kaikille katsokaa minä tulen, pois tieltä risut ja männynkävyt meikä tulee nyt. vaikka miten olisi lelu ja makupala mukana, ellei homma hotsita, en kilpaile koiran kanssa enempää kuin tarve vaatii. Eli yleensä lopetan kun koira saa laadusta erinomaisen ennen 1 ja SA:N. Sellainen koira haluaa miellyttää vain minua.
Mutta sellainen koira joka rakastaa esiintymistä on haastava motivoitava ja ihana esitettävä. Usein sellainen pääsee paljon pidemmälle kuin parempi rakenteinen kanssakilpailija joka ei anna parastaan.
Eli meillä kaikki rakastavat mukaan lähtemistä ja näyttelypaikalla olo, koska se on erilaista kuin normaali elämä, mutta kaikki eivät rakasta näytteillä oloa. Siinä se ero on minun katsomanani.
Koska sinulla näyttää olevan joukossa myös tämä "innottomampi" tapaus joka ei leluista ja nameista huolimatta kiinnostu näyttelystä, niin onko silloin mielestäsi koira sopimaton luonteensa takia näyttelyyn vai johtuuko kyse siitä että sinun täytyisi kyseisen koiran kanssa nähdä niin paljon enemmän vaivaa (että se nauttisi hommasta)ja koulutusta, jotta saisit siitä sen innostuksen irti?
Meillä kaksi koiraa nauttii selvästikin näyttelyistä, ja ne esiintyvätkin upeasti. Aivan kuin sanoisivat, että katsokaa nyt, enkö minä ole kaunis! Yksi koira ei erityisemmin pidä näyttelyistä, ja se onkin nyt eläkkeellä niistä. Toki se tulee mukaan kesällä ulkonäyttelyihin, jos on hyvä ilma, koska kuitenkin se nauttii siitä, että saa olla mukanamme ja ulkona. Ja ihmisten huomiosta ja rapsuttelusta se kuitenkin tykkää.
Erot ovat mielestäni yksilökohtaisia. Ja uskoisin, että sellainen koira, joka pennusta lähtien on ollut mukana näyttelyreissuilla ja saanut niistä positiivisia kokemuksia, pitää näyttelyistä. Jos taas saanut huonoja kokemuksia, ei välttämättä pidä näyttelyistä. Mielestäni on tärkeää, että varsinkin nuorta koiraa kehutaan onnistuneesta esiitymisestä ja huonommastakin, että niitä hyviä kokemuksia tulee. Luullakseni rohkeat ja avoimet koirat pitävät enemmän kaikenlaisesta touhusta kuin ujoimmat. Siksi jokaisen pennun hyvä sosiaalistaminen eli totuttaminen kaikenmaailman asioihin on mielestäni erittäin tärkeää (ettei siis tule ujoa aikuisena).
meillä kaikki koirat ovat aina olleet innoissaan,kun lähdetään ja mukaan pääsee,mutta läheskään kaikilla ei kyllä ole sitä luontaista "lavakarismaa"siellä kehässä.
Osa koirista rakastaa sitä kehässä oloa ja sitä meteliä mikä siihen meidän rodulla kuuluu.
Osa taas ihan mielellään kyllä siellä juoksee,mutta se asenne puuttuu.
Yhtään sellaista ei vielä kohdalle ole omissa osunut,joka vastentahtoisesti sinne kehään menisi.
Itse olen kyllä sitä mieltä,että jos koiralla ei nuppi kestä näyttelyä,niin sitten kyllä on pahasti jotain vialla.
Mielestäni se on hyvin pitkälti koulutuskysymys,että viihtyykö se koira näyttelyssä vai ei.
kaikenlainen ohjelma. Aina kun ollaan lähdössä ihan mihin vain, niin tottakai karvakuonot ovenraossa ensimmäisinä. (Ovat jo oppineet, että jos EIVÄT pääse mukaan, sanon jo ennen ensimmäistä innostusta, että "koira ei tule". Heti rauhoittuvat ja tietävät, että töihin menee tai kauppaan, ei mihinkään hauskaan paikkaan.)
Vaan näyttelythän ovat maailman kivoin asia: valtavat määrät koiria, jolle joko murrata tai heiluttaa häntäänsä. Siankorvia tarjouksessa, ja uusia vinkuleluja! Ainoastaan joku viesti- tai maastojuoksuharjoitus saattaa viedä näyttelystä voiton.
Toinen asia sitten on, mistä ylläkin on puhuttu: jotkut koirat näyttävät tajuavan sen kehähommankin, ja haluavat ihan oikeasti esitellä itseänsä. Meillä oli tosi hyvä dobberi, joka sai kyllä sertejä enemmän kuin laki nykyään sallii, mutta ei siitä olisi koskaan varmaan mitään maailmanvoittajaa tullut, koska se alkoi osoittaa ikävystymisen merkkejä kehässä kaksi kierrosta juostuaan. Näissä tämänhetkisissä eli basuleissa on molempaa sorttia: muuten vaan kaunis, joka olisi TOSI kaunis jos ottaisi oikean villin ryhtinsä käyttöön kehässä, ja sitten tällainen egoisti, joka jo kehään mennessään "tietää" voittavansa...
Vaan näyttelyssä siellä kehässä ollaan muutama minuutti, ja kehän ulkopuolella melkein koko päivä. Eli ei siihen kehäkäyttäytymiseen nyt niin kovin kannata tuijottaa: pääasia että koiralla on muuten kiva päivä!
Siis jotkut arat koirat kokevat tilanteen kauhistuttavana, ja pelkäävät jo sen tyyppistä paikkaakin. Nämä koirathan tosin pelkäävät lähes tulkoon kaikkea muutakin, mikä tietysti sinänsä on kovin ikävää, eikä koirien itsensä syytä. Vaan kasvattajilta tulisi löytyä sitä oikeata oppia ja halua poistaa moista arkuutta tekemällä viisaita valintoja astutuksiin.
Ja toisaalta hyväkin koira (siis luonteeltaan hyvä, ei arka) saattaa käyttäytyä oudosti näyttelyssä, ellei sitä ole pienestä asti sosiaaslistettu ja totutettu kaikenlaisiin tapahtumiin, myös joukkotapahtumiin.
miten sitten nämä kasvattajat joilta kisoihin löytyy monta koiraa, koirat ovat yleisesti omissa "kopeissaan" eli ainut vaihe jossa ollaan ns. ulkona on juuri tuo hetki kun ollaan kehässä?
teiltä "konkareilta".
Eli asia ei ole niin yksiselitteinen/mustavalkoinen kuin oletin.
On siis toki koiria jotka eivät sovellu näyttelyihin mutta myös koiria jotka hyvällä (pienestä pitäen,jatkuvalla/usein toistuvalla) koulutuksella/totuttelulla saadaan hyvin käyttäytyvä näyttelykoira (se voittaako se palkintoja onkin sitten eri juttu).
kun ne koirat tietävät missä ovat jne. Se boxi kuuluu osana siihen näyttelytouhuun!
Miksi nyt vänkäät, sitä ihmettelen!
kuljeskellaan ympäriinsä katselemassa kaiken näköisiä koiria, ja ihmisiä. On meillä kyllä näyttelyhäkkikin aina mukana, jonne voivat koirat mennä lepäämään siksi aikaa, kun ihmiset käyvät vaikka kahvilla. Ravintoloihin (siis siihen alueeseen hallia, missä kahvia ja ruokaa myydään) kun on jostakin ihmeen syystä koirilta pääsy kielletty...
Tai jos jostakin syystä joudun lähtemään näyttelyyn yksin: isännällä hankalat työvuorot esimerkiksi. Tosi mahdotonta toimia kolmen koiran kanssa näyttelyalueella esittäjänä yksin, jos ei ole häkkiä.
Vaan ennen kehää, ja kehän jälkeen voin tietysti yksinkin ollessani kuljetella kaikkia kolmea koiraa. No problem. Ja mitä noihin näyttelymatkoihin tulee, niin meillä ainakin tykätään reissata asuntoautossa. Vähän kiva tsiikailla ikkunasta mitä kaikkea näkyy. Ja kun on tarpeeksi iso auto ja tarpeeksi isot ikkunat, niin hyvin näkyy!
Elä sie sudenkorento kanna huolta näistä näyttelyasioista: näyttelyissä käyvien koirien isännät ja emännät aivan taatusti pitävät lemmikeistään tosi hyvää huolta. Ainakin 97-prosenttisesti: mikä on tosi hyvin, ottaen huomioon esimerkiksi monien, paljon useampien tämän maapallon ihmisten surkean tilan.
Ennemminkin myös kannattaa olla huolissaan vaikka näistä niinsanotuista pihavahdeista. (Meilläkin naapurissa ollut howavartteja häkissä vankina vuosikaudet). Ja monista mtsästyskoirista. Siellä ne nököttävät kuuden neliön häkeissään 355 vuorokautta vuodesta.
Ja kennelliitto julkaisee mielissään tilastoja, kuinka paljon on Suomessa Suomen ajokoiria ja Suomenpystykorvia. Vaan kun niin kovin kovin laiminlyötyjä monet...
en kyseisestä asiasta tiedä? No nyt tiedän enkä asiasta sen enempää vänkää.
Edesmennyt collieni ei voinut sietää näyttelyitä. Kerran käytin sen sisänäyttelyssä ja kerran pienessä ulkonäyttelyssä. Hallissa ollessaan koira meni ihan paniikkiin, oli muutenkin arka luonteeltaan. Ulkona koira sentään uskalsi olla ihan luontevasti, mutta huomasi kyllä ettei tilanteesta pitänyt. Rakennetta ja ulkonäköä olisi kyllä löytynyt, mutta kun ei toista huvita niin jätettiin väliin.
Agility kisoihin kun oltiin lähdöddä oli ilme ihan eri luokkaa. Aivan sama oliko halli vai ulkokisat, aina oli koira yhtä riemuissaan.
Nykyinen spanieli nauttii kaikesta huomiosta mitä osakseen saa. Vaikka itse jännittää näyttelyissä ihan hulluna, koira esiintyy hienosti ja hurmaa tuomarit mennen tullen. Tämän kans joutunee käymään enemmän kuin sen kaksi näyttelyä elämän aikana.
näyttelykoiraksi, vaan se tehdään koulutuksella! Jos pennusta (rodusta huolimatta) aiotaan näyttelykoiraa, niin sen jo ihan se alkukoulutuskin on aivan erimoista kuin einäyttelykoiran. Sille ei opeteta niitä perinteisiä istu ja anna tassu-komentoja, vaan seuraa, käänny, kierrä ja seisoo paikka! Pieniä rotuja totutetaan jo ihan pennusta siihen pöytään ja kaikkia rotuja niihin vieraitten ihmisten kosketteluihin ja hampaitten katsomisiin. Ja kyllä tosi tärkeää on myöskin se, että se omistaja/ohjaaja tietää, miten koiran kanssa tulee toimia ja miten sitä tulee käsitellä, jotta ne sen koiran parhaat puolet tulee kunnolla esiin!
Koiranäyttely ei sinällään ole oikea paikka harjoitella, vaan sitä varten on ne näyttelyharjoitukset! Mitään koiraa ei koskaan myöskään pitäisi viedä ihan kylmiltään näyttelyyn, koska se "atmosfääri" sielä saattaa kokemattomalle koiralle aiheuttaa ikuisen pelon ja näin saadaan ihan takuuvarmasti kauniista ja mahdollisesti loisteliaastakin koirasta näyttely/tilannepelkoinen!
Muistakaa nyt kaikki, että vaikka ne sen pentunne vanhemmat olisivat kumpainenkin multi championeja, niin se pentu ei sellaiseksi valmiina synny, vaan sitä on "työstettävä" ja menkää ihmeessä niihin treeneihin oppia ottamaan ja vasta sitten sinne kehään, kun alkaa tuntumaan siltä, että olette molemmat siihen touhuun valmiita!! Jos on hyvä treeniohjaaja, niin hän kyllä osaa kertoa, milloin olette valmiit aloittamaan sen näyttelyuran!!
Kyllä itse ainakin olen käyttänyt ihan hävyttömästi virallista näyttelyä harjoituksena myös. Johan nyt siihen täytyy olla oikeus, kun kerran on näyttelyilmoittautumismaksun maksanut!
Aivan samahan se on, harjoitteleeko mätsärissä vai virallisessa, kunhan on perusteet kunnossa, ja haluaa vähän harjoitella.
Useimmiten on meillä harjoittelun tuloksena ollut Rop-pentu ja KP -ruusukkeet läksiäsinä.
Ei se pentu tiedä, ollaanko nyt kylän omassa mätsärissä vai oikeassa näyttelyssä: että senpuoleen turha väittää, että sille jotakin traumoja syntyisi.
Kunhan pentu on sosiaalistettu kunnolla, ja tarpeeksi saanut hyviä kokemuksia, niin sille on kyllä ihan sama, mikä tilaisuuden virallinen nimi on...
ja sen hyvin ymmärränkin, mutta edelleen olet siis sitä mieltä että joka ikisestä ulkomuodoltaan pätevästä koirasta saa tekemällä ryhdikkään, innokkaan, nauttivan näyttelykoiran?
se on vain siitä ohjaajasta ja koiran asianmukaisesta kouluttamisesta kiinni!
Niistä näyttelytreeneistä saa tietoa oman asuinpaikkakuntansa rotu- ja koirakerhoista!!
vain omistajat nauttii mutta jos rakastaa koiraansa niin ei vie näyttelyyn.näkeehän sen kuinka ne stressaantuu siellä.
stressaannu kuin täysin kokematon pari, eli koira ei osaa mitään, eikä se omistaja senkään vertaa!!
meillä kyllä koirat nauttii, mutta isäntä parka ei.
Kuule ei se nauti omistajakaan näyttelyistä jos koira ei nauti, kyllä se on oltava aivan YHTEINEN ILO. Minä kyllä rakastan koiriani vaikka vien ne näyttelyyn ja koirillani on tosi hauskaa.
No toivon että kerrot tarkemmin miten ne koirat siellä stressaantuu, kun kerran näet ???
Mä luulen että sulla on joku seropi-haukku ja sinä et pääse sen kanssa näyttelyyn ja se sua nyt risoo.
minäkö ottaisin paperittoman ja rekkaamattoman ja siruttamattoman seropin.vielä joltain hämäräperäiseltä nikikselta huoltoasemalta.minä hyväksyn vain kaikki mahdolliset tarkastukset(pevisan mukaan)läpikäyneen ja tunnetun kennelin korkeasti palkitun emon jälkeläisen kultsun ja rihvelin ristytyksen.
>
No vastaa nyt tuohon kysymykseen,
miten näät että ne koirat stressaantuu näyttelyissä ?!
ytimeen. oletko käynyt jalostustietokanta ohjelmassa. Kerran taas siellä käydessäni katselin kuinka pitkälle pääsen katselemaan eräiden rihveleiden jenkki taustoja. Sitten tuli kertakaikkinen stoppi kun tietokanta ohjelma ilmoitti kylmän rauhallisesti niin kuin kone vain voi, erään käyttämäni jenkki tuonnin esi vanhemmaksi Kultsua.
valintasi oli todella hyvä lintukoira ja rottakoira samassa paketissa, mutta kumman purennan haluaisit, ala purennan kuten rihvelillä vai leikkaavan purennan kuten kultsulla.
Ei vain koirat ,kyllä sielä näkee kovasti stressaantuneita esittäjiä vaikka ovatkin
vanhoja konkareita osa.Huumori on kaukana ja
tuiskimiset , tappeluitakin ollaan nähty.
Haukutaan toisten koira kun oma ei ollutkaan ROP.
Sitten on niitä jotka todella tulevat mukavan
harrastuksen pariin rakkaan koiran sa kanssa.
Meillä koirat rakastaa näyttelyitä. Ne pääsee kerrankin mamman kanssa viettämään laatuaikaa, ja muu lauma jää kotiin. Tosin kotiväki ei ole mielissään kun kotiin jäävä lauma sitten ulvoo, kun nekin olisi halunnut lähteä mukaan.
Meillä koirat pidetään häkissä näyttelypäivän - kunnes on niitten aika tulla pöydälle harjattavaksi ja kehään. Sen jälkeen käydään pissalla, ja lähdetään ilmastoidulla autolla kotiin.
Koirat tosiaan nauttii näyttelyistä, eikä ne ole edes loppu kun tullaan kotiin, koska saavat levätä häkissä, omassa "kodissa" ilman hälinää ja vieraita koiria.
Aina ne haluaa lähteä mukaan, ja auta armias jos otan vain yhden koiran mukaan, muut jää ulvomaan kun olisivat halunneet mukaan.
taas on ollut selvästi näyttelyssä olosta pitäviä,mutta myös niitä inhoavia koiria,eikä ole siedätykset näihin tapauksiin auttaneet,jotkut yksilöt stressaantuvat vaan liikaa ja odottavat sitä hetkeä että pääsee autoon turvaan,eikä ole nyt kyse aroista koirista.Useimmat koirani ovat näyttelyissä viihtyneet.
koira voi olla sopimaton näyttelyyn luonteesa vuoksi, eikä koulutuksen puutteen?
Minulla oli yksi kauneimpia mitä olen nähnyt, Brabancon narttu Vilmi-Tähti. Tämä koira rakasti kaikkia ihmisiä ja oli iloinen ja avoin ja kova touhuamaan. Sen mielestä oli ihanuuden huippu päästä näyttelyyn varsinkin sisänäyttelyihin. Mutta esiintymistä se inhosi ja inhosi ylikaiken. Heti kun Vilmi astui kehään töpö laski, eikä nostanut sitä ei millään. Taas kun astuimme pois kehästä töpö nousi välittömästi. Samoin ulkonäyttelyissä. Yritimme kerran huijata sitä ja kehä oli tehty ilman naruja, ilman mitään merkkejä, vain pienet teipinpalat kulmissa. Ei mennyt läpi, ei noussut töpö.
Kerran eräs tuomari huomasi koiran lähtiessään tauolle ja kysyi onko tuo todella sama koira joka oli kehässä?
Tämä koira ei ollut arka, ei ollut pelästynyt, ei oltu liikaa taikka liian vähän harjoiteltu, se vain oli sellainen.
eli ei se riipu aina (toki joskus voi riippua) siitä että koiraa ei olisi koulutettu vaan jotkut koirat eivät vaan sovellu (oli se syy sitten mikä tahansa) sinne kehään.
Esitinkin sinulle tuon kysymyksen tuolla "ylenpänä" mutta ok kun vastasit tähän, kiitokset.
On sitte näitäkin koiria jotka ovat "synnynäisiä esiinyjiä", joita ei tarvi varsinaisesti kouluttaa. Itse en oikeastaan koskaan ole käynyt kehäharjoituksissa. Koirani on aina ollet iloisia esiinyjiä ja nauttineet näyttelyreissuista ja esiintymisestä. Ovat pärjänneetkin ihan ryhmäkehiin ja BISSiin saakka.
Kaikki näyttelyissä käyneet koirani ovat ainakin Suomen valioita. Yksi koiristani tykkäsi lähteä näyttelyihin myös, mutta kehässä juokseminen oli tylsää, rotukehän vielä juoksi, mutta ryhmäkehät ei sitte enään huvittanut. Tuota koiraa käytin vain kolmessa näyttelyssä ja siitä tuli valio sitte lopetin hänen kohdallaan näyttelyt.
Minun mielestäni se näyttelykoulutus on melkeen tärkeämpi tälle koiran esittäjälle.
Kun esittäjä tietää mitä tekee siellä kehässä, esittää koiran oikein, niin luulen että useampi koira esiintyy myös hyvin. Jos esittäjä on epävarma ja hermostunut, koira vaistoaa sen ja se kyllä vaikuttaa koko esiintymiseen.
että sellaisia koiria aina on,joille ehkä hajut,vilinä ja meteli on liikaa,vaikka normaalielämässä hyvin meneekin.Liiallinen komento ts tiukka kasvatus myöskin saattaa latistaa koiran kehäesiintymisiä.Paras on koira joka tietää säännöt,mutta ei ole ylitottelevainen tai miten hitossa sen nyt sanoisi:)
Tulee mieleen tuosta "ylitottelevainen", että koira menee kun on mentävä.., sitte siitä puuttuu se iloinen hiukka "villi/riemukas" meno.
on koira, joka ei tykännyt yhtään näyttelyistä. Se lähti kyllä mielellään mukaan, mutta ei tykännyt näyttelyalueesta.
Toinen taas rakasti näyttelyjä, koirapaljoutta, utelijaita ja taputtelevia ihmisiä, esiintymistä kehässä.
Tuo ensimmäinen on ollut usein keväällä, kesällä ja syksyllä näyttelyissä mukana autovahtina, kun se mielellään mukaan lähtee. Kehään se ei kuitenkaan enää joudu, ei edes näyttelyalueelle.
Minusta näyttelytoiminta ei ole kummoista koiraharrastusta... Eipä siinä kauheasti koiran kanssa varsinaisesti puuhata. Kyllä pistelee vihaksi, kun kuulee kaikenlaisia hienoja vinkkejä, miten sen fifin saa näyttämään terävemmältä kehässä, kun isäntä menee kehän ulkopuolelle heilumaan ja kiinnittämään huomioita. Naurettavaa pelleilyä! Menkää ennemmin lenkille. Omiani en käytä kuin kasvattajan vaatimat kaksi kertaa.
No omasta pitkäaikaisesta näyttely kokemuksesta voin sanoa, että kyllä ne kehän ulkopuolelta ohjattavat koirat on ihan muita kuin "fifejä".
Itsekkään en ymmärrä mix joitakin koiria pitää
ohjata kehän ulkopuolelta, joskushan tuo oli kiellettyäkin, en tiedä nykyään....
Ja kyllä ne näyttelykoirat käy aivan yhtäpaljon lenkillä kun mitkätahansa koirat, miten sä luulet, että ne pysyy näyttely kunnossa jos ne vaan sohvalla makaa ????
Vuosien varrella näyttelyssä olleena " turistina"
olen huomannut että eri rotujen kehissä on niin
erilainen "tunnelma" ,johtunee siitä kun me eri tyyppiset pidämme eri rodusta.
Siksi monesti saman tyyppisillä on samanlainen rotu joka luo myös tunnelman kehänlaidalle ?
Onko teistä joku huomannut saman ?
Kyllä yleisesti näkee kuinka totista touhua nly on ja vähemmän sen näköistä että tästä nautitaan
moppen kanssa .