Olen valmistunut sahköasentajaksi keskelle lamaa vuonna 1995. Oman alan töitä ei löytynyt millään ja menin sitten elintarvikealan tehtaisiin töihin. Olin 8 kuukautta ensimmäisessä ja sinä aikana tein 5 eri työsopimusta joista lyhyin oli 1kk pituinen. sama tahti jatkui seuraavissa työpaikoissa muutaman vuoden ajan ja joskus olin mm määräaikainen ja samaan aikaan lomautettuna.
Lähdin 2000 opiskelemaan ja valmistuin äskettäin amk:sta ja nyt on työnhaku taas edessä. Jotain tarttis tehdä. Joudun kilpailemaan työnhaussa satojen samaa paikkaa hakevien kanssa samasta työpaikasta. Kaikkien niiden muiden tollojen jotka kuvittelivat 90-luvun lopussa että kouluttautuminen kannattaa ja kyllä sitten tulevaisuudessa työtä löytyy.
alkunuoruus meni siis kaikenmaailman pätkäpaskaduunien kanssa välillä työttömänä ja välillä töissä ja tää 2000 luku sitten opiskellessa ja siinä samalla kesätöitä tehdessä. No pitää toivoa että mäkin saan jostain jonkun pysyvemmän työpaikan, ennen kun joku viisas suuryrityksen johtoporras päättää laittaa taas parituhatta tyyppiä leipäjonoon jossa olen varmasti ensimmäisten joukossa uutena työntekijänä.
Omat vanhempani olivat 30 vuotiaina maksaneet melkein kokonaan oman talon ja hommanneet pari tenavaa yms. on kesämökkiä jne.
Perintöä odotellessa ;)
Mä kalliilla vuokralla, työttömänä tällähetkellä, perheettömänä 30 vuotiaana, alan taas ensviikolla laittelemaan haistapaskafirmoihin työhakemuksia, saamatta mitään vastausta edes siitä että mua ei ole valittu.
No on mulla hienot paperit koulusta jne. nyt vaan töitä mulle, ellei mua katsota ylikoulutetuksi. Onneks en ole hirveesti lainaa ottanut niin ei oo velkojakaan, no en ois kyllä saanutkaan kun ei oo vakituista työtä.
Kädestä suuhun elämää tässä vaan viettelen. ja ketkuttelen pienten tulojeni kanssa. Tai jos alkais super-ihmiseksi ja hommais vielä pari tutkintoa lisää ;)
Lähdin 2000 opiskelemaan ja valmistuin äskettäin amk:sta ja nyt on työnhaku taas edessä. Jotain tarttis tehdä. Joudun kilpailemaan työnhaussa satojen samaa paikkaa hakevien kanssa samasta työpaikasta. Kaikkien niiden muiden tollojen jotka kuvittelivat 90-luvun lopussa että kouluttautuminen kannattaa ja kyllä sitten tulevaisuudessa työtä löytyy.
alkunuoruus meni siis kaikenmaailman pätkäpaskaduunien kanssa välillä työttömänä ja välillä töissä ja tää 2000 luku sitten opiskellessa ja siinä samalla kesätöitä tehdessä. No pitää toivoa että mäkin saan jostain jonkun pysyvemmän työpaikan, ennen kun joku viisas suuryrityksen johtoporras päättää laittaa taas parituhatta tyyppiä leipäjonoon jossa olen varmasti ensimmäisten joukossa uutena työntekijänä.
Omat vanhempani olivat 30 vuotiaina maksaneet melkein kokonaan oman talon ja hommanneet pari tenavaa yms. on kesämökkiä jne.
Perintöä odotellessa ;)
Mä kalliilla vuokralla, työttömänä tällähetkellä, perheettömänä 30 vuotiaana, alan taas ensviikolla laittelemaan haistapaskafirmoihin työhakemuksia, saamatta mitään vastausta edes siitä että mua ei ole valittu.
No on mulla hienot paperit koulusta jne. nyt vaan töitä mulle, ellei mua katsota ylikoulutetuksi. Onneks en ole hirveesti lainaa ottanut niin ei oo velkojakaan, no en ois kyllä saanutkaan kun ei oo vakituista työtä.
Kädestä suuhun elämää tässä vaan viettelen. ja ketkuttelen pienten tulojeni kanssa. Tai jos alkais super-ihmiseksi ja hommais vielä pari tutkintoa lisää ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuullostaa tutulta, paitse että itse olen elämäntilanteeni takia töitä vaihtanut useasti. Töissä kuitenkin ole tällähetkellä. Työnantajat eivät hyvällä katso lyhyitä työsuhteitani.
Miehille on tärkeää tuo maallisen omaisuuden kasvattaminen. Alkaa ajokortista ja omasta autosta. Seuraavaksi asunto ja sinne hienot stereot, tv ja huonekalut siinä sivussa. Onhan se perusturvallisuuden luoja ja itsekin vihdoin olen siitä alkanut haaveilla, jonka luulisi normaalia olevankin jo meidän iässä. Jotkut vaan pystyvät siihen jo aiemmin esim vanhempien suurella avustuksella. Monella tosiaan ei ole sitä etua.
Eipä tämä hassumpaa ole vuokrallakaan elellä, varsinkin kun näillä tuloilla ei saa kunnon asuntoon lainaa. Mieluummin ostelen pienempiä juttuja valmiiksi sitä tulevaa onnenpotku -asuntoa varten. Pienen lainankin saatan ottaa autoa varten jossain vaiheessa kun saan tämän tietsikan maksettua.
Ylikoulutetuksi minutkin on katsottu pari kertaa työmarkkinoilla amk:sta valmistuttuani. En ole markkinointihenkinen vaikka sen linjan kävinkin. Olen hakenut vähemmän markkinointihenkisiin töihin....Kaiken kaikkiaan kouluja tuli käytyä kun ei heti töitä löytynyt, mutta töissä tarjolla on merkonomin taitoja vastaavaa työtä, mikäs siinä.
Tuo työttömänä olo rassaa varmasti pahemman kerran. Toivon että pian sinua onnistaa, ja se saattaa olla hyvinkin pian. Positiivista mieltä sinulle ja jaksamista tuleviin koitoksiin. Taisteluahan tämä elämä on.
Tajuan että vie mielen mustaksi.
Kyllä sitä voi aurinko paistaa risukasaankin, mutta masennus on inhimillistä.
Eipä se paljon lohduta jos joku sanoo SUomessa olevan tuhansia myös leipäjonoissa, kavereita parhaassa iässä. Ja on kodittomina ja vaikka mitä.
Kyllä sitä ainakin osaa arvostaa pientä palkkaakin ja pätkä töitä kun on oikein koville joskus joutunut.
Kuitenkin katkeruus vie kalatkin vedestä.
Se on myrkku joka tekee ihmisestä niin negatiivisen, että ei pääse töihin ja kaveritkin karttaa naiset varsinkin.
Kiitollisuus taas on voima joka avaa ovia ja vetää ihmisiä puolensa kuin pee kärpäsiä.
Olen itse 50 v nainen ja koko elämäni ollut pätkätöissä, joten ymmärrän sinua oikein hyvin.Ainoa etu sinulla on, että olet vielä nuori pieni lohtu sekin ja kait terve. Ikärasismi on alkanut vähitellen tulemaan kuvioihin jopa hoito-alallakin missä itse työskentelen. Lisäksi olen sairastunut kallishoitoiseen jatkuvaan sairauteen, jonka jatkuvaa seurantaa työnantaja ei halua maksaa työterveyshuollon piirissä, laista huolimatta. Oma työkykyni alkaa kohta olla niin ja näin. Eläkkeelle ei pääse, työttömänä ei voi olla kuin pätkittäin. Sairaus vaatii vuosittain lääkärissä käyntejä, laboratoriokokeita ja omaa aktiivista sairauden hoitoa. Työ mitä teen on raskasta ja työvuorojen jälkeen jaksaa lähinnä maata sängyssä, vaikka liikuntaa pitäisi harrastaa. Välillä pelottaa kauheasti.Pätkätöistä ei kait kaksinen eläke kerry, tuleeko mitenkään toimeen.
Kuitenkin joillakin on vielä kurjemmin asiast ja yritän pitää mielen pirteänä. Tsemppiä kaikille.