Heips kaikki!
Minulla on ollut yli 9 vuoden ajan tyttökissa vanhempieni kotona maatilalla, ja kissa on saanut olla sekä ulkona että sisällä.
Nyt olen muuttanut kotoa pari kuukautta sitten, ja olen ajatellut hankkia itselleni oman kissan. Tai oikeastaan kaksi, varmaankin molemmat tyttökissoja. Asun rivitalossa kaksiossa, eli tilaa on kahdelle kisulle, minun lisäkseni tietysti :). Mutta vaikka minulla on ollut niin kauan kissa eikä sen hoito ole ongelma, mietin että mitä kaikkea sisäkissan kanssa täytyy tehdä toisin?
Onko muuta huomioitavaa kuin se että on oltava molemmille vessalaatikot, raapimispuu ja niiden kanssa on vietettävä enemmän aikaa koska eivät pääse ulos? Miten aikaisin valjaisiin totuttaminen kannattaa aloittaa?
Ajattelin että kesä olisi paras aika koulun kannalta ottaa kissa, mutta mitenkäs on, kun olen lähes kaikki viikonloput kausipaikalla leirintäalueella asuntovaunussa? Enkä voi ottaa kissoja sinne juuri koskaan mukaan. Voinko jättää ne perjantai-illasta sunnuntai-päivään kahdestaan kotiin?
Vaikea kuvitella tätäkin koska nykyisen perheemme kissan on voinut jättää lomien ajaksi kotiin sillä lomittaja on hoitanut sitä.
Kiitos jos joku jaksaa lukea ja vastailla!
Nolottaa kysyä tällaista kun on kissa ollut niin kauan, mutta sen hoito on niin erilaista kun osan ruuastaan se pyydystää itse ja huolehtii liikunnasta ja tarpeiden teosta.
Minulla on ollut yli 9 vuoden ajan tyttökissa vanhempieni kotona maatilalla, ja kissa on saanut olla sekä ulkona että sisällä.
Nyt olen muuttanut kotoa pari kuukautta sitten, ja olen ajatellut hankkia itselleni oman kissan. Tai oikeastaan kaksi, varmaankin molemmat tyttökissoja. Asun rivitalossa kaksiossa, eli tilaa on kahdelle kisulle, minun lisäkseni tietysti :). Mutta vaikka minulla on ollut niin kauan kissa eikä sen hoito ole ongelma, mietin että mitä kaikkea sisäkissan kanssa täytyy tehdä toisin?
Onko muuta huomioitavaa kuin se että on oltava molemmille vessalaatikot, raapimispuu ja niiden kanssa on vietettävä enemmän aikaa koska eivät pääse ulos? Miten aikaisin valjaisiin totuttaminen kannattaa aloittaa?
Ajattelin että kesä olisi paras aika koulun kannalta ottaa kissa, mutta mitenkäs on, kun olen lähes kaikki viikonloput kausipaikalla leirintäalueella asuntovaunussa? Enkä voi ottaa kissoja sinne juuri koskaan mukaan. Voinko jättää ne perjantai-illasta sunnuntai-päivään kahdestaan kotiin?
Vaikea kuvitella tätäkin koska nykyisen perheemme kissan on voinut jättää lomien ajaksi kotiin sillä lomittaja on hoitanut sitä.
Kiitos jos joku jaksaa lukea ja vastailla!
Nolottaa kysyä tällaista kun on kissa ollut niin kauan, mutta sen hoito on niin erilaista kun osan ruuastaan se pyydystää itse ja huolehtii liikunnasta ja tarpeiden teosta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jättää viikonlopuiksi. Minun mielipide, raukat olisivat yksin kauan. Ja pimeän aikana ne masentuisivat, eivät saisi raikasta ilmaa, raikasta vettä eivätkä mitään koko viikonloppuna. Hiekka-astiatkin täyttyisivät ennen aikojaan. Jos joku voisi käydä antamassa ruokaa ja vettä ja puhdistamassa hiekkalaatikon sekä vähän tuulettaa ja leikkiä, niin sitten ehkä menee mutta on se aika pitkä aika.
Valjaisiin kannattaa alkaa totuttaa heti pienestä pitäen.
Sisäkissan kanssa on ainakin opittava olemaan tosi tarkkana; ei pidä ovea auki enempää kuin sen että menee ulos tai tulee sisään ja tarkkailee ettei kukaan livahda pihalle siinä samalla - ovat nopeita.
Itselläni kun oli vain kolme kissaa/kaksi hiekkalaatikkoa, pari kertaa ne olivat yksin kotona maksimissaan juuri tuosta mainitsemastasi perjantai illasta sunnuntai päivään, tosin laitoin kolmannen hiekkalaatikon lisäksi. Ja moneen kippoon vettä (jääpaloja lisäksi niin säilyy pitempään raikkaana) ja ruokaa varmasti riittävästi eli mieluummin vaikka ihan liikaa kuin liian vähän - tosin kosteaa ruokaa ei kannata laittaa kuin sen verran että tulee lähitunteina syödyksi, etteivät sitten vaan syö sitä kuivana seuraavana aamuna :) Kuivamuonaa siis runsaasti. Nykyään kun on neljä kissaa hankin hoitajan. Eli on tietysti parempi jos ainakin joinain viikonloppuina joku käy niitä lauantaina moikkaamassa.
Kun itselläkin on ollut aina sisäkissoja, ei näin äkkisältään keksi asioita mitä pitää ottaa huomioon, kun ne ovat osa arkea.. hmm.. mutta kysypä jos joku juttu tulee mieleen.
Niin nämä huonekalu jne asiat. Eli meillä kaikki hankinnat tehdään ajatellen että kestävät myös kissojen hyppimiset pitkin poikin. Esim. meillä on vain muovikasveja, ei voilee-verhoja (yritetty, mutta kun venyttelevät joskus seinää vasten niin verhoihin tuli hetkessä kynsien myötä kivoja reikiä) Sohvatkin ostetaan kissoja ajatellen :) Ja sitten kämpässä muunkinlainen kissaturvallisuus, ei ole mitään sellaisia pikkujuttuja saatavilla mitä voisivat syödä (esim. lanka) eli nämä tällaiset asiat vaatii kans aluksi huomiointia (sitten niistä tulee jo tapa että huomaa ne automaattisesti)
Totta kai nuo kukka- yms. asiat on tulleet jo tutuiksi ensimmäisenkin kissan, sen joka jäi vanhempien luo, kanssa. Mutta ajattelin lähinnä juuri noita käytännön asioita että tarvitseeko ne muuta kun nuo hiekkalaatikot ja kiipeilypuun.
P.S. Kauhulla odotan miten käy lähes uusille kangassohvilleni, kun kissa raapi vanhempien sohvan selkäpuolen ja tapetin seinässä tosi pahan näköiseksi...
Meidän kissat on nyt suht hyvin jättänyt sohvat rauhaan. Huomasin tässä äskettäin itsekin uuden jutun kiipeilypuista; uusimman kissan mukana saatiin puu, ja laitoin sen olohuoneeseen noin niinkuin sisustukseen sopivaan paikkaan :) Kukaan ei kiinnostunut puusta.. sitten siirsin sen toiseen huoneeseen, jotta kissat pääsevät ikkunasta paremmin maisemia näkemään, ja kas - puutakin alettiin raapia kun se oli eri kohdassa! Eli kannattaa kokeilla huoneessa eri sijaintia puulle, jos se ei heti herätä kiinnostusta. Ja se tuttu vinkkihän on se, että jos kissat kovasti kiinnostuu sohvasta, ne pitäisi viedä siitä aina puulle, jotta hoksaisivat mitä raapivat. Meidän uuteen jenkkisänkyyn ehti tulla kunnon reikä ennen kuin hoksasin että siitä olivat löytäneet liiankin mieluisan raapimispaikan.. eikä ne sitä nyt enää raavi kun sen rikki saivat! :)
Minusta kannattaa se satsaaminen kissojenkin tapakasvatukseen silloin pentuna, niin ei tarvi menettää hermojaan seuraavan 15 vuoden ajan (minkä kissa voi elää). Ainakin olen niin ihastunut siihen 9v Tepsuumme kun se on nyt sellainen vähän vanhuuden arvokas, välillä leikkisä ja älyttömän ihana hellikki. Ja kun se ei enää tee koskaan pahojaan, ei raavi huonekaluja tai kaiva kukista multia, tai hypi pöydille.
Olen sitä mieltä että kissat alkavat tuossa 5 ikävuoden jälkeen rauhoittua muutenkin ja kasvaa aikuisiksi niistä pentuiän tuhmuuksista :)
Itselleni kun on tullut vain yksi kissa pentuna niin ne muut ovat sitten tulleet sellaisina millaisina ovat :) Mutta ei mitään erikoista kenessäkään, sitä perinteistä hillumista. Ensimmäinen tuli 1,5-vuotiaana ja oli jo tuolloin rauhallisempi, kuin tällä hetkellä perheen kuopus 3v. Mutta se joka tuli pentuna, on nyt 4-vuotias, ja oli ihan kauhea riiviö pienenä ja vähän isompanakin, ja nyt rauhallisin kaikista. Ja nyt kun tuli tuosta tapakasvatuksesta puhetta, niin tässä hoksasinkin että itseasiassa tuo pentuna minulle tullut käyttääkin aktiivisimmin raapimispuuta.
Hyvä, että päätät pitää kissasi sisällä :)
Oletko ajatellut, millaiset kiipeilypuut rakennat? Ajattelin vain vinkata, että ylähyllyjä ja seiniä kannattaa käyttää laajasti hyväksi. Seinille voi kiinnittää vaikka mitä kiipeilysysteemejä ja mahdollistaa kulun myös esim. kirjahyllyn päälle. Mitä suuremman ja monimutkaisemman verkoston rakennat, sitä tyytyväisempiä ovat kissat. Eikä seiniin kiinnitettävät kiipeily"hyllyt" edes vähennä asunnon pinta-alaa.
Tuosta tulikin mieleeni että meillä näitten telineitten lisäksi sisustus myötäilee kissojen kulkua - kirjahyllyt ovat matalia ja kulkevat eri tasoisesti, ja niitten päällä kissat loikoilevatkin mielellään. Myös sellainen korkea hylly ajaa asian - siinä kun on reikä/verkkomaiset vaikkakin puuta, seinät niin kissat kiipeä sitä pitkin välillä katon rajaan maisemia katsomaan. Sitten on tietysti atk pöytä jonka päällä jokainen viihtyy nukkumassa. Tälläkin hetkellä yhden jalat roikkuu puoliksi ilmassa koneen yllä :)