Joo elikkäs mulla on tällänen pienimuotoinen ongelma:
kerron nyt lyhyesti: jotenki musta vaan tuntuu et mikään tässä elämässä ei enää onnistu. tutustuin joku puol vuotta sitten yhteen tyttöön.. siinä sit vaihdettiin numeroita ja mailiosotteita jne.. tää siis tapahtu yksillä festareilla. no se ilta meni liian äkkiä ja oli hyvästelyjen aika.. luvattiin toisilemme et soitellaan ja mailaillaan.. tekstasin sille viel samana iltana... sillon musta tuntu et tästä jutusta vois tulla vaik jotain suurempaa.. sillon aloin myös uskoa käsitteeseen "rakkautta ensisilmäyksellä".
tekstailtiin sit varmaan joka päivä ja puhelinlaskut nousi yllättäen aika isoiks..
mutta: ongelmana meillä oli 100km:n etäisyys toisistamme.. eli liian paljon toimivaan suhteeseen. kyl me kerran siitä huolimatta nähtiinkin.. ja oli ihanaa..
mutta eipä meiän välille kehittynytkään sit mitään suurta rakkautta ku toi välimatka oli niin suuri.
kaikesta huolimatta me tekstailtiin ja soiteltiin aika usein.. ja ainakin mun mielestä meillä meni ihan hyvin niinkin. mä oisin kuitenki halunnu jotain enemmän.. koska mä välitin tästä tytöstä tosi paljon...
noin kuukaus sitte tää tyttö kuitenki ilmotti et on miettiny asioita ja tullu siihen tulokseen et ei me ollaan liian erilaiset ja et meiän välillä ei vois koskaan olla mitään rakkaussuhdetta..
se sano kans et olis parempi et unohdettais vaan toisemme eikä enää soiteltais tai tekstailtais.. mut en mä pysty unohtaan tätä tyttöö.. ton vajaa puolen vuoden aikana ehdin kuitenki jo tutustuun siihen niin hyvin ja olisin halunnu et meiän juttu ei ois loppunu.. ainaka vielä..
mutta niin siinä vaan kävi... ikävä kyllä
tähän samaan kuukauteen on mahtunu niin paljon kaikkee ikävää et mä en kohta jaksa enää..
oon puhunu tästä kaikesta yhen mun tosi hyvän ystävän kanssa, mutta nyt sitäkään ei enää oo.. tai no siis tietenki on mut se muutti aika kauas opiskelujen takia.. nyt mulla ei oo enää ketään kenen kans puhua.. no joo tiedän et voisin mennä puhuun vaik kouluterkkarille mut ette tiedä kuinka vaikeeta tällasista asioista on puhuu kenenkään ulkopuolisen ja tuntemattoman kanssa..
oikeesti ei tällasta paskaa elämää kestä kukaan..
jos joku jakso lukee tän jutun loppuun asti ja jos jollain on jotain sanottavaa niin paljon kiitoksia...
kerron nyt lyhyesti: jotenki musta vaan tuntuu et mikään tässä elämässä ei enää onnistu. tutustuin joku puol vuotta sitten yhteen tyttöön.. siinä sit vaihdettiin numeroita ja mailiosotteita jne.. tää siis tapahtu yksillä festareilla. no se ilta meni liian äkkiä ja oli hyvästelyjen aika.. luvattiin toisilemme et soitellaan ja mailaillaan.. tekstasin sille viel samana iltana... sillon musta tuntu et tästä jutusta vois tulla vaik jotain suurempaa.. sillon aloin myös uskoa käsitteeseen "rakkautta ensisilmäyksellä".
tekstailtiin sit varmaan joka päivä ja puhelinlaskut nousi yllättäen aika isoiks..
mutta: ongelmana meillä oli 100km:n etäisyys toisistamme.. eli liian paljon toimivaan suhteeseen. kyl me kerran siitä huolimatta nähtiinkin.. ja oli ihanaa..
mutta eipä meiän välille kehittynytkään sit mitään suurta rakkautta ku toi välimatka oli niin suuri.
kaikesta huolimatta me tekstailtiin ja soiteltiin aika usein.. ja ainakin mun mielestä meillä meni ihan hyvin niinkin. mä oisin kuitenki halunnu jotain enemmän.. koska mä välitin tästä tytöstä tosi paljon...
noin kuukaus sitte tää tyttö kuitenki ilmotti et on miettiny asioita ja tullu siihen tulokseen et ei me ollaan liian erilaiset ja et meiän välillä ei vois koskaan olla mitään rakkaussuhdetta..
se sano kans et olis parempi et unohdettais vaan toisemme eikä enää soiteltais tai tekstailtais.. mut en mä pysty unohtaan tätä tyttöö.. ton vajaa puolen vuoden aikana ehdin kuitenki jo tutustuun siihen niin hyvin ja olisin halunnu et meiän juttu ei ois loppunu.. ainaka vielä..
mutta niin siinä vaan kävi... ikävä kyllä
tähän samaan kuukauteen on mahtunu niin paljon kaikkee ikävää et mä en kohta jaksa enää..
oon puhunu tästä kaikesta yhen mun tosi hyvän ystävän kanssa, mutta nyt sitäkään ei enää oo.. tai no siis tietenki on mut se muutti aika kauas opiskelujen takia.. nyt mulla ei oo enää ketään kenen kans puhua.. no joo tiedän et voisin mennä puhuun vaik kouluterkkarille mut ette tiedä kuinka vaikeeta tällasista asioista on puhuu kenenkään ulkopuolisen ja tuntemattoman kanssa..
oikeesti ei tällasta paskaa elämää kestä kukaan..
jos joku jakso lukee tän jutun loppuun asti ja jos jollain on jotain sanottavaa niin paljon kiitoksia...
Vastaukset 5
Vanhimmat
maailmassa on miljoonia ihmisiä ja puolet niistä on naisia ehkä sä kuitenki löydät viel jokun sopivan ;)
olisi hyvä ymmärtää ensin ihastumisen ja rakkauden suuren suuri ero.
kyllä sen tajuankin.. ja mä rakastin tätä tyttöö oikeesti... ja rakastan edelleen..
mut ei mun jutun pointti ollu pelkästään se et kaipaan sitä tyttöö. vaan se et ku mulle on tässä saman kuukauden aikana tapahtunu tosi paljon kaikkee ikävää.. koulu päin persettä, yks mun tosi läheinen ystävä muutti pois.. ja sit tää tyttö josta kerroin...
ei tällästä elämää jaksa elää kukaan.. mut en mä silti mitään itsaria oo tekemässä..
joo ei tuu kuule mittää...kuula kalloon vaa ja ongelmat haihtuu
jos ei oli rakkautta.. ei oli välttämättä vihaa tai murheita.. mut ilman rakkaut moniikaan ihminen ei jaksaisi.