Lastenkirja???

Mie taas en käsitä, miksi siitä ei saisi väitellä? Eikä tämä nyt mitään vielä väittelyä edes ole, vain oma mielipiteeni ilmaisin, kuten Tigerwoman. Ja jokaisellahan siihen on oikeus.

Sinunhan mielestä ne voi olla lasten- ja nuortenkirjoja, se on ihan yhtä hyvä mielipide kuin minun tai kenen muun tahansa.
Minun mielestä ne vaan ovat enemmän nuorten- ja aikuistenkirjoja. Ne ei sovellu kaiken tapahtuman perusteella n. 7-vuotiaille lapsille, noh, lapsille yleensä.
Ja vaikka lastenkirjoissa käsitelläänkin synkeitä ja ikäviä asioita, niin ei se ole niin samanlaista kuin Pottereissa. Niihin on kuitenkin lisätty niin paljon "aikuistenmaailmaan" synkeitä ja ikäviä asioita, jos ymmärrät mitä tarkoitan :D

... kirjoitti:

Mie taas en käsitä, miksi siitä ei saisi väitellä? Eikä tämä nyt mitään vielä väittelyä edes ole, vain oma mielipiteeni ilmaisin, kuten Tigerwoman. Ja jokaisellahan siihen on oikeus.

Sinunhan mielestä ne voi olla lasten- ja nuortenkirjoja, se on ihan yhtä hyvä mielipide kuin minun tai kenen muun tahansa.
Minun mielestä ne vaan ovat enemmän nuorten- ja aikuistenkirjoja. Ne ei sovellu kaiken tapahtuman perusteella n. 7-vuotiaille lapsille, noh, lapsille yleensä.
Ja vaikka lastenkirjoissa käsitelläänkin synkeitä ja ikäviä asioita, niin ei se ole niin samanlaista kuin Pottereissa. Niihin on kuitenkin lisätty niin paljon "aikuistenmaailmaan" synkeitä ja ikäviä asioita, jos ymmärrät mitä tarkoitan :D

Lue lisää

Ymmärrän mitä tarkoitat. Meillä on kuitenkin varmasti erilainen näkemys siitä, minkäikäiset lasketaan lapsiin kuuluviksi. Meikäläisen silmissä teini-ikäisetkin ovat vielä lapsia (voi, ymmärrätte tämän sitten kun olette yhtä vanhoja kuin minä, trust me!). Mutta jos kirjat nyt ovat karkeasti jaoteltavissa lastenkirjoihin, nuortenkirjoihin ja aikuistenkirjoihin niin silloin Potterit ovat mielestäni eniten nuortenkirjoja, toiseksi eniten lastenkirjoja ja vasta sitten "aikuistenkirjoja" (eli kirjoja, mitä aikuiset lukevat, vaikka niitä ei varsinaisesti ole kirjoitettu heille).

Kirjastoissa lasten- ja nuortenosaston aineisto hankitaan alle 15-vuotiaita silmälläpitäen, joten lastenosastolle Potterit ilman muuta kuuluvat, vaikka myös aikuiset lukevat niitä. Tarvitsee vain verrata niitä aikuistenosastolta löytyviin teoksiin niin tietää miksi.

animagus kirjoitti:

Ymmärrän mitä tarkoitat. Meillä on kuitenkin varmasti erilainen näkemys siitä, minkäikäiset lasketaan lapsiin kuuluviksi. Meikäläisen silmissä teini-ikäisetkin ovat vielä lapsia (voi, ymmärrätte tämän sitten kun olette yhtä vanhoja kuin minä, trust me!). Mutta jos kirjat nyt ovat karkeasti jaoteltavissa lastenkirjoihin, nuortenkirjoihin ja aikuistenkirjoihin niin silloin Potterit ovat mielestäni eniten nuortenkirjoja, toiseksi eniten lastenkirjoja ja vasta sitten "aikuistenkirjoja" (eli kirjoja, mitä aikuiset lukevat, vaikka niitä ei varsinaisesti ole kirjoitettu heille).

Kirjastoissa lasten- ja nuortenosaston aineisto hankitaan alle 15-vuotiaita silmälläpitäen, joten lastenosastolle Potterit ilman muuta kuuluvat, vaikka myös aikuiset lukevat niitä. Tarvitsee vain verrata niitä aikuistenosastolta löytyviin teoksiin niin tietää miksi.

Lue lisää

vanha Animagus sitten on, jos saa kysäistä???

Mielipiteeni vaan perustin siihen, mitä itse olen lukenut ala-aste ikäisenä ja mitä antaisin lapsieni sitten joskus lukea...
Alun perinkään en ole ymmärtänyt sitä miten 1-3 luokkalaiset voi edes jaksaa lukea Potterien kokoisia kirjoja ja tajuta niitä..mutta ehkä nykyajan muksut sitten on valitettavasti jo niin "aikuisia"!

Ja uusimman kirjan tapahtumat ovat aikasta raakoja...ei siitä pääse mihinkään!!!

Tigerwoman kirjoitti:

vanha Animagus sitten on, jos saa kysäistä???

Mielipiteeni vaan perustin siihen, mitä itse olen lukenut ala-aste ikäisenä ja mitä antaisin lapsieni sitten joskus lukea...
Alun perinkään en ole ymmärtänyt sitä miten 1-3 luokkalaiset voi edes jaksaa lukea Potterien kokoisia kirjoja ja tajuta niitä..mutta ehkä nykyajan muksut sitten on valitettavasti jo niin "aikuisia"!

Ja uusimman kirjan tapahtumat ovat aikasta raakoja...ei siitä pääse mihinkään!!!

Lue lisää

Sanotaan vain aika vanha - muttei nyt sentään ikäloppu. :)

Joo, onhan kirjoissa todella pelottavia kohtia, esim. Liekehtivän pikarin hautausmaakohtaus, joka mielestäni on ollut sarjan tähän asti pelottavin kohta (mukaanlukien Half-Blood Princen tapahtumat, jossa tosin on mukana, öh, eräs ikävähkö ja varsin epämiellyttävän oloinen henkilö. Hänestä jos kenestä voisi nähdä painajaisia).

Hmm. Varmasti nykyajan lapset ovat erilaisia kuin ennen vanhaan... TV, tietokonepelit, elokuvat, sarjakuvat... Ne kaikki ovat omiaan kasvattamaan lapsista erilaisia kuin millaisia minun lapsuudessani oltiin. (Tietokoneita lukuunottamatta nämä kaikki olivat toki olemassa minunkin lapsuudessani, mutta varmaankin erilaisina.) Nykyään lapsuus jää ehkä lyhyemmäksi kuin ennen, mikä on oikeastaan sääli, mutta en tiedä tuleeko nykyajan lapsista silti välttämättä sen huonompia aikuisia. Se jää nähtäväksi.

Varmasti Potterit ovat liian pelottavaa lukemista joillekin lapsille, sitä en ollenkaan epäile, mutta itse en ole tavannut yhtäkään lasta, joka olisi pitänyt Pottereita pelottavina. En netissä enkä muualla. Minusta tuntuu, että lapset myös erottavat fiktion ja faktan toisistaan paljon paremmin kuin mitä aikuiset usein luulevat. Tietysti myös fiktiivisiä asioita voi pelätä... Tunnen erään henkilön, joka kaikesta viisaudestaan huolimatta pelkää hillittömästi ihmissusia vaikka tietää, ettei niitä ole olemassa...

Tigerwoman kirjoitti:

vanha Animagus sitten on, jos saa kysäistä???

Mielipiteeni vaan perustin siihen, mitä itse olen lukenut ala-aste ikäisenä ja mitä antaisin lapsieni sitten joskus lukea...
Alun perinkään en ole ymmärtänyt sitä miten 1-3 luokkalaiset voi edes jaksaa lukea Potterien kokoisia kirjoja ja tajuta niitä..mutta ehkä nykyajan muksut sitten on valitettavasti jo niin "aikuisia"!

Ja uusimman kirjan tapahtumat ovat aikasta raakoja...ei siitä pääse mihinkään!!!

Lue lisää

Miltei kaikissa hyvissä kirjoissa, niinkuin Pottereissakin, on monta tasoa joista eri-ikäiset näkee minkä näkee. Ekaluokkalainen ei varmasti näe niitä juttuja, mitkä minä näen, ja mä en luultavasti näe niitä juttuja, mitkä vaikkapa nelikymppinen näkee.

Toisaalta joo, Potterit tuntuu vähän turhan pelottavilta ihan lapsille. Mutta sittenkun miettii,että mitäs itse luin ala-asteen alkuvuosina tai satuja, kuuli ääneen luettuna sitä nuorempanakin... Voisin kuvitella, kasvatuspsykologiaa sen kummemmin tuntematta, että lasta voisi pelottaa enemmän esim. Hannun ja Kertun tarina, jossa omat vanhemmat hylkäävät lapsensa keskelle metsää noidan syötäväksi, kuin sankaripojan taistelu pahaa vastaan. Harryyn kyllä tutustuu paremmin kuin keskivertosatujen henkilöihin, mutta siitä huolimatta. Voisin kuvitella, että Potterit nyt on kilteimmästä päästä sitä viihdettä, mitä (ainakin jotkut) lapset nykyään kuluttaa.

Twil kirjoitti:

Miltei kaikissa hyvissä kirjoissa, niinkuin Pottereissakin, on monta tasoa joista eri-ikäiset näkee minkä näkee. Ekaluokkalainen ei varmasti näe niitä juttuja, mitkä minä näen, ja mä en luultavasti näe niitä juttuja, mitkä vaikkapa nelikymppinen näkee.

Toisaalta joo, Potterit tuntuu vähän turhan pelottavilta ihan lapsille. Mutta sittenkun miettii,että mitäs itse luin ala-asteen alkuvuosina tai satuja, kuuli ääneen luettuna sitä nuorempanakin... Voisin kuvitella, kasvatuspsykologiaa sen kummemmin tuntematta, että lasta voisi pelottaa enemmän esim. Hannun ja Kertun tarina, jossa omat vanhemmat hylkäävät lapsensa keskelle metsää noidan syötäväksi, kuin sankaripojan taistelu pahaa vastaan. Harryyn kyllä tutustuu paremmin kuin keskivertosatujen henkilöihin, mutta siitä huolimatta. Voisin kuvitella, että Potterit nyt on kilteimmästä päästä sitä viihdettä, mitä (ainakin jotkut) lapset nykyään kuluttaa.

Lue lisää

Myös esim. Grimmin sadut on tosi pelottavia (tosin niitä ei alunperin kirjoitettukaan lapsille). Muistan, että en erityisemmin pitänyt myöskään siitä Punahilkan versiosta, missä suden vatsa täytetään kivillä ja se kipataan jokeen hukkumaan. Sadut voivat olla tosi raakoja.

Jos joku on lukenut esim. Darren Shanin vampyyrisarjaa, minusta sekin on aika pelottava, ja se kai sentään on kaikkien mielestä lapsille tarkoitettu. Siinähän päähenkilöstä tulee vampyyri melko epämiellyttävällä tavalla, hänenhän täytyy "tappaa" itsensä voidakseen muuttua... (Siitä on tosin vuosia kun luin sarjan ensimmäisen kirjan, toivottavasti en muista väärin.) Myös jotkut R.L. Stinen kirjat ovat kamalia. En ole lukenut montaa, mutta jotkut niistä mitkä olen, saavat kylmät väreet menemään pitkin selkää. Ja Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa... brr! Inhottavat nappisilmät! Myös Philip Pullmanin Kellopeli, eli, Kuinka kaikki vedettiin käyntiin on selkäpiitä karmiva (mutta ah, niin hyvä kirja). Pelottavia lastenkirjoja on siis olemassa vaikka kuinka paljon, pelottavampiakin kuin Potterit...

animagus kirjoitti:

Sanotaan vain aika vanha - muttei nyt sentään ikäloppu. :)

Joo, onhan kirjoissa todella pelottavia kohtia, esim. Liekehtivän pikarin hautausmaakohtaus, joka mielestäni on ollut sarjan tähän asti pelottavin kohta (mukaanlukien Half-Blood Princen tapahtumat, jossa tosin on mukana, öh, eräs ikävähkö ja varsin epämiellyttävän oloinen henkilö. Hänestä jos kenestä voisi nähdä painajaisia).

Hmm. Varmasti nykyajan lapset ovat erilaisia kuin ennen vanhaan... TV, tietokonepelit, elokuvat, sarjakuvat... Ne kaikki ovat omiaan kasvattamaan lapsista erilaisia kuin millaisia minun lapsuudessani oltiin. (Tietokoneita lukuunottamatta nämä kaikki olivat toki olemassa minunkin lapsuudessani, mutta varmaankin erilaisina.) Nykyään lapsuus jää ehkä lyhyemmäksi kuin ennen, mikä on oikeastaan sääli, mutta en tiedä tuleeko nykyajan lapsista silti välttämättä sen huonompia aikuisia. Se jää nähtäväksi.

Varmasti Potterit ovat liian pelottavaa lukemista joillekin lapsille, sitä en ollenkaan epäile, mutta itse en ole tavannut yhtäkään lasta, joka olisi pitänyt Pottereita pelottavina. En netissä enkä muualla. Minusta tuntuu, että lapset myös erottavat fiktion ja faktan toisistaan paljon paremmin kuin mitä aikuiset usein luulevat. Tietysti myös fiktiivisiä asioita voi pelätä... Tunnen erään henkilön, joka kaikesta viisaudestaan huolimatta pelkää hillittömästi ihmissusia vaikka tietää, ettei niitä ole olemassa...

Lue lisää

maailma on. Olen itse sitä mieltä että Potteria ja muita jännittäviä juttuja voi ihan hyvin lukea lapsille - olen lukenut kaksi ensimmäistä Potteria omalle seitsenvuotiaalleni ja kolmas on menossa, ja Sormusten herrastakin on luettu kaksi kolmannesta. Hän piti kovasti myös Lindgrenin kirjasta Veljeni, Leijonamieli, joka on aika synkkä juttu sekin. Niin ja Tolkienin Hobitista, joka onkin selkeämmin lastenkirja kuin Taru sormusten herrasta. Käsittääkseni ihmisen mielikuvitus ei voi loihtia kuvia joita ei kestä, ja kirjaa lukiessa tai kuunnellessa luo mielikuvansa itse. Eri asia on sitten kun toinen roiskii kuvansa silmille - niitä ei pääse pakoon, olivat ne kuinka karmeita tahansa. Pitäkää siis hyvät vanhemmat niistä ikärajoista tietokonepelien ja elokuvien kohdalla tiukasti kiinni, ei niitä huvin vuoksi niihin lätkitä.

mutta kirjoitti:

maailma on. Olen itse sitä mieltä että Potteria ja muita jännittäviä juttuja voi ihan hyvin lukea lapsille - olen lukenut kaksi ensimmäistä Potteria omalle seitsenvuotiaalleni ja kolmas on menossa, ja Sormusten herrastakin on luettu kaksi kolmannesta. Hän piti kovasti myös Lindgrenin kirjasta Veljeni, Leijonamieli, joka on aika synkkä juttu sekin. Niin ja Tolkienin Hobitista, joka onkin selkeämmin lastenkirja kuin Taru sormusten herrasta. Käsittääkseni ihmisen mielikuvitus ei voi loihtia kuvia joita ei kestä, ja kirjaa lukiessa tai kuunnellessa luo mielikuvansa itse. Eri asia on sitten kun toinen roiskii kuvansa silmille - niitä ei pääse pakoon, olivat ne kuinka karmeita tahansa. Pitäkää siis hyvät vanhemmat niistä ikärajoista tietokonepelien ja elokuvien kohdalla tiukasti kiinni, ei niitä huvin vuoksi niihin lätkitä.

Lue lisää

Olen samaa mieltä. Lapsuus vain jää lyhyemmäksi kuin ennen. Jokainen on tietysti oman aikansa tuote, joten siinä mielessä lapsetkin ovat varmaan erilaisia kuin ennen (kasvavat erilaisessa ympäristössä).

animagus kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Lapsuus vain jää lyhyemmäksi kuin ennen. Jokainen on tietysti oman aikansa tuote, joten siinä mielessä lapsetkin ovat varmaan erilaisia kuin ennen (kasvavat erilaisessa ympäristössä).

Lue lisää

Joo, minustakin on surullista kun lapset eivät enää halua olla lapsia eivätkä aikuiset aikuisia. Koko maailmasta on tulossa ikuinen teini-ikäinen.

animagus kirjoitti:

Myös esim. Grimmin sadut on tosi pelottavia (tosin niitä ei alunperin kirjoitettukaan lapsille). Muistan, että en erityisemmin pitänyt myöskään siitä Punahilkan versiosta, missä suden vatsa täytetään kivillä ja se kipataan jokeen hukkumaan. Sadut voivat olla tosi raakoja.

Jos joku on lukenut esim. Darren Shanin vampyyrisarjaa, minusta sekin on aika pelottava, ja se kai sentään on kaikkien mielestä lapsille tarkoitettu. Siinähän päähenkilöstä tulee vampyyri melko epämiellyttävällä tavalla, hänenhän täytyy "tappaa" itsensä voidakseen muuttua... (Siitä on tosin vuosia kun luin sarjan ensimmäisen kirjan, toivottavasti en muista väärin.) Myös jotkut R.L. Stinen kirjat ovat kamalia. En ole lukenut montaa, mutta jotkut niistä mitkä olen, saavat kylmät väreet menemään pitkin selkää. Ja Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa... brr! Inhottavat nappisilmät! Myös Philip Pullmanin Kellopeli, eli, Kuinka kaikki vedettiin käyntiin on selkäpiitä karmiva (mutta ah, niin hyvä kirja). Pelottavia lastenkirjoja on siis olemassa vaikka kuinka paljon, pelottavampiakin kuin Potterit...

Lue lisää

Noh, R.L. Stinen kirjat ovat oikeastaan nuorten kirjoja, kuten myös Philip Pullmanin Kellopeli eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin, ei lastenkirjoja.
Neil Gaimanin Coralinesta voidaan olla montaa mieltä. Se on ehkä aikuistenkirja, jolla on lastenkirjojen piirteitä.

... kirjoitti:

Noh, R.L. Stinen kirjat ovat oikeastaan nuorten kirjoja, kuten myös Philip Pullmanin Kellopeli eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin, ei lastenkirjoja.
Neil Gaimanin Coralinesta voidaan olla montaa mieltä. Se on ehkä aikuistenkirja, jolla on lastenkirjojen piirteitä.

Lue lisää

...suo, jos sille tielle lähdetään. Mihin vedät rajan lasten- ja nuortenkirjan välillä? Minulle kaikki alle 15-v. ovat lapsia (ainakin melkein) ja Coraline... ei ole mielestäni aikuistenkirja, mutta mielipiteitähän on monia... Ikärajojen määritteleminen kirjoille on vaikeaa, koska kaikenikäiset voivat lukea toisilleen suunnattuja kirjoja... Lapset ehkä harvemmin aikuistenkirjoja, mutta ei sekään tavatonta ole.

animagus kirjoitti:

Myös esim. Grimmin sadut on tosi pelottavia (tosin niitä ei alunperin kirjoitettukaan lapsille). Muistan, että en erityisemmin pitänyt myöskään siitä Punahilkan versiosta, missä suden vatsa täytetään kivillä ja se kipataan jokeen hukkumaan. Sadut voivat olla tosi raakoja.

Jos joku on lukenut esim. Darren Shanin vampyyrisarjaa, minusta sekin on aika pelottava, ja se kai sentään on kaikkien mielestä lapsille tarkoitettu. Siinähän päähenkilöstä tulee vampyyri melko epämiellyttävällä tavalla, hänenhän täytyy "tappaa" itsensä voidakseen muuttua... (Siitä on tosin vuosia kun luin sarjan ensimmäisen kirjan, toivottavasti en muista väärin.) Myös jotkut R.L. Stinen kirjat ovat kamalia. En ole lukenut montaa, mutta jotkut niistä mitkä olen, saavat kylmät väreet menemään pitkin selkää. Ja Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa... brr! Inhottavat nappisilmät! Myös Philip Pullmanin Kellopeli, eli, Kuinka kaikki vedettiin käyntiin on selkäpiitä karmiva (mutta ah, niin hyvä kirja). Pelottavia lastenkirjoja on siis olemassa vaikka kuinka paljon, pelottavampiakin kuin Potterit...

Lue lisää

Tuli mullekin nuo Grimmit mieleen, mutta tosiaan, ne versiot mitkä lapset saa eteensä on niitä Disneyn rankasti laimentamia versioita. Olen huomannut,että tietty lastenkirjamaisuus tekee usein kirjasta pelottavamman. Esimerkiksi Coraline on ihan hemmetin pelottava, mutta en muista itseasiassa yhtään "aikuisten" kauhukirjaa,joka olisi ollut todella pelottava.

Uudemmista Pottereista puuttuu ehkä se tietty tyyli, mikä useimmissa lasten/nuortenkirjoissa on. Vaikka Potteritkin on kirjoitettu Harryn näkökulmasta, niistä puuttuu kuitenkin se..er, naivistisuus mitä useat kirjailijat harrastaa saadakseen lapsen/nuoren äänen kuuluviin. Esimerkiksi Coralinessa se toimii mutta useimmat nuortenkirjat ovat sietämätöntä luettavaa jo 15-vuotiaalle. Tai no, olivat ainakin mulle siinä iässä.

animagus kirjoitti:

Myös esim. Grimmin sadut on tosi pelottavia (tosin niitä ei alunperin kirjoitettukaan lapsille). Muistan, että en erityisemmin pitänyt myöskään siitä Punahilkan versiosta, missä suden vatsa täytetään kivillä ja se kipataan jokeen hukkumaan. Sadut voivat olla tosi raakoja.

Jos joku on lukenut esim. Darren Shanin vampyyrisarjaa, minusta sekin on aika pelottava, ja se kai sentään on kaikkien mielestä lapsille tarkoitettu. Siinähän päähenkilöstä tulee vampyyri melko epämiellyttävällä tavalla, hänenhän täytyy "tappaa" itsensä voidakseen muuttua... (Siitä on tosin vuosia kun luin sarjan ensimmäisen kirjan, toivottavasti en muista väärin.) Myös jotkut R.L. Stinen kirjat ovat kamalia. En ole lukenut montaa, mutta jotkut niistä mitkä olen, saavat kylmät väreet menemään pitkin selkää. Ja Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa... brr! Inhottavat nappisilmät! Myös Philip Pullmanin Kellopeli, eli, Kuinka kaikki vedettiin käyntiin on selkäpiitä karmiva (mutta ah, niin hyvä kirja). Pelottavia lastenkirjoja on siis olemassa vaikka kuinka paljon, pelottavampiakin kuin Potterit...

Lue lisää

Mutta Potterin uusimmassa se taika joka tekee viiltoja Malfoyhin ja veri vaan tursuaa, vitosessa se Harryn jälki-istunnon tulos sen käsivarressa ja nelosessa Matohännän käden katkaisu ym...

Kaikista pahinta on kaikki ne pussailut uusimmassa ;)