Minä mietin lasten hankkimista noin 10 vuotta ennenkuin uskaltauduin puuhaan. En potenut vauvakuumetta, mutta biologinen kello alkoi tikittää ja piti päättää, että nyt jos koskaan.
Kun lasta sitten pitikin odotella puoli vuotta, oli tuo lyhytkin aika tuskaa: "mitä jos emme saakaan lasta". Tuo aika teki minulle hyvää, opin arvostamaan uutta elämää yhä enemmän.
Nyt olen 2 kk:n pojan onnellinen äiti. Mutta olen silti sitä mieltä että ilman lapsiakin voi elää täysipainoista elämää, teimme järjettömän ihania asioita vuosi kaudet mieheni kanssa, mm. matkustelimme. Lapsettoman elämäkin voi olla aivan ihanaa, ja adoptiolapsi tuo varmasti samanlaiset vilunväristykset kuin biologinenkin. Nimittäin pelkkä omien kasvon piirteiden etsiminen jälkeläisestä ei ole se suurin juttu, vaan lapsen kehityksen seuraaminen. Meidän lapsi on juuri oppinut hymyilemään, ja se vie järjen mennessään, ja veisi ihan samalla tavalla vaikka olisi adoptiolapsikin. En juuri lainkaan mieti, että tuo lapsi on minun lihaa ja vertani, vaan sitä, että tuo pikkulapsi on niin sanoinkuvaamattoman ihana. On huumaava tunne, kun tietää että tuo pikku olento on täysin minusta riippuvainen, ja saan kasvattaa hänet omien elämänarvojeni näköiseksi. Toivotan kaikille menestystä jälkeläisten suhteen, olivatpa ne sitten bioja tai lahjaluomuksia.
Kun lasta sitten pitikin odotella puoli vuotta, oli tuo lyhytkin aika tuskaa: "mitä jos emme saakaan lasta". Tuo aika teki minulle hyvää, opin arvostamaan uutta elämää yhä enemmän.
Nyt olen 2 kk:n pojan onnellinen äiti. Mutta olen silti sitä mieltä että ilman lapsiakin voi elää täysipainoista elämää, teimme järjettömän ihania asioita vuosi kaudet mieheni kanssa, mm. matkustelimme. Lapsettoman elämäkin voi olla aivan ihanaa, ja adoptiolapsi tuo varmasti samanlaiset vilunväristykset kuin biologinenkin. Nimittäin pelkkä omien kasvon piirteiden etsiminen jälkeläisestä ei ole se suurin juttu, vaan lapsen kehityksen seuraaminen. Meidän lapsi on juuri oppinut hymyilemään, ja se vie järjen mennessään, ja veisi ihan samalla tavalla vaikka olisi adoptiolapsikin. En juuri lainkaan mieti, että tuo lapsi on minun lihaa ja vertani, vaan sitä, että tuo pikkulapsi on niin sanoinkuvaamattoman ihana. On huumaava tunne, kun tietää että tuo pikku olento on täysin minusta riippuvainen, ja saan kasvattaa hänet omien elämänarvojeni näköiseksi. Toivotan kaikille menestystä jälkeläisten suhteen, olivatpa ne sitten bioja tai lahjaluomuksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tänne tommosia imelää p..kaa. Et todellakaan tiedä mitään lapsettomuudesta!!!
Mene Äitien osastolle hehkuttaan ja älä edes käy tällä palstalla!!! Siis ottaa tosiaan kaaliin tommonen, ei mitään kunnioitusta toisten suruja ym. siihen liittyvää
näin voi vain kirjoittaa ihminen jolla todellakaan ei ole ollut mitään ongelmia lapsen saamisen kanssa.
6kk ei ole aika eikä mikään!!
No hyvä että opit arvostamaan elämää toisella tapaa tuon puolen vuoden aikana. Täytyy sanoa että itsekin sitä suhtautuu asioihin hieman eri tavoin, nyt kun lapsettomuutta on takana 4,5 vuotta parien hoitojen kanssa.
Kuinkas rankkoja ne sinun hoitosi olivatkaan?
takana keskenmeno, kolme vuotta lapsettomuutta, itkua tuskaa ja painajaisia kohtuuni kuolleen lapseni ultrasta.
revi siitä.
Ja taas te tiedätte paremmin, miten meidän lapsettomien tulee tuntea maailman menoa.Ja
ihan oman lapsen saatuasi olet tullut noihin
aatoksiin. Voi kuule, et ole ensimmäinen joka
sanoo noin. Tuliko mieleen, että saatat
loukata meitä omaa lasta haluavia? Meillä on
tuskamme siitä, ettemme saa lasta. Emme tarvitse
ketään tekemään elämäämme koskevia päätöksiä
puolestamme. Varsinkaan jotain anonyymia
nettailijaa.
Eipä ollut tarkoitus kenenkään surua lisätä. Päinvastoin. Luulin, että lohduttaisi tietää, että lapsi on ihana olipa bio tai ei. Luuletteko että tällä palstalla liikkuu paljonkin ihmisiä jotka haluavat lisätä tuskaanne? Minulle tämä palsta oli tosi tärkeä sen puolen vuoden aikana. En ymmärrä, miksi pitää puhua rumasti
ja sättiä muita, vaikka kuinka sattuu. Parjaaminen ei ainakaan mitään auta. Ja anonyymeydestä: ethän sinäkään valittaja ilmoittanut henkilöllisyyttäsi. Eihän teistä kukaan tiedä oikeita taustojamme, esim. sitä, että mieheni sperma ehdittiin jo tuona aikana tuomita huonoksi.
Niin, olisit voinut mainita tuosta huonosta spermasta ekassa viestissä...
Kuinkas huonoja uimareita olivat?
Omalla miehellä normaaleja 2% ja nekin huonosti liikkuvia. Onko teihin nähden mitään toivoa?
Puoli vuotta yritystä on todella lyhyt aika.
Meillä on yritystä takana kolme vuotta ja
tuloksena vain keskenmenoja.
Ei millään pahalla, mutta adoptiota kannattaa
hehkuttaa vaikka adoptio-palstalla, jos sellainen
on. Me täällä olevat yritämme kovasti saada
bio-lapsia emmekä kestä kun meitä syyllistetään
yrityksestämme. Olisi pitänyt monien mielestä
vain adoptoida heti kun tajusi, ettei lapsen
saaminen ole helppoa.
Minä ainakin tiedän, että et tarkoittanut viestilläsi mitään pahaa.
Olihan siinä tosiasioita, ja lohduttavaa on tietää että voi saada adoptiolapsen jos omia ei suoda..
Ihanaa syksyä!:)
Olipa kiva saada edes yksi positiivinen viesti.
Tyhmyyksissäni ei käynyt mielessäkään, että juttu voisi loukata jotakuta, ja sitten se loukkasikin niin monta. Enhän edes tarkoittanut, että olisimme kärsineet pitkää aikaa lapsettomuudesta, kuten se tulkittiin. Saatikka että syyllistäisin ketään tai painostaisin adoptioon. Kyseiset huomiot lapsen kehityksen seuraamisesta olisivat vaan yksinkertaisesti piristäneet minua silloin kun itse ehdin tutkimusten jälkeen säikähtää että emmekö saakaan lapsia. Niin erilaisia me ihmiset olemme.