Meillä nimittäin useita riitoja samasta asiasta...Vauva nyt 5kk. Ei päästä yhteisymmärrykseen. Minun pitäisi jaksaa kaikki yöt ja aamut olla valvovana, tietysti, tämä on selvää koska olenhan äitiyslomalla ja mies töissä. Viikonloppuna tulee sitten riita asiasta kun mieskin on kuulemma väsynyt työviikosta. Suostuu heräämään viikonloppuna aamulla aikaisintaan kahdeksalta, kun vauva taas herää 6-7 aikaan ja on herännyt jo 1-2 kertaa yöllä. Koskaan en ole herättänyt miestä ennen kahdeksaa, mutta on hän katsonut kerran kuussa jopa yön, mutta sitten hän tarvitsee taas kovasti lepoa. Mieluummin siis katson tämänkin yön kerran kuussa niin saan enemmän apua seuraavina iltoina - sen 2-3 tunnin aikana ennen kuin vauva menee nukkumaan - kun mies tulee töistä/urheilemasta silloin. Ei tee ruumiillista työtä, käy urheilemassa melkein joka ilta ja nukkuu viikolla korvatulpilla ja usein myös toisessa huoneessa ettei herää yöitkuihin! Kertokaa kokemuksia miten keskiverto apu tämä on. Ja lisäksi: Mitä ajatella etten tuntisi huonoa omaatuntoa jos herätän miehen aikaisemmin tai vaadin lisää apua. Vauva on siis erittäin haluttu molemmille.
miten paljon
miehenne auttaa??
151426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla mies on osallistunut vauva hoitoon alusta lähtien hyvin. Kuitenkin yöllä annan hänen nukkua kun on menossa töihin koska on se hänelläkin rankkaa ja pidän tärkeänä et jaksaa olla myös töissä.(tällä tarkoitan sitä että jos on liian väsynyt voi töissä tapahtua jotain, joten väsymyksen piikkiin en halua tapaturmaa rakkaalle) Meillä kuitenkin työpäivän jälkeen mies osallistuu vauvan hoitoon ja ollaan yhdessä. Viikonloppusin kyl sanon välillä et haluaisin nukkua joten mies saattaa valvoa yhden yön että saan nukutuksi. Miehet eivät ehkä näe asioita samalla tavalla kuin me naiset joten on tärkeää keskustella asioista syylistämättä toista, mutta tuomalla omat mielipiteet esille. Ratkaisu löytyy siis teiltä ja jos lapsi on toivottu niin ihmettelen ettei mies osallistu vauvan hoitoon. Kyllähän siihen kuuluu myös yölliset heräämiset.Eikö tuo erillään nukkuminen myös teidän keskinäistä parisuhdetta huononna??? siis en tarkoita et harrastaisitte seksiä, mutta itse kyl näen tärkeäksi et mies nukkuu vieressä.
Minusta voit vaatia miestäsi lapsen hoitoon jos omat voimasi ovat lopussa!mitähän iloa sinusta on lapselle jos olet väsynyt ja poikki, kyllä' tämä äitinä olokin on työtä.Jotenka nyt puhumaan, etkä minusta vaadi ihmeitä. Hoopas miehsi tajuaa tämän!!!muista että sinäkin olet tärkeä äitinä, hänen naisenaa ja itsenäni!!
iltaisin ja viikonloppuna sen aamukahdeksan jälkeen. Mutta kun aina juuri silloin ei tule uni silmään, paitsi jos on todella kuoleman väsynyt, pitäisi saada nukkua heti aamulla. Sen verran on nukahtamisvaikeuksia...
Meillä mies osallistuu lapsenhoitoon aktiivisesti.Töistä hän tulee kotiin yleensä klo17-18 välillä,joten kovin montaa tehokasta tuntia ei jääkään jäljelle,ennen lapsen nukkumaanmenoa.Yleensä sinä aikana minä teen ruokaa,joten ei se mulla varsinaisesti mitään omaa aikaa ole.
Kun mies tulee töistä,annan lapsen hänelle melkein saman tien myös siitä syystä,että hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa jäädä miettimään duuniasioita ja pääsee näin itsekin vaihtamaan vapaalle.
Olen joskus miettinyt,onko meidän kotona olevien uni jotenkin vähempiarvoista kuin työssäkäyvien.Viikolla annan mieheni nukkua öisin rauhassa,mutta viikonloppuisin tökin miehen hereille,jos hän ei itse lapsen itkuun herää.Herätään sitten koko perhe yhtä aikaa.
Mieheni voi viikonloppuna sitten nukkua päiväunet ja usein on unet maittaneet.Mä en välttämättä saa unta enää (ennen nukuin missä vaan,milloin vaan)silloin,kun siihen olis sopiva hetki,joten nukun mieluummin viikonloppuaamuna,jos vaan pystyn unta jatkamaan.Mieheni kyllä ymmärtää tämän,vaikka ei aina heräämisistä pidäkään.
Itselle on ollut helpotus huomata,että kyllä mä pystyn vielä nukkumaan sikeästi,jos vaan tilaisuus tulee.Se,etten pysty enää nukkumaan on stressannut mua melkein enemmän kuin se,etten saa nukkua.
Herätä miehesi viikonloppuisin samaan aikaan kun itsekin joudut heräämään.Onhan lapsi senkin ja sun pitää myös saada nukkua.Tai sano sille,että sua saa häiritä vasta viikonloppuisin klo 10 jälkeen ja ota sen korvatulpat itsellesi.Katsotaan kuinka kauan se jaksaa kuunnella lapsen itkua.Tai sopikaa vuoro viikonloput,jolloin toinen saa herätä vasta sitten kun huvittaa.Reilu peli.
..sitten kun ein jaksa pyydän apua. Ei ole tullut mieleenkään,että mies heräisi yöllä. Toisaalta mahdotontakin kun täysimetän. Ja aamulla viimeisen syönnin jälkeen minäkin nousen (07). Toisaalta voisin jäädä nukkumaan syötön jälkeen ja antaa isin nousta aamupuuhille. Näin vaan silloin jos minulla omia menoja aamusta ja jätän heidät nukkumaan. Mutta meillä mies niin sikeäuninen, että ei edes tajua kun yöllä imetellään ja jos tyttö herää ähräämään niin isi ei kyllä.
Illalla hoidetaan yhdessä, isi kylvettää, minä teen kotihommia. Nukutan usein itse, eli korjaan tuttia muutaman kerran joskus isi tekee sen. Usein kehoitan pissivaipan vaihtoon, kakkavaipan tajuaa vaihtaa itsekin. Semmoista meillä...
Eli melko samalaa tavalla myös meillä. Mies käy töissä, minun työtäni nyt äippäloman ajan vauva koti! :) Enkä valita.
"Nukutan usein itse, eli korjaan tuttia muutaman kerran joskus isi tekee sen."
En ihmettele että mielelläsi hoidat lähes kokonaan:) Meillä nukuttamiseen menee ~3h, runsaasti hampaiden kiristystä (etenkin väsyneenä!), sylinvaihtoa, imettämistä, varmaan kymmenien kilometrien kävelyä jnejne;) En ikinä selviäisi yksin!
..mielestäni siis helppo vauva meillä. Ja alkuun kun oli pientä masuvaivaa, niin kyllä ilallla isi hyssytteli sylissä myös välillä. Mutta se ajanjakso ei kestänyt pitkään...
Meillä minä nukun yöt eri huoneessa, kun olen niin huono nukkumaan. Mies tuo sit vauvan syömään (1-2krt/yö). Mieheni nukkuu niin sikeästi että häntä ei tytön pyöriminen/ähinä häiritse, kun taas minä en saa siinä nukuttua, niin olemme huomanneet että tämä sopii meille:) (lisäksi jo miehenkin tuhina häiritsee untani, niin tämä on paras vaihtoehto.) Aluksi yritin hoitaa yöt niin että mies saisi nukuttua, mutta olin sitten niin väsynyt ja kiukkuinen niin mies ehdotti että minä nukkuisin erihuoneessa:) Ja nyt onkin sujunut kaikinpuolin hyvin elämä..
Iltaisin mies leikkii tytön kanssa, minä teen kotitöitä tai sitten olemme perheenä yhdessä. Ja viikonloppuisin sama, yhdessä hoidamme ja olemme. Meillä ei kumpikaan tartte omaa vapaata jokapäivä, kivointa on olla yhdessä, ollaan tällasia kotihiiriä:D
En osaa auttaa oikein, taitaa olla miehestä kiinni miten paljon antaa vauvan muuttaa elämäänsä.. Meillä mies oikein harmittelee kun ei saa olla enempää tytön kanssa, kun täytyy käydä töissä.
Rohkeasti vaan vaatimaan lisää apua, ennenkun väsyt täysin.. Ja tuhlaatte vaan turhaan energiaa riitelemällä aina samasta asiasta..
Kokeilkaa niin, että sinä nukut pitkään lauantai aamuna (mies hoitaa lapsen aamutoimet ym. sillä aikaa) ja taas sunnuntaina mies saa nukkua niin kauan, ku haluaa. Meillä ainakin toimii.
...poika, koti jne. paitsi viikolla päivisin, kun mies on töissä. Eipä meidän perheessä mitään siitä tulisi, että minä äitinä hoitaisin kaiken! Ja miksi pitäisikään, kyllä mieheni on vastuussa pojastamme ja kodinhoidosta ihan samalla lailla kuin minäkin (siis työaikaa lukuunottamatta). Viikonloppunakin isukki herää vauvan kanssa -ihan samalla lailla kuin minä - paitsi kun jompikumpi on niin väsy, että toinen antaa toisen nukkua vielä pitempään...ei usein, koska aamuhetkiä kumpainenkin meistä arvostaa.
En oikein ymmärrä, miksi sinun pitäisi valvoa kaikki yöt ja antaa miehesi nukkua. Kyllä äiditkin ovat väsyjä, se kuuluu vauvanhoitoon! Eipä kuullosta kovinkaan hyvältä mieheltä (anteeksi vaan), kun hänen unensa/leponsa menee kaiken (myös vauvan kanssa puuhastelun ja hoivaamisen) edelle. Aika itsekkäältä miehesi kuullostaa...
Voittehan viikonloppuisin vuorotella aamuheräämisessä (mies nukkuu la pidempään ja sinä su), siinä olisi tuohon nukkumisongelmaan apu! Ja vaadi ihmeessä miestäsi osallistumaan enemmän, jos katsot että tarvitset apua/lepoa. Todella törkeää, jos mies vain jatkaa vauvan syntymän jälkeen elämäänsä minkään muuttumatta ja jättää äidin yksin (siis harrastaa yhtä paljon, nukkuu niin pitkään kuin haluaa yms.). Kyllä miehenkin on muutettava elämäänsä ja tehtävä tilaa lapselle!
Voimia sulle syksyyn!
Meillä nukutaan eri puolilla taloa. Minä nukun vaavin kanssa arkisin ja isä viikonloppuisin. Toimii tosi hyvin, saan ladata viikonloppuna akkuja. Tämä siis mahdollista koska meillä käytetään korviketta.
mies auttelee "täyspäiväisesti" ja öisinkin viikonloppuisin ellei ole jotain menoa, nuoria kun ollaan niin pitää kavereita päästä tapaamaan pari kertaa viikossa, ellei meille tule vieraita. Ja arkena annan yleensä miehen nukkua (tai ei se oikeen herääkkään ellei mene tökkimään) että jaksaa mennä töihin ja jaksaa sitten töiden jälkeen olla vielä avuksi:)
Että kyllä miehen pitää auttaa ja olla mukana lapsen hoidossa, yhdessä te olette sen lapsen tehneet:) Meillä elämä muuttui kovin kun poika syntyi, edellis kesänä mentiin ja tultiin miten milloinkin, niin kuin kaksikymppiset yleensä, mutta tämä kesä oli kovin erilainen, tuli vauva taloon ja elämän oli tasoituttava, on elettävä pienen ehdoilla:) Ja antoisaa on ollut:) Mukavaa syksyä!
tätä asiaa, kun olen itse miettinyt minkälaista meillä olisi jos mies olisi säännöllisessä päivätyössä. Työ ei olisi niin raskasta kun olisi aina sama rytmi ja ainakin hän olisi viikonloput vapaalla. Mutta meillä isä on vuorotöissä eli vorotellen neljä aamua, neljä iltaa ja neljä yötä poissa.(Itse en jaksaisi vuorotöissä vaikkei olisi lapsiakaan!) Silti hän auttaa hoitamisessa ja viihdyttää vauvaa (nyt 3kk) aina kun ehtii. Ja minä pidän mieheni tyytyväisenä pitämällä kodin siistinä ja hänet hyvin ravittuna. Yöt ovat olleet minulle rankimpia silloin kun mies on töissä vaikkei hän ole muutenkaan poikaa usein yöllä syöttänytkään, tulee vaan yksinäinen olo kun pimeässä yksin vauvaa tuudittelee ja joskus kun ei suostu nukkumaan millään. Odotan vaan hampaiden puhkeamista... Ja tietysti minun on aamulla noustava vauvan kanssa kun isä on vasta tullut kotiin ja hoidettava aamupuuhat hissunkissun ja pidettävä kaveri tyytyväisenä ettei herätä nukkuvaa. Päiväunista ei ole tietoakaan... Iltavuoro miehelläni on 14-22 eli silloin olen koko päivän yksin vauvan kanssa, enkä yleensä illalla vaadi isää nukuttamaan vauvaa kun hän tulee töistä. Aamuvuorot alkavat kello 6 joten silloinkin isän on päästävä ajoissa nukkumaan ja saatava nukkua koko yö.
Mutta tämä oli kertomus ei valitus, lapset on niin vähän aikaa pieniä että kyllä me äidit jaksetaan. Kunhan me vanhemmat muistamme kunnioittaa ja rakastaa valtavasti toisiamme! Siitä saa voimaa!!! Parhaansahan jokainen yrittää. Voiko vauvan tehdä jokin muu asia onnellisemmaksi kuin onneliset vanhemmat?!
Sinuna ottaisin tilanteen puheeksi välittömästi. Tein exäni kanssa juuri noin. Asetin miehen tarpeet omieni edelle. Ja uskoin silmin sumein itsekin, että hänen tekemisensä ovat minun tekemisiä tärkeämpiä.
Miehet kyllä helposti sanovat, että lapsen hoito ja kasvatus on töistä tärkeintä, mutta se on vain sanahelinää, jos eivät oikeasti ota vastuuta siitä itse.
Nykyinen mieheni on aivan toista maata. Hän ottaa vauvan omatoimisesti jos näyttää siltä että väsyn. Tai passittaa minut kaupoille tai jonnekin rentoutumaan.
Faktaahan on, että molemmat tekevät työtä. Mies 8/5 ja nainen 24/7.
Siis herra on hyvä ja kokeilee kokonaisen vuorokauden, jos tuntuu että sun työ on kevyempää.
Jos teillä on parisuhde kunnossa, niin lapsen takia lämpimästi suosittelen, että keksit nerokkaan tavan lähestyä miestäsi tällä asialla. Napanuora katkaistiin jo, nyt teitä on kaksi...
Voimia sisko..
Ihan pakko vielä lisätä, että tasapaino on tärkein.
Lopputuloksen kannalta ei ole hyvä sekään, että miehet pakotetaan tekemään jotain mistä eivät oikeasti pidä. Tokihan me rakastamme lastemme hoivaamista, mutta väsymys on se jota vastaan tappelemme ja josta ärsyynnymme. "Tuokin tuossa, mitään ei tee.." syyllistää miehen. Aika julmaa sysätä miehen harteille kiukku omasta väsymyksestä.
Olkoonkin niin, että mies voi auttaa väsymyksen ennalta ehkäisijänä.
Tärkeintä on se, että molemmilla on hyvä olla.
Siitä voi varmasti keskustella asiallisesti. Siitä, miksi mies ei tee tarpeeksi, ei ole hyvä keskustella asiallisesti. Suora hyökkäys... Ja toinen kokee varmasti tekevänsä enemmän kuin tarpeeksi.
Pidemmän päälle vanhempien selviytyminen vauvan hoidosta on arvokas voimavara parisuhteessa. Suhde kantaa, kun ollaan tiimi eikä vaan isä ja äiti, jotka kinaavat sitä kumpi uhrautuu enemmän. Tai ylipäätään VAIN isä äiti. Ollaan nainen ja mies, jookos kookos.