Aivoinfarkti

Peltirusina

Löytyisikö täältä muita nuoria aivoinfarktipotilaita? Sain alkukesästä infarktin vain 28-vuotiaana. Syynä repeämä nikamavaltimossa ylimmän nikaman kohdalla. Suonessa oli siinä kohdalla jälkiä ahtaumasta, joka puolestaan kuulema johtui vuosia hoitamattomana olleesta verenpainetaudista, josta en ole ollut tietoinen. Verenpainelukemat minulla olleet aina huimaavan korkeat, mutta yksikään lääkäri ei koskaan katsonut aiheelliseksi alkaa niitä hoitamaan, vaikka luokkaa 120/200. Korkea verenpaine sukuvika, ei elintavoilla hankittu.

No vaan infarktista.. Se siis iski minulla alas aivorungon alueelle ja oikea puoli halvaantui kokonaan, osittain myös vasen, mutta vasemman puolen oireet hävisivät nopeasti. Puheeseen yms, ei mitään vaikutusta. Olen toipunut hyvin, mutta tuntoaisti vielä osittain kadoksissa, sekä oikea käsi voimaton, turra ja kankea, myös tasapainossa vielä vähän vajausta. Nyt päällä verenpainelääkitys ja marevan.

Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksista, toipumisista jne. Onko mitään toiveita toipua kokonaan? Jääkö vaiva elinikäiseksi? Onko ketään, jolla tuntoaisti olisi palannut oltuaan pitkään pois? Miten elämä infarktin jälkeen? Miten olette selvinneet tästä loputtomasta väsymyksestä? Mitkä tahansa ajatukset kohtalotovereilta ja kaikilta muiltakin ovat tervetulleita:)

Ja jos joku haluaa mielummin laittaa sähköpostia, niin osoite on peltirusina ät hotmail piste com :)

14

15813

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kkl

      Onhan meitä täällä :) selaat vain vanhoja viestejä alaspäin.
      Minä olin 35-vuotias kun sain aivoinfarktin ja -verenvuodon keväällä 04.
      Väsymyksen kanssa kannattaa olla pitkämielinen, minäkin vain nukkuisin edelleen. Saattaa johtua lääkkeistä ja/tai aivoihin jääneestä vauriosta.
      Minulle tuli osittainen halvaus (vas), joka onnekseni palautui kokonaan. Kivuliaita tuntomuutoksia on kylläkin jäänyt. Työhön palasin jo vuosi sitten.
      Päivä kerrallaan ja naaatiskellaan :)

    • Jupsu32

      olen saanu/kokenut aivoinfarktin. Mulle tuo tapahtu 31 vuotiaana uudenvuoden aattona 2004. mulla kans halvaantui oikea puoli ja mulla puhekin hävis. Sain liuotushoidon ja pikku hiljaa alko taas jäsenet toimiin ja puhe rullaa. Mulla on vieläkin tuo oikea puoli hieman sellanen et en tunne ihan samalla tavalla ku vasemmalla. Käsialakin muuttu täysin!!

      Kyllä sulla toivoa on, sitä on aina. Uskon, että ajan kanssa saat toimintakykyäs paljon takas ja voit elää täysipainoista elämää. Tottakai se infarkti on usein mielessä, mutta eteenpäin on kuitenkin mentävä. Kauan tuo asia on mielessä päällimmäisenä. Uskon, et ku oot noin nuori niin sä tuut toipuu ja kuntoutumaan hyvin.

      Kyllä tuo kokemus laitto miettiin elämää uusiksi. Alkoi arvostaan ja pitää tärkeenä asioita, jotka ennen oli ollut itsestäänselvyyksiä. Ja omaisten ja sukulaisten tärkeys on korostunut. Tällä hetkellä olen onnellinen koska saan elää ja nauttia elämästä.

      Jos haluat kirjoitella mun kanssa niin laita viestii tulemaan..... [email protected]

      -Jupsu-

      • Jupsu32

        et mulla tuo infarkti mitä ilmeisemmin johtui ehkäisypillereiden ja tupakan yhteisvaikutuksesta. Syömäni ehkäisypilleri on ollut markkinoilla reilu kaksi vuotta. Olin tolla osastolla 6. joka saanut aivoinfarktin ja käyttäny just noita pillereitä.


      • avh05

        Hei!

        Sain aivoinfarktin 34-vuotiaana tammikuussa 2005 eli nyt on takana kohta 9 kk tätä tautia. Itselläni infarkti iski oikeaan aivopuoliskoon reli oireina vasemman puolen halvaus. Tunto palailee vähitellen jalka kestää sille varaamista, mutta käsi on toimintakyvytön.Itselläni on korkeat toiveet täydestä toipumisesta.Pääsin juhannukselta sairaalasta kotiin ja pärjäilen itsekseni. Kävelen jo yhden kyynärsauvan turvin lyhyehköjä matkoja. Palannen töihin ensi syksynä.Tarkkaa syytä infarktiini ei löydetty, mutta verenpainetta mulla oli ja pillerit myös.Mikäs se Julia sun pillerimerkki oli? Tupakoin vain silloin tällöin. Kyllä tää elämä näinkin sujuu päivä kerrallaan mennen, vaikka aika yllätys sairastuminen oli.

        Anne


      • Marru1968
        avh05 kirjoitti:

        Hei!

        Sain aivoinfarktin 34-vuotiaana tammikuussa 2005 eli nyt on takana kohta 9 kk tätä tautia. Itselläni infarkti iski oikeaan aivopuoliskoon reli oireina vasemman puolen halvaus. Tunto palailee vähitellen jalka kestää sille varaamista, mutta käsi on toimintakyvytön.Itselläni on korkeat toiveet täydestä toipumisesta.Pääsin juhannukselta sairaalasta kotiin ja pärjäilen itsekseni. Kävelen jo yhden kyynärsauvan turvin lyhyehköjä matkoja. Palannen töihin ensi syksynä.Tarkkaa syytä infarktiini ei löydetty, mutta verenpainetta mulla oli ja pillerit myös.Mikäs se Julia sun pillerimerkki oli? Tupakoin vain silloin tällöin. Kyllä tää elämä näinkin sujuu päivä kerrallaan mennen, vaikka aika yllätys sairastuminen oli.

        Anne

        Kuulostaa aivan isäni tapaukselta. Miten olet toipunut nyt kun vuosia on kulunut?


    • Nyt hyvin

      Minun juttuni: reilu vuosi sitten sain urheilun yhteydessä oudon huimaus- ja pahoinvointikohtauksen josta palauduin normaalitilaan vajaassa vuorokaudessa. Tästä 3 viikkoa eteenpäin sitten tärähti enemmän. Olen pohdiskellut johtuiko ensimmäinen kohtaus aivoverenkierron häiriöitymisestä (suonen vaurioituminen tai repeäminen?) ja toinen sitten arpikudoksen aiheuttamasta infarktista ? Pää, suonet ja sydän tutkittu ja kuvattu, mutta diagnoosi syystä yhä avoin. Vaurio tapahtui pienten aivojen alueella, ja oli siinä määrin lievä että palasin työhön alle kk tapahtumasta.
      Kysymykseni: MITEN YLEISTÄ ON AIVOINFARKTIN UUSIUTUMINEN?

    • Onnekas

      hei, Koin äkillisen aivoinfarktin talvella 2008. En ole enää ihan nuori mutta työelämässä ja hyväkuntoiseksi laskettava. Sain äkillisen kohtauksen kesken soittoharjoituksen ja pitkän juoksulenkin jälkeen. Ensi oireina oli tasapainon menetys, näkökentän vinoutuminen ja melko pian nielemisen loppuminen. Tajunnassa, puheessa tai ympäristön tulkinnassa ei ollut mitään vaikeuksia. Pääsin sairaalaan kolmessa vartissa ja silloin jo oli ilmeistä että vasen puoleni oli toiminnaltaan vaurioitunut , en kyennyt lainkaan nielemään ja hallitsematon hikka alkoi vaivata. Näitä oireita jatkui yllättävän pitkään. Näkemistä koskevat oireet poistuivat alle viikossa. Vasen käsi alkoi toimia paremmin viikossa ja siitä eteenpäin. Lantio ja vasen jalka otti enemmän aikaa: liikuin pyörätuolilla jo parin viikon kuluttua ja sen jälkeen pyörätuoliin siirtyminenkin itsenäistyi. Kävely alkoi varovasti 4 viikon jälkeen, aluksi kyynärsauvalla, sittemmin jo ilmankin. Nikotus jatkui vaihtelevasti lähes pari kuukautta (!!) ja nielemisvaikeudet samoin pari kuukautta. Siten häipyi nikotus ja aloin vähitellen niellä (olin saanut ravintoa sekä suonensisäisesti ja nenä-maha-letkulla että viimeiset viikot PEG-letkun avulla). Olin sairaalahoidossa lähes kolme kuukautta, mutta toivuin niin hyvin, että sain muutaman viikon kuluttua sairaalasta palattuani ajokorttini takaisin ja runsaan kuukauden kuluttua minut katsottiin täysin työkuntoiseksi. Olen tehnyt täysillä töitä nyt jo yli vuoden sairaalasta tuloni jälkeen. Oireita on jäljellä. Vaikka pystynkin juoksemaan (lyhyellä askeleella) 10nenkin kilometrin lenkkejä, on vasen jalkani osittain kömpelö ja pinnalta tunnoton. Vasemmalla puolella en tunne lainkaan kylmää tai kuumaa. Pystyn soittamaan viulua edelleen, mutta vasemmassa kädessä on mukana soittoa häiritsevää heikkoutta ja epätarkkuutta. Nielen normaalisti, puhun lähes normaalisti (joskus s:n ja r:n ääntäminen vaatii hiukan enemmän kuin automaattista puheen tuottamista) ja laulankin. Kurkussa on pientä heikkoutta jota autetaan kurkkuhieronnalla ja foniatrin terapialla. Oireet eivät ole palanneet vaan lieventyneet jatkuvasti. Minun iässäni (lähestyn eläkeikää) se on hyvin rohkaisevaa. Oma harjoittautuminen on auttanut paljon. Se tuntuu kannattavan. terveisin Onnekas

      • LaaLaa

        Hei! Osaatteko sanoa, vaikuttiko infarkti tunne-elämäänne? Tai koitteko sairastumisen jälkeen tarvetta eristäytyä läheisistä?


    • toipunut

      Sairaslomalla täällä vieläkin... Oon 32-vuotias ja aivoinfarktin myös saanut tuossa reilu kuukausi sitten. Mitään muita oireita mulla ei ollu kuin että näin vaan kaksoiskuvat ja nyt pikku hiljaa näkö alkaa palautumaan normaaliksi. Mulla todettiin sydämessä pfo aukko ja söin e-pillereitä ja mulla oli aurallinen migreeni.
      Mikä sitten johtanut mihinkin vai johtiko noista mikään mihinkään.
      Itse olen onnellinen siitä että mitään pysyvää, muutakun aivoihin pieni arpi, ei jäänyt.

      Toivotan kaikille sairastuneille ihan hirveesti tsemppiä!!!

      • Sannmai

        Hei! Täälläkin yks kohtalon toveri. Sinun tarinasi kuulosti niin samalta kuin omani. Sain itse infarktin vajaa vuosi sitten ja epäiltiin myös migreenin aiheuttamaksi. Sydämestä löytyi pfo aukko, jota epäillään myös yhdeksi syyksi. Olis kiva vaihdella kanssasi kuulumisia.


    • mummi

      mullakin oli heinäkuussa aivoinfrakti joka todettiin vasta syyskuun alussa,en tajunnut että voisi olla infrakti,ei jäänyt muuta kuin oikea käsi vähän heikompi kuin vasen ,joku suuri suoni tukossa ,verenpaineesta johtuva,nyt sitten 2 kerta verikokeissa ja loppu elämä marevania,oireita oli jo keväällä ,ensin vasemmassa silmässä näkyi pilviä,yhtäkkiä vaan tuli harso silmän eteen,sitten korkea verenpaine koko kevään muttei kukaan voinut aavistaa että se johtaa infraktiin vaikka kävin monta kertaa lääkärissä,vasemmassa kaula suonessa on yksi suoni kokonaan tukossa ja aivoissa musta aukko,5kertaa tehty pallolaajennus molempiin jalkoihin jo aiemmin,töissä kuitenkin käyn,vaikka verenpaine on taas korkeella illalla kun tulen kotiin,180)90 mutta eteenpäin on vaan mentävä

    • Mimma671

      Moikka kaikille! Onko kenelläkään kokemusta lakuuna-infarktista,?

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Korjaa toki jos...

      Koet että ymmärsin sinut kuitenkin aivan väärin. Jännittäminen on täyttä puppua kun et muitakaan miehiä näköjään jännitä
      Ikävä
      32
      3797
    2. Mitä aiot sanoa, kun ja jos tapaatte seuraavan kerran?

      Oletko päättänyt etukäteen?
      Ikävä
      139
      1583
    3. Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!

      Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu
      Suomalaiset julkkikset
      11
      1451
    4. Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa

      Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu
      Ikävä
      193
      1101
    5. Mies muistatko kun näit

      Mut ensimmäisen kerran? Missä se oli? Hyvää yötä.
      Ikävä
      71
      1088
    6. Koetko sä mitään

      Syyllisyyden tunteita siitä mitä teit mulle?
      Ikävä
      58
      1051
    7. olet kaiken rakkauden arvoinen

      Olisinpa kertonut kuinka rakastuin sinuun. Kuinka hyvältä tunnuit siinä lähelläni, kunpa en olisi väistänyt vastapäätyy
      Ikävä
      26
      997
    8. Olisi kiva

      Tietää, mitä oikein ajattelet minusta tai meistä? Mitä meidän välillä on? Salattua tykkäämistä, halua, himoa? Onhan tämä
      Ikävä
      38
      981
    9. Mikä koirarotu muistuttaa kaivattuasi eniten?

      Koirien piirteet muistuttavat usein ihmisten ja omistajiensa piirteitä.
      Ikävä
      67
      950
    10. Oot mun koko maailma

      Ei ole koskaan ollut ketään, joka olisi niin täydellinen minulle kuin sinä mies ❤️ Ikävöin sua🥹
      Ikävä
      78
      915
    Aihe