Hei! Olisin kiinnostunut saamaan informaatiota dobermann ihmisiltä tästä hienosta rodusta :). Olen lukenut netistä yleistä tietoa ja käynyt dobermannyhdistyksen sivuilla ja nyt haluaisin tietää erilaisia kokemuksia dobberista. Esimerkiksi sopeutuuko kerrostaloon, onko miellyttämisenhaluinen, erot uroksen ja nartun välillä (esim. koulutettavuus), tykkääkö tokosta jne?
Kiitän vastauksista jo etukäteen :)
Kiitän vastauksista jo etukäteen :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi! itse voin vain sanoa että ukot osaa olla jääräpäisiä itselläni oli dobberi uros ja voin sanoa että se oli oikein jästipää tuli siihen vuoden ikään niin jouduin luopumaan koirastani(nyyh nyyh)
Aloin odottamaan lastani ja koira ei moista hyväksynyt se ilmeni ärinällä vaikka lapsi oli vielä kohdussa niin tälläinen oli poitsun juttu.
Kaipa se piti lasta kilpailijana??
no kummiskin soittelin sit kasvattajille ja ne sano et on PAREMPI LUOPUA ETTEI KÄY MITENKÄÄN jotenka luulisin että nartut sopeutuu paljon herkemmin eri tilanteisiin koska urokset on erittäin omistus haluisia.
En tiedä muista mutta nämä on minun kokemukseni.
"Dobermanni ei hyväksynyt kohdussa olevaa lasta".
Itkiskö vai nauraisko.
sitä kuuleekin! ja vielä nyyh, nyyh. ja vielä uuden koirankin hankit. mitäs jos se nyt ei hyväksykkään uusia siitiöitä sun ukkos pusseissa? meneeks koira kiertoon taas?
Dobermanni on aivan mahtava koirarotu vaikka kaikki eivät sitä ymmärräkkään, kaikista vähiten muita palveluskoiria harrastavat ;)
Dobermanni on energinen palveluskoirarotu, joka vaatii tekemistä. Hellpo koira se ei missään tapaukssa ole mutta mielestäni kuitenkin mainettaan helpompi. sopii myös ekaksi koiraksi jos vaan omistaja on normaalilla järjellä varustettu ihminen ja valmis ottamaan vastaan koulutusvinkkejä yms kokeneemmilta.
Dobermanni sopeutuu mitä parhaiten niin kerrostaloon kun omakotitaloonkin - paljon on puhuttu, että dobermanneilla on eroahdistusta. Se johtuu monesti koiran omistajan toimista, monesti myös koiran hermoista - dobermannien jalostus on liian ulkonäköpainotteista ja liian huonohermoisia koiria käytetään jalostukseen. Omalle kohdalleni on onneksi sattunut todella hyvähermoisia koiria, osin se on ollut tuurista kiinni, osittain sitä, että tietää mitä sieltä koiran taustalta ei kannata löytyä....
Monilla on myös ongelmana nuoren doberin kanssa jonkinlainen ylienergisyys - tätäkään ei ole omalle kohdalle sattunut. Tämä ylienergisyys ilmenee ylimääräisenä vouhottamisena ja häsläämisenä sekä kodin tuhoamisena - osittain myös eroahdistuksesta.
Dobermannin pentu on syytä sosialistaa pienestä asti kunnolla. Moni dobermanniuros ei tule toimeen muiden uroksien kanssa. Tietenkään ei tarvitse kaikkien kanssa kaveria olla mutta tärkeää olisi, että dobermanni osaisi kävellä lenkillä muista koirista välittämättä, sekä myös ihmisistä välittämättä - dobermannilla on huono maine ja omalta osaltani pyrinkin parantamaantämän hienon rodun mainetta.
dobermannilla ei rotumääritelmän mukaan ole miellyttämisenhalua. On kuitenkni linjoja, minkä koirilla on miellyttämisenhalua ja halu työskennellä ihmisen kanssa. Omasta mielestäni on vana plussaa se, että koira ottaa kontaktia ihmiseen ja haluaa tehdä ihmisen kansa yhdessä töitä. Vaikka rotumääritelmä onkin asiasta eri mieltä niin islti pidän enemmän tästä miellyttämishaluisesta koirasta. Sellaisne kanssa harrastaminen ja kouluttaminen on huomattavasti helpompaa koska koiralla on halu tehdä sitä, mitä ihminen haluaa ja homma ei ole pakkopuurtamista.
Uroksen ja nartun välillä ei mitään huomattavia koulutuseroja ole. Perusoletuksena on että uros on kovempi kun narttu, mutta loppujenlopuksi ero on hyvin pieni jos sitä ylipäätään on. Yksilöllisiä eroja sitten onkin jo enemmän. Tunen monia dobberinarttuja, jotka ovat äärettömän kovia koiria sekä uroksia, jotka ovat todella pehmeitä ja ohjaajan pienestäkin virheestä menee niiden elämä sekaisin. näiden koirien välimuoto lienee helpoin ekaksi dobberiksi, eli sellainen perustoope minkä kansa on mukava harrastaa tai vaan olla.
Tokosta dobberi tykkää - tai mistä tahansa tekemisestä. Kuten sanottu, rotu on energinen ja on hyvä olla joku asia, mihin sitä energiaa puretaan. Pelkkä lenkkeily ei riitä. Toko on hyvä vaihtoehto, lisäksihän on myös palveluskoiralajit sekä tietenkni agility yms. Pääasia on, että koiralle on mieluista tekemistä, minkä avulla koiraa pystytään motivoimaan sekä purkamaan energiaa johonkin luvalliseen asiaan - dobermanni, jolla ei ole aktiviteettia tarpeeksi, keksii sitä kyllä itse, useimmiten asunnon tuhoamisen muodossa...
Jos kiinnostaa vielä lisää kuulla minun mietteitäni niin laitahan s-postia [email protected]
Edellinen kirjoittaja osui aika nappiin, varsinkin painottaessaan tuota aktiivista, energista luonnetta.
Dobermanni kiintyy yhteen ihmiseen lahes pakkomielteisen voimakkaasti, siksi on erittain tarkeaa osata opettaa koira olemaan yksin ja estaa sita seuraamasta ympari taloa, porttien kaytto on suositeltavaa. Pentua kannattaa rohkaista ja kannustaa itsenaiseen toimintaan ja opettaa se hakkiin, silla oma paikka on sille erittain tarkea.
http://www.clinics-dobermann.net/Hakki.htm Erittain hyvaa tietoa saatavilla!!!
Kiitos! Oli todella hyvä vastaus ja antoi minulle lisää tietoa. Laitan sinulle tässä jossain vaiheessa mailia, koska olisi mukava kuulla lisääkin ja saada vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Dobberin hankinta ei ole minulle ainakaan vielä vuoteen ajankohtaista, sillä minusta on hyvä ottaa selville asioita ja käydä vierailulla dobberin kasvattajien/omistajien luona, koska tiedän rodun olevan vaativa enkä halua laittaa koiraa kiertoon sen takia että omat voimavarat ja tieto eivät riitä. Lähinnä minua pelottaa tuo eroahdistus ja siitä aiheutuva kodin tuhoaminen.. Jos pennun opettaa alusta asti siihen, että se joutuu olemaan toisen koirani kanssa (lhasa apso) yksin, (ja pitää huolen, että pentu on yksinolon totuttamisen jälkeen joka päivä pieniä aikoja yksin ettei se totu olemaan jatkuavsti ihmisten kanssa) niin luulisi että ongelmia ei syntyisi kovin mittavissa määrin.. Vai olenkohan ihan hakoteillä.. No mutta, laitan mailissa lisää :).