Kohta 5vuotias tyttöni on erittäin määrätietoinen ja johtajaneiti!
Kerhossa tyttö suuttuu ja mököttää jos ei saa jotain tehdä niinku haluaa.Voi jurottaa ohjaajille joskus jopa koko kerho ajan n.3h!Asiasta olen kerhoohjaajien kanssa puhunut ja tyttö muuten osallistuu tekemisiin tosin joskus väittäen niitä liian helpoiksi!
Kavereiden kanssa leikkiessä hän on aina leikin johtaja ja määrää mitä millonkin tehdään ja kuka mitäkin tekee!Mummolassa yrittää myös aina määrätä kaikki mikä ei kyllä todellakaan onnistu koska olen vanhemmilleni sanonut,että periksi ei anneta ja vanhempia kunnioitetaan!Sama pätee kotonakin!
Tyttö on myös älyttömän pikkuvanha ja todellakin tietää monesta asiasta paljon koska on utelias tietämään kaikesta kaiken ja kyselee jatkuvasti,saa kyllä aina myös kysymyksiinsä vastaukset ja itse mielelläni selvitänkin kaikki!
Sitten ikäistensä seurassa kimpaantuu hyvin helposti jos joku ei tajua mitä hän millonkin tarkoittaa!Puhekielessä käyttää monesti sanoja mitä ei muiden ikäisten suista kuule!
Aikuisten seurassa osallistuu muka kommenteillaan (yleensä järkeviä :) puheeseen ja sit aikuset yleensä nauraa koska se on niin huvittavan kuulosta tekstiä 4vuotiaalta!Tyttö alkaa yleensä itkemään koska hänelle nauretaan ja huuta sit :ei minulle saa nauraa tms...
Mietin sitä,että mitenkähän tyttö tulee pärjäämään koulussa mielettömän tempperamenttinsa kanssa ja onko kavereita sit ku sellanen on niinku kerroin?!
Miten teillä muilla joilla samankaltaisia lapsia on koulussa on mennyt?
Tyttö on hyvin järkevä noin muuten ikäisekseen asiassa ku asiassa mut huolestuttaa vain miten kavereiden kanssa käy?
Tyttö ei myös osaa puolustaa itseäään siinä tapauksessa jos joku tulee ja vie lelun väkisin häneltä.Sitten tulee hirveän huudon ja puhetulvan kanssa luokseni vaatien,että minä tulen ottamaan lelun takaisin!
Kerhossa tyttö suuttuu ja mököttää jos ei saa jotain tehdä niinku haluaa.Voi jurottaa ohjaajille joskus jopa koko kerho ajan n.3h!Asiasta olen kerhoohjaajien kanssa puhunut ja tyttö muuten osallistuu tekemisiin tosin joskus väittäen niitä liian helpoiksi!
Kavereiden kanssa leikkiessä hän on aina leikin johtaja ja määrää mitä millonkin tehdään ja kuka mitäkin tekee!Mummolassa yrittää myös aina määrätä kaikki mikä ei kyllä todellakaan onnistu koska olen vanhemmilleni sanonut,että periksi ei anneta ja vanhempia kunnioitetaan!Sama pätee kotonakin!
Tyttö on myös älyttömän pikkuvanha ja todellakin tietää monesta asiasta paljon koska on utelias tietämään kaikesta kaiken ja kyselee jatkuvasti,saa kyllä aina myös kysymyksiinsä vastaukset ja itse mielelläni selvitänkin kaikki!
Sitten ikäistensä seurassa kimpaantuu hyvin helposti jos joku ei tajua mitä hän millonkin tarkoittaa!Puhekielessä käyttää monesti sanoja mitä ei muiden ikäisten suista kuule!
Aikuisten seurassa osallistuu muka kommenteillaan (yleensä järkeviä :) puheeseen ja sit aikuset yleensä nauraa koska se on niin huvittavan kuulosta tekstiä 4vuotiaalta!Tyttö alkaa yleensä itkemään koska hänelle nauretaan ja huuta sit :ei minulle saa nauraa tms...
Mietin sitä,että mitenkähän tyttö tulee pärjäämään koulussa mielettömän tempperamenttinsa kanssa ja onko kavereita sit ku sellanen on niinku kerroin?!
Miten teillä muilla joilla samankaltaisia lapsia on koulussa on mennyt?
Tyttö on hyvin järkevä noin muuten ikäisekseen asiassa ku asiassa mut huolestuttaa vain miten kavereiden kanssa käy?
Tyttö ei myös osaa puolustaa itseäään siinä tapauksessa jos joku tulee ja vie lelun väkisin häneltä.Sitten tulee hirveän huudon ja puhetulvan kanssa luokseni vaatien,että minä tulen ottamaan lelun takaisin!
Vastaukset 15
Vanhimmat
kasvattanut, joka ei tule pärjäämään esim koulussa, ei siellä itkemällä pärjää eikä muita määräilemällä. Sijaiskotiin pitäisi tuollainen ongelmalapsi saada heti, myöhemmin se voi olla myöhäistä.
Hieman ku pisti nyt mua kyynelehtimään!
En kyllä lastani luokittelisi ihan heti ongelmalapseksi eikä kerhotätitkään siitä ole erikseen valittaneet!
Kumma kun uskaltautuu kirjoittamaan tänne niin varmasti saa heti paskaa niskaansa!
Ei lapsen luontaista tempperamenttia kasvateta kotona eikä lapseni sinänsä ole kauhukakara esim.kiusaa,revi,nipistele toisia niinku taas jotku muut lapset!
Samapa tuo mitä sä sanot!Kyselen vain muiden tällaisten lasten vanhemmilta kommentteja,tuskin lapseni ainut on!
Mietitty ollaan muiden vanhempien kanssa,että ehkä on hyväksi ollakkin jollaki tapaa vahva ja äkäinenkin tässä maailmassa mitä liian kiltti!
Ainakin oman liian kiltteyteni takia olen joutunut paljon kärsimään ja monen muunkin koululaisen elämä on mennyt pilalle liian kiltteyden takia ja niiden kauhukakaroiden,turpaanvetelijöiden!
joku taas skitsoilee!
en tarkoita alkup. viestin kirjoittajaa vaan sinua ilkeilijä!
...kuulostaa aika normaalilta uhmaiältä. fiksu lapsihan sellainen on, jos kyselee ja löytyy myös sitä tempperamenttia, hyvähyvä! ei ketään koulukotiin ole ennenkään uhmaiän takia laitettu, järki käteen...
oletko itse määräilevä tyttösi suhteen ? Matkiiko sinua ?
Kai sitä varmaan pakostakin joutuu olemaan koska tyttö on niin vahvatahtoinen!En kyllä tietoisesti!
Enkä ole mikään kova höpöttäjä outojen aikuisten seurassa mutta muuten räiskyvä tyyppi!Tunteet näytetään niin huonot kuin hyvätkin!
Tytön isältä kyllä löytyy persoonasta voimaa ja tahtoa!
Teemme asioita joskus tytön mielen ja halujen mukaan koska mielestäni lapsen mielipidekkin pitää ottaa huomioon!Tietenkin kohtuuden rajoissa!
Mielestäni 5v. lasta pitää vielä kuitenkin "määrätä" ja lapsella on oltava tietyt rajat!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
koulun alkuun on vielä aikaa ja lapset kehittyvät vuodessakin tosi paljon. Lapsesi on vielä pieni ja kypsymätön eikä häneltä voi aikuisen käytöstä odottakaan.
Jos hän olisi minun lapseni niin en tukisi hänen aikuismaista käytöstään kuten antaisi keskeyttää aikuisten juttuja....en selittäisi hänelle sellaisia asioita joita tuon ikäinen ei vielä ymmärrä eikä pysty käsittelemään, kyllä lapselle voi sanoa, että selitän tämän asian sinulle joskus isompana....lasta ei pidä rasittaa siis aikuisten asioilla. Pitää olla selvät rajat kuka perheessä on aikuinen ja kuka lapsi, lasta ei pidä ottaa päättämään perheen asioista vaan lapsen pitää saada olla lapsi.
Lapsesi saattaa olla älykäs tiedollisesti mutta tunne-elämältään jopa jäljessä ikäisiään joten älä kohtele häntä liian isona´, hän on lapsi ja joskus tekee hyvää muistuttaa itseään ja kohdella lasta pienenä mikä hän vielä onkin.
Myös sosiaalisesti hän ei ole kovin taitava koska joutuu jatkuvasti konflikteihin muiden lasten kanssa, se nostaa hänen stressitasoaan ja aiheuttaa hänessä kiukkua. Myös tuo kerto siitä ,että hän ei osaa puolustaa itseään, ilmeisesti se,että joku uskaltaa vastustaa häntä saa hänet hämmennyksiin....hän on tottunut olemaan se joka määrää.
Sinuna minä seuraisin lasten leikkejä sivusilmällä kun teillä on kavereita ja puuttuisin lapsesi määräilyyn varsinkin jos hän kohtelee epäoikeudenmukaisesti muita.
Minä en kannata loppuun asti sitä, että aina sanotaan, että lasten pitää itse selvittää riitansa ja erimielisyytensä jotta oppisivat; yleensä siinä vain käy niin, että lasten omissa selvittelyissä toteutuu vahvimman oikeus ja heikommat jäävät jalkoihin ja antavat periksi, siksi olen sitä mieltä, että pienet lapset tarvitsevat apua riitojen selvittelyyn. Muuten nämä lapsesi kaltaiset johtajatyypit voittavat aina eivätkä opi mitään sosiaalisuudesta tai oikeasta.
En usko, että hänen temperamenttinsa mitenkään vaikeuttaa kavereiden saantia mutta hänen sosiaaliset taitonsa ja määräilynhalunsa kylläkin. Sillä temperamenttihan määrää vain sen sillä intesiteetillä hän haluaa ja tekee asioita ja vanhempien kasvatuksella on myös suuri osuus, räiskyvän temperamentin omaavan lapsen kanssa vanhempien on vain oltava tosi tiukkoina, ettei lapsi ota määräysvaltaa kodissa ja kavereiden kanssa.
Tiukat rajat käyttäytymiselle ja mitä tulee tuohon murjottamiseen kerhossa niin minusta siihen ei pitäisi kiinnittää minkäänlaista huomiota, ei maanittelua ja jatkuvaa pyytämistä mukaan, näinhän lapsi saa huomiota negatiivisella tavalla.
Jos minä olisin kerhotäti ja päättänyt mitä leikitään tai tehdään, antaisin selvät ohjeet ja pyytäisin murjottavaa lasta kerran mukaan jos hän ei tulisi antaisin hänen olla omissa oloissaan ja pitäisin hauskaa muiden lasten kanssa.
Tällä haluaisin osoittaa, että joukkoon pääsee vain jos on murjottamatta ja suostuu pelisääntöihin ja lapsi kuin lapsi haluaa mukaan joukkoon mutta kiukuttelulla ei saa mitään huomiota. Yksikään lapsi ei kauaa halua katsoa vierestä kun toisilla on hauskaa.
Ei siis ylipäätänsäkään kyselyjä; otatsä, etsäota, haluatsä, etsähalua, tuutsä. etsätuu, tuunyt..
Lapsessasi ei ole yhtään mitään vikaa !
Kiitos ihanasta viestistäsi mistä sain paljon apua ja miettimisen aihetta!
Olen mennytkin keskeyttämään leikin ja käskenyt tyttöä lopettamaan muiden määräilemisen!Kyllähän ne muutkin lapset vastaan laittaa mutta tyttö korottaa ääntänsä ja joskus jopa sanoo,että minä oon nyt johtaja ja te teettä näin ja niin!
Aina olen yrittänyt mennä väliin ja selittää tytölle miten asia on!
Tytön mummo kehuu jatkuvasti häntä ja höpöttää sitä,että mitähän tytöstä tulee isona kun on niin järkevä jo nyt.sanoo lapsenkin kuullen!
Minua se tympäsee ja olen sanonut sitten suoraan juuri sen,että hän on todellakin vasta pieni lapsi vaikka vaikuttaakin tietojensa ansiosta vanhemmalta!Kuin myös se hehkuttaminen tytön älykkyydestä mietityttää,että miten se lapseen vaikuttaa,kuvitteleeko hän olevansa sitten muita parempi ja siks sitä johtajaa leikkii!
Eikä häneen voi luottaa joka asiassa koska on niin pieni!
Itsekkin huomaan joskus,että tosiaan en voi odottaa monesta muusta asiasta järkevämpää käytöstä!
Isänkin kanssa olemme puhuneet siitä just,että miten se ei hoksaa esim. vaik ulkoa tulla ajoissa pissalle,menee joskus housuun :)(huono esim.)
Mut sehän on just sitä,että kuvittelee sen ymmärtävän vaikka ei todellakaan tuon ikänen välttämättä ymmärrä kyseessä olevaa asiaa!
Meillä kyllä on ne selvät rajat aikusen ja lapsen asioissa mutta lapsi saa päättää tietenkin joskus esim. vaatteisiin kuuluvia asioita!Minkä väriset sukkikset tänään :)
Meillä saa lapsi olla lapsi!Hän myös tietää,että aikuisia kunnioitetaan esim.mummot,papat,kerhotädit...
Tuosta johtamisesta se et on niinkin käynyt,että jos joku pistää hanttiin niin tyttö tulee luokseni ja sanoo et tuo ei tee niin tai näin.Olen siihen sanonutkin,että ei tarvitsekkaan!Olen ottanut lapsen istumaan viereeni ja sanonut,että istu siinä siihen asti kun kelpaa leikkiä niin kuin muutkin haluaa!
Selvähän se on,että kiltit lapset jää johtajatyyppien jalkoihin mutta taas johtaja tyypit saa köniinsä hyvinkin äkkiä raisuilta lapsilta jotka menee tyylillä:anna se lelu tänne,paukastaan vielä päähän sillä kun on saatu se revittyä!Eli lapsia on niin monenlaisia ja tyttöni on saanut myös osansa näistä päähän paukojista ja nyrkittäjistä!
Tiiäppä sit mikä on oikea tapa neuvoa lasta taas siinä tilanteessa!?Mitä tehdä!?
Jymäyttääkö takaisin vai tullakko itkemään Äidille joka taas sit ei kehtaa sille reuhaajalle sanoa mitään kun sen oma Äitikään ei puutu siihen!?
:) monimutkaista...
Toki se on itsellekkin kiusallista kun esim.perh.kerhossa tyttö suureen ääneen määräilee kaikkea ja kerhotädeille laittaa hanttiin jos asia ei mene hänen pillin mukaan!
Voiskohan siinä olla sitten se takana,että lapsen isä on kovin tiukka kasvattaja ja sit lapsi yrittää edes jossain itseään toteuttaa ja se esiintyy sitten johtajuutena...tiedä häntä...
asioita toden totta. Jotkut ihmiset tuppaavat olemaan johtajia pienestä pitäen ja hyvä niin, lapsella kun vaan ei ole sitä elämänkokemusta niin vanhempien on tietysti puututtava liialliseen määräämiseen.
Hyvältä vanhemmalta sinä vaikutat, en usko, että kasvatuksessasi on mitään vikaa. Tuon vaan haluan vielä sanoa, että psykologiasta tiedän se verran, että jos lapselta vaaditaan ikäänsä nähden liikaa, siis odotetaan sellaista käytöstä mihin hän ei vielä kykene niin se saattaa ilmetä lapsessa kiukkukohtauksina jos kaikki ei mene niinkuin hän haluaisi. Kannattaa siis mieluummin kohdella ainakin välillä lasta pienempänä kuin hän onkaan eikä vaatia liikaa.
Esim. tuon mummon toki hyväätarkoittavan kehumisen lapsi saattaa kokea vaatimuksena olla iso ja järkevä.
Minusta tuon ikäinen vaatii vielä aika konkreettisia juttuja...joskus voi jättää liiat selittelyt ja perustelut ja vain määrätä jonkin asian tyyliin; lapset eivät määrää, aikuiset määräävät ja sillä sipuli.
Tottakai lapsenkin toiveet pitää ottaa huomioon juuri niin kuin sanoita; äiti määrää, että tänään pitää jo laittaa tumput käteen, lapsi saa valita kahdesta vaihtoehdosta kummat haluaa tai minkä värisen paidan laittaa.
Tämä lasten temperamentti kiinnostaa minua erityisesti sillä itsellänikin on kaksi lasta, toinen ujo ja arka, toinen räiskyvämpi tapaus.
Suosittelen, jollet ole jo tutustunutkin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaan "Temperamentti"....saatat löytää siitä kuvauksen omastakin lapsestasi. Temperamentti vaikuttaa moneen asiaan kuten moraaliin vaikka ei heti uskoisi.
Minulla myöskin kaksi lasta ja nuorempi on taas oppinut puolustamaan itseään isosiskoa vastaan todella hyvin!
Ikäeroa on n.3vuotta ja silti tämä pienempi pärjää isommalle koska on niin jästipää eikä anna periksi lelujen yms.suhteen!
Hänestä lienee tulossa se toisten paukoja kun on niin äkäinen!:)
Kauheaa ajatella mitä se on sitten vuosien päästä näiden voimakastahtoisten lasten kanssa pärjääminen mut eiköhän se onnistu!:)
Pitääpä etsiskellä kirja käsiin sillä minua myös kiinnostaa nämä lapsia koskevat asiat ja pyrin lukemaan aina kaikki artikkelit mitkä koskee lasten kasvatusta!Niistä saa aina hyvää näkökulmaa omaan kasvatukseen ja kiva tietää miten missäkin kukakin toimii,löytää hyviä vastauksia omiinkin kysymyksiin!
Miten teillä lapset suhtautuvat toisiinsa?
Jääkö ujompi/arempi lapsi toisen varjoon?
ovat teinejä mutta temperamenttihan säilyy läpi elämän, toki aikuinen osaa kokemuksen myötä suhtautua asioihin eri lailla.
Omilla lapsillani on eroa 2,5 vuotta, vanhempi on poika ja on tämä ujo tapaus ja nuorempi on tyttö.
Poika on periksiantavampi jo luonteensakin puolesta ja kun vielä tyttö on nuorempi niin hän helposti antoi tytön määrätä. Saan vieläkin pitää pojan puolta välillä. Poika on enempi diplomaattinen ja selvittää erimielisyydet mieluummin sillä koska ei ole lainkaan aggressiivinen.
Ovat kyllä aina tulleet hyvin toimeen ja fyysisiä tappeluita ei ole juurikaan ollut, mitä nyt kinastelua. Nyt ovat mitä parhaimmat kaverit keskenään josta olen todella iloinen, käyvät samaa koulua ja juttelevat opettajista jne. ja poika auttaa tyttöä joissain koulujutuissa.
Nykyään jo välillä naurattaa tytön räiskyvyys kun hän välillä komentelee koko pojan kaverilaumaa...pojat kyllä selvästi arvostavat häntä kun ei ole mikään "teinikana" käyttääkseni nuorisosanastoa. Joten kyllä tuo sinunkin tyttösi räiskyvyys ja oma tahto kääntyy vielä hyväksi ominaisuudeksi kunhan hänelle ei anna liikaa periksi ja ajattele, että kyllä hän osaa ja tietää...meinaan tytöille varsinkin on hyvä pitää puolensa, etteivät pojat käytä hyväkseen.
Minä olen pyrkinyt luomaan omanlaisensa suhteen kumpaankin lapseen, ujo poikamme tarvitsi kannustusta ja paljon tukea uusissa asioissa ja niihin tottumisessa, kaikki asiat piti selittää ja ennakoida etukäteen ,että hommat sujuu. Poikahan murehti etukäteen kaikkea ja pelkäsi miten selviää jne. Luonteensa takia hänestä on tullut vastuuntuntoinen ja ennakoiva nuori, hän pyrkii tekemään kaiken hyvin ja näin vähentämään stressiä.
Tyttö taas on varsinainen heittäytyjä eikä murehdi mitään, hän hyppää tuntemattomaan ja katsoo sitten jos tulee ongelmia niin ne ratkotaan sitten mutta etukäteen ei niihin energiaa tuhlata. Häntä pitää siis toppuutella kun suunnitelmat menevät liian korkealentoisiksi.
Heidän luonne-erostaan kertoo hyvin se miten he esim. hoitavat koulunsa. Poika on ensimmäisestä luokasta asti tehnyt läksyt heti välittömästi koulusta tultua, se jatkui yläkoulussa ja nyt lukiossa...hän ei voi rentoutua ennenkuin hommat on hoidettu.
Tyttö sensijaan lykkää niiden tekoa ja yleensäkin esim. kokeisiin lukemista viimetippaan....joskus alakoulussa saattoi joskus käydä niin, että viimeiset läksyt tehtiin aamulla takki päällä eteisen lattialla ennen kouluun lähtöä.
No kumpikin on kuitenkin hoitanut koulunsa kiitettävästi ja pärjäävät hienosti lukiossa.
Yritäpä tosiaan löytää vaikka kirjastosta tuo mainitsemani kirja, se on todella mielenkiintoinen, siinä on todellista tutkimustietoa temperamenteista, minulle on kirjasta ollut suuri apu juuri tämän ujomme ymmärtämisessä. Eihän kukaan kirja kädessä kasvata lapsiaan mutta joskus on vaan hienoa saada vahvistus omalle näkemykselleen.
niinhän se on,et ei sitä kirjojen mukaan pelkästään lastansa kasvata!
Teillä jo niin "isoja" lapset...tai no eihän ne vielä isojakaan ole :)
Itselläni on ujo veli ja se kyllä pienempänä oli todellakin arka!On sitä vieläkin mutta hyvin on pärjännyt tempperamenttisten sisarrusten kanssa :)
Nyt vanhempana "liika" ujous on hävinnyt ja reippaastihan tuo on elämässä pärjännyt!
Ainahan se ei sitä tarkoita,että jos on kysymyksessä ujo lapsi niin se ei osaisi itseään puolustaa koska yllättäen ne rahkeet nousee pintaan sieltäkin ku tarpeeksi ärsytetään!:)
Hienoa,että teillä lapset tulevat niin hyvin keskenään toimeen!Toivottavasti meilläkin olisi tulevaisuudessa lapsilla hyvät välit keskenään!
Yritän kaivaa sen kirjan esiin kirjastosta ja mielelläni vaihdan kuulumisia lukemisen jälkeen!
Jos muita hyviä kirjavinkkejä niin ilmottelehan!
...alkuperäinen luet tätä ketjua niin olisi mukava kuulla mielipiteesi tuosta kirjasta jos ja kun olet sen saanut käsiisi, että saitko siitä mitään vahvistusta omaan kasvatukseesi.