otin kissanpennun(ollut minulla nyt viikon), jonka sanottiin olevan 10 viikkoa vanha. minulla kun ei ennen kissaa ole ollut, en tietenkään osannut epäillä mitään. kun ystäväni näki kissani, hän sanoi sen olevan korkeintaan vasta viisiviikkoinen. kuinka vanhaksi kissat imevät maitoa emostaan? tämä kyllä oli nisällä kun hain sen, mutta omistaja sanoi että sen lisäksi syövät kiinteää ruokaa (niinkuin syökin), käyvät laatikolla(niinkuin käykin) jne. pentu on kyllä pirteä ja kehrää yms. miten minun nyt pitäisi toimia kissan suhteen? palauttaakkaan en voi, aika kaukaa haettiin. voiko tästä seurata kissan kannalta jotain "häiriöitä?"
alaikäinen
kissu
121364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sopisi kyllä kuvaukseen. Sinuna kävisin näyttämässä kissaa eläinlääkärille, joka osaa arvioida iän tarkemmin ja neuvoa eteenpäin.
Noin pientä ei missään nimessä saisi erottaa emosta. Kysy eläinlääkäriltä ohjeita.
Yksi maalaisjärjellä selvä toimenpide ainakin on pitää kissaa mahdollisimman paljon ihmisen lähellä ja sylissä. Imettää voisi pipetillä, niitä saa apteekista ihan sopivankokoisia. Minkälaista maitoa, siitä osaa varmaan lääkäri neuvoa.
Läheisyyden puute on pahin seuraus liian aikaisesta erottamisesta emosta. Toinen on ettei opi leikkimään oikein, satuttamatta muita, purematta liian lujaa jne., minkä oppii yleensä sisarusten kanssa. Kissa tarvitsee paljon hellyyttä ja leikkikavereita ihmisistä. Kun se puree, ihmisen pitää kiljahtaa niin kuin kisunpentu kiljuisi jos sitä purraan liian lujaa jne. jne. Vaikea tehtävä korvata emoa ja sisarusparvea, mutta kun näette vaivaa, eiköhän kisun elämästä hyvä tule...:)
Unohtui edellisestä: "lutkuttaminen" on yksi, monen ihmisen mielestä ikävä seuraus liian aikaisesta emosta erottamisesta. En ole itse kokeillut, mutta järjellä ajatellen sen voisi välttää varmaan sillä että juottaa pikkupentua pipetillä, tuttipullolla tms. jotta se saa tyydytettyä imemistarvettaan. Vaikka se jo osaisikin syödä kiinteää ruokaa ja juoda maitoa lautaselta. Jos pidätte hellästi sylissä ja juotatte pipetillä lämmmintä maitoa, niin eiköhän se tykkää...
vasta noin 10 viikon ikäisen pennun. Ehkä 9. Siinä 8-10 viikon vaiheilla on muistaakseni kissanpennuilla sellainen tärkeä sosiaalistumisvaihe niin silloin ne kannattaa ottaa mutta ei yhtään aiemmin!!! 12-viikkoinen on jo ainakin aivan valmis muuttamaan kotoa, mieluummin luovuttaisin jo vähän aiemmin.
Meille kaikki kisut on tullut 12 viikkoisina.. paitsi meidän mammavauva.. Se ressu ei ollu varmaan kuin juuri tuon viisi viikkoa ja nyt se on jo kaksi vuotias.. Ongelmia ei ole ilmennyt (paitsi kissan tullessa siinä oli ulkoloisia ja häntä meinattiin joutua amputoimaan jne. jne. jne.) Kissamme on erittäin sosiaalinen ja kovasti minun perääni, kova ikävä iskee aina jos olemme pitempään poissa kotoa. Saati sitten jos kisumme jää puolisoni kanssa yöksi kotiin ja minä menen muualle. Se on kuulema niin kauheaa maukumista ja ovea vahtimasta silloin.
Tässä meidän kokemuksemme, toivottavasti kissasi ei saa mitään pahija "traumoja" emosta erottamisesta liian aikaisin. Toivottavasti tuuri on yhtä hyvä kuin meilläkin oli!!
12 viikkoa on se oikea suositeltu luovutusikä eikä kissaa mielestäni saa luovuttaa aikaisemmin. Se, että emo vieroittaa usein pentunsa tätä ennen ei vielä tarkoita, että kissa olisi valmis jättämään perheensä. 10-12 viikkoisina kissa oppiikin sisaruksiltaan ehkä jopa enemmän kuin emoltaan. Kissa oppii mm. käytöstavat ja kissojen kielen.
Liian aikaisesta luovutuksesta on seurauksena edellä mainittujen lisäksi mm. se, ettei tulla toimeen toisten kissojen kanssa, pissaillaan joka paikkaan, ollaan arvaamattomia, raavitaan ja purraan ihmisiä. Oikeassa iässä luovutettu, oikein kasvatettu ja terve kissa EI satuta omistajaansa, jos omistaja ei satuta sitä. Tämä on yleinen harhaluulo kissoista. Kissan ei tosiaan kuulu raapia ja purra sitä hoidettaessa. Mutta kun tämä maa on pullollaan niitä liian aikaisin luovutettuja tapauksia, niin eivät ihmiset edes tiedä, miten kissan kuuluisi oikeasti käyttäytyä. Yleensä vain sanotaan, että "kyllä tuo meidän viisiviikkoisena luovutettu kolli on ihan normaali kissa", kun ei tajuta mikä on käytöshäiriö ja mikä normaalia käyttäytymistä. Usein sen eron huomaakin vasta kun omistaa oikeassa iässä luovutetun kissan. Tällaiset kissat omaavat hyvän itsetunnon, ovat rohkeita ja luottavaisia, käyttäytyvät "johdonmukaisesti" ja ovat ehdottoman hurmaavia tapauksia. Onkin muistettava, että liian aikaisesta luovuttamisesta kärsii ennen kaikkea kissa itse.
Tulet varmasti rakastamaan kissaasi sen todennäköisistä käytöshäiriöistä huolimatta. Omakin kissani on luovutettu liian aikaisin syistä, joita en nyt jaksa kertoa, ja kestän sen häiriökäyttäytymiset. Eihän kissa niille itse mitään voi. En voi silti olla säälimättä kissaani...
Älä sääli kissaasi.
Meidän luovutettiin noin 3 viikkoisena, koska emo oli piilottanut pennut maatilalla heti syntymän jälkeen ja pennut tuskin koskaan edes nähneet emoaan. Ollut ihmisten kanssa kokoajan tekemisissä. Yksi sitten tuli meille ja se käy normaalisti astialla tarpeillansa jne. Puree ja raapiihan se mutta hellästi, kun ei voimaa ole vielä. Käyttäytyy ihan mukavasti ja on erittäin ihmisrakas ja leikkisä. Ihminen on siis tämän kissan emo. Ainoa on vaan että itkee kauheasti jos jättää yksin ja tarvitsee jatkuvasti huomiota ja leikkikaveria. Mitä toiseen kissaan tulee, kun isompi murisee ja sähisee(tapansa mukaan) pikkukissa yrittää sylistä vaan sen luokse kaikilla voimillaan..
12 viikkoa on todellakin oikea luovutusikä. Niin suosittelevat eläinlääkärit ja muut kissa-asiantuntijat.
Sinja selitti tuossa hyvin luovutusiän merkitystä kissan psyykelle. Pitää muistaa, että kiinteän ruuan syöminen ja laatikolle tarpeiden tekeminen ei vielä tee kissasta aikuista eikä itsenäistä. Eläimillä on psyyke ja kissalla aika herkkä sellainen. Kasvaakseen tasapainoiseksi, sosiaaliseksi lemmikiksi kissa tarvitsee turvallisen alun. Se oppii joka päivä tärkeitä asioita emoltaan ja sisaruksiltaan.
Minulla oli aikoinaan yksi 8-viikkoisena otettu kissa, joka lutkutti jatkuvasti. Nykyisen kissani otin 12-viikkoisena, ja se on tasapainoisin, kiltein, rohkein ja leikkisin kissa mitä voi kuvitella. Tietysti kissoilla on synnynnäisiäkin eroja, jotkut tarvitsevat emoa kauemmin kuin toiset, mutta ihmisen silmällä niitä eroja ei havaita.
Alkuperäiselle vielä toistaisin neuvoni, että ole mahdollisimman paljon sen pienen pennun kanssa, pidä sylissä, leiki rauhallisesti. Kyllä se siitä. Säännöllisellä tuttipulloruokinnalla voi tyydyttää sen imemistarvetta ja estää myöhemmän lutkuttamisen.
Pennun kanssa pitäisi pyrkiä olemaan kotona mahdollisimman paljon nyt, ei jättää yksin päiviksi. Kannattaa satsata näihin viikkoihin.
kiitos kaikille vinkeistä. kai tuosta pikkuisesta kunnon kissa kasvaa. harmittaa vaan että miksi joidenkin ihmisten on kissan iästä valehdeltava kissan kustannuksella :/ lisää vinkkejä ja kokemuksia edelleen otan vastaan.
Joista kaikki otettu vähän yli viisi viikkoisina. Tämä vain tilanteen pakosta, ei muuten. Kaksi näistä on jo parivuotiaita terveitä kissoja (sisarukset) eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut. Ainoa mikä on ollut on tämä imemisrefleksi ja polkeminen, mikä tosin on jäänyt jo melkein kokonaan pois. Tosin tiedän monia kissoja, jotka tekevät samaa, vaikka olisivatkin luovutettu sopivassa iässä.
Nyt on tämä uusin tulokas. Tarkkaa ikää ei tiedätä, mutta n. 5-6viikkoinen. Virkeä ja sosiaalinen pentu, mutta tietty tuon ikäisenä vaatii sen omanlaisen hoitonsa. Paljon huomiota ja hoivaa ja tietty oikeanlaista ravintoa. Äidinmaidonkorviketta ja tuttelivellejä on saanut, mutta on ollut niin kovasti isojen kissojen ruuan perään, että myös perus penturuokia saanut. Eikös niitä saa antaa 1kk:n ikäisestä ylöspäin..? Tärkeää tuon ikäiselle on tietty muiden kissojen seura ja ainakin meillä toivon noiden vanhempien kissojen riittävän. Toivottavasti teillä ei tule asian suhteen pahempia ongelmia. Väärin tuollainen valehtelu, mutta ei ole mahdoton paikka huolehtia tuon ikäisestä pennusta.
Varmaan teillä pikkukissat ovat pärjänneet niin hyvin juuri siksi, että heillä kaikilla oli koko ajan muita kissoja seurana - aluksi sisaruksista toisilleen, sitten niistä uudelle tulokkaalle. Kissayhteisö. Pentu sai läheisyyttä ja tilaisuuden harjoitella sosiaalisia taitoja leikeissä.
En tiedä olisiko siitä säännöllisestä tuttipulloruokinnasta todellakin apua emostaan erotetun pienen kisun hoidossa? Jos minulle tulisi tuollainen tilanne, niin kokeilisin kyllä. Ostaisin pienen tuttipullon tms. ja SÄÄNNÖLLISESTI muutaman kerran päivässä ruokkisin sillä pentua sylissä. Kaiken järjen mukaan se riittäisi imemistarpeen tyydyttämiseen ja lutkuttamista ei myöhemmin tulisi.
Hyvä kuulla että joillakin pieninä otetuilla on käynyt hyvin!
Kissa imee jopa 8 viikkoiseksi asti. Vie kissa lääkärintarkastukseen. Keinomaito, oikea-aikainen rokotus ja madotus ovat nyt tärkeitä asioita. Ole kissalle emo, mutta varaudu siihen, että käytöshäiriöitä voi tulla. Onko mahdollisuutta keinoemoon?
Sitten: tee tästä hävyttömästä pennuttajasta ilmoitus eläinsuojeluvalvojalle, hän tosiaan ansaitsee pienen kurinpalautuksen! Tee se siksi, ettei tätä tapahtuisi uudelleen.