Olen saanut aika lohduttoman kuvan tämän palstan kautta sijaisvanhemmuudesta.
- lapset oirehtivat todella rankasti
- biovanhemmat ovat itse piruja
- sijaisvanhemmat väsyvät
- sosiaalityöntekijät eivät auta.
Miten ikinä kukaan voi selvitä tällaisesta?
Enhän minä sittenkään voi koskaan uskaltaa ajatella koko sijaisvanhemmuutta!
- lapset oirehtivat todella rankasti
- biovanhemmat ovat itse piruja
- sijaisvanhemmat väsyvät
- sosiaalityöntekijät eivät auta.
Miten ikinä kukaan voi selvitä tällaisesta?
Enhän minä sittenkään voi koskaan uskaltaa ajatella koko sijaisvanhemmuutta!
Vastaukset 10
Vanhimmat
on elämäntapa ja ei siihen kait kuulu edes miettiä miten jaksamme.
Otamme koko paketin ja siihen saattaa kuulua vaikka mitä tai se vaan sujuvasti toimii hankaluuksista huolimatta.
Tämä ajatus olla sijaisvanhempana on lapsen pelastamista siitä hädästä joka häntä koittaa nyt ja tulevaisuudessa.
Teemme juuri sen mitä tekisimme omien lastemme hyväksi eli tuemme, kannustamme, opettelemme elämään yhdessä ja annamme lapsen olla lapsi niin kauan kuin siihen on tarvetta.
Meillä 12 vuotia saa luvan olla vielä kolmi vuotias vaikkakin ohjaamme lempeästi 12 vuotiaan tasolle ja jälleen on lapsi saanut sen puuttuvan palan elämästään jotakuinkin paikoilleen.
Lapsen rikkinäisyyttä ei moni biovanhempi ollenkaan ymmärrä koska lapsi heille on niin kypsä ikäisekseen on siis jo aikuinen jota he jatkuvasti yrittävät meitä muistuttaa. Se on lapselle hyvin työlästä ja repivää jakautumista äidin mieliksi ja taas tämän kasvuympäristön mieliksi.
vaikka mitä täältä luet, niin palkkio ei ole rahassa mitattavaa.
se on tieto siitä, että ei luovuttanut, ei ollut välinpitämätön vaan yrittää auttaa, puuttua ongelmiin ja tehdä osansa, että yhteiskunta voisi edes hitusen paremmin. edes lapsen osalta.
palkkio on sekin, kun lapsi muuttuu. passiivisesta kaiken kestävästä oman elämänsä hallitsijaksi. ei enää uhriksi vaan eläväksi toimijaksi. kun tuntee, että on voinut auttaa kasvuun.
ja jos joku bio nyt tulee ilkeilemään, että jumalanako itseäni pidän, niin vastaan jo valmiiksi: en pidä. on vain hyvä nähdä kuinka selkeä rajattu arki saa lapsen kasvamaan ja kehittymään omaksi itsekseen. sen aikuisesta huolehtivan huolipussin jäädessä menneisyyteen.
ollessaan sijoitettuna sijaisperheeseen. Minun kanssani he olivat tosi aktiivisia, pääsivät jopa sirkuskoulun esiintyvään ryhmään, mutta sitten tuli huostaanotto. Nuorempi tyttöni oli ollut Espoon teatterissa Henrik Ibsenin näytelmässä "Nukkekoti", jossa näyttelivät mm. Susanna Haavisto, Ville Virtanen, Jussi Lampi, jne. Heidän kanssaan tyttöni kävi Moskovassa esiintymässä.
Lapseni eivät yhtään kärsineet, että heillä oli virikkeellinen ja monipuolinen lapsuus bioäitinsä luona, mutta he masentuivat ja tylsistyivät Espoon kaupungin tukemassa köyhässä sijaiperheessä!
laulu.Olikohan lapsesi sinun luonasi sitten kuitenkaan niin onnellisia,kun sinun pitää koko ajan ja joka paikassa sitä vakuutella.
Miten sijaisperhe voi olla muka köyhä..täällähän tämän tästä jauhetaan miten sijaisperheet rikastuvat sijaislapsen otettuaan.
he eivät mitään saaneet, mutta perhe vaurastu tosi paljon. Älä minulta kysy, miten se oli köyhä. Espoon perhehoidon sosiaalityöntekijät johtava sosiaalityöntekijä eli Espoon lasten erityistarpeiden johtava sosiaalityöntekijä minulle sitä toitottivat, kun ihmettelin kun lapsilleni ei kenkiä oltu ostettu.
Kyllä. Lapseni olivat onnellisia kanssani!
tämä on elämänvalinta. Halu auttaa ja työskennellä lasten ja nuorten kanssa... ymmärtää läheistä ja olla tueksi... mikä se kullakin on minulla ainakin tuo kaikki.
Aikoinaan oli mahdollisuus valita työn ja tämän välillä. Tiesin, että rankkaa tulee olemaan, mutta silti jokaisesta päivästä olen jotain myös oppinut.
Kukaan ei tule kiittelemään, eikä sanomaan kuinka hyvä jätkä olet, mutta se että itse tiedät tehneesi oikein, auttaa jaksamaan.
Kaikkeen kai sopeutuu, sillä nyt kun listasit tuohon niitä asioita mikä tökkii (lisäksi voisin lisätä, et eletään koko ajan rahapussin suuta myöten), niin tuntui ihan kauhealta.
Tälläistäkö tämä meidän elämä sitten on... Uskon, että ne ihmiset jotka hakevat haasteita, haluavat auttaa ja olla läsnä näiden lasten elämässä -hakeutuvat tähän hommaan. Haasteita tässä ainakin saa ja joskus täytyy huumori löytää, mitä ihmeellisimmistä asioista, että jaksaa.
On hyvä, että mietit -uskallatko ajatella koko sijaisvanhemmuutta? Anna ajan kulua, niin kyllä se sinullekin vielä valkenee, haluatko tätä todella, sillä sitä on todella haluttava!
Jaksamisia kaikille vanhemmille! :)
Jaksamisesta kyselit. Onneksi sitä ei alussa kunnolla tajunnut tai tiennyt mihin soppaan on itsensä ja perheensä sotkenut. Vuosien kuluessa on oppinut ymmärtämään kuinka haastavaa sijaisvanhemmuus kokonaisuutena on. Tämä ei ole helppoa hommaa, mutta rahassa ei palkkio tule (tietysti hoitokorvaus maksetaan).
Se on kylläkin tosiasia kuten jo tuossa aiemmissa vastauksissa joku totesikin, kukaan ei sinua kehu eikä kiitoksia jaeta. Voit itse huomata lapsen kasvun ja kehityksen, kuinka hän oppii luottamaan sinuun aikuiseen ja uskaltaa olla se mikä on. Askele askeleelta mennään eteenpäin, hitaasti mutta kuitenkin. Kaikki uudet opitut asiat ja taidot ovat ilon aiheita. Lapsen kiintymyksen osoitukset ja lapsen ilot sekä tärkeänä osana myös yhteydet biovanhempiin ja biosukuun. (jos se vaan on mahdollista). Tuen saaminen ei ole helppoa, mutta ei aina mahdotontakaan. Myös jaetun vanhemmuuden mallin toteutuminen, ilman riitoja ja kiistoja, on mahdollista joissakin tapauksissa. Siihen kyllä vaaditaan paljon sekä bioilta että sijareilta. Lapsi on tärkein ja rakas kaikille.
antaa varmasti paljon monenlaisia "viisauksia"ja juttuja,mutta minusta tämä on pitkälti sellainen paikka,"palsta"johon on helppo kirjoittaa nomettömänä kun jokin asia jurppii...Niitä tuntemuksia tulee niin muissakin elämän tilanteissa,ei vaan sijaisvanhemmuutta koskevissa asioissa.Mutta kun niistä asioista et voi muualla paljon puhua.(vaitiolovelvollisuus)
Minä ainakin tunnustan että "tartun kynään"kun jokin mättää,ja helpottaa kun voin jakaa pahaa oloani.Mutta ei se sitä tarkoita että kaikki asiat on pers...vaikka annan varm.sillä hetkellä sen vaikutuksen.Sitä on vaan helpompi valittaa kun kirjoittaa,hei mulla on mennyt oikeastaan aika hyvin,kaikenkaikkiaan..!Älä siis pidä näitä sivuja ainuana perustana sille mitä ajattelet sij.vanhemmuudesta-uskalla ottaa selvää itse!
Lapset on yksilöitä samoin sinä!
Ja jos oikein rehellinen olen olen kirj.itsekkin tänne sivuille kun jokin mättää,en ole kirjoittanut siitä miten jotkut asiat selvis tai miten minulla on sij.lapsia jonka kanssa on mennyt mainiosti!
Jos mietit sij.vanhemmuuta-voi olla hyvä että hankit näiden sivujen rinnalle-muutakin,oikeita kontakteja sijaisvanhempiin?Perhehoitoliittostakin saa infoa,sij.huoltoyksiköstä,pelastakaa lapset jne.
Minä ainakin tunnen,(itseni lisäksi,)monta onnellista sij.perhettä-vaikka joskus valitammekin!
Älä ala!
Epäile rauhassa, jokainen varmasti jossain vaiheessa miettii. Ja pitääkin miettiä. Onhan kyse isosta ja vastuullisesta asiasta.
Mene valmennuskurssille (pride), sen aikana/jälkeen tiedät varmasti alatko vai et. Eli sinne mennessä ei tarvitse olla "varma".