eli ! en ole naimisissa enkä kihloissa. nyt tahtoisin tyttöni kanssa kihloihin!naimisiin meno ei vielä kiinnosta!! kysynkö tuletko A) VAIMOKSENI B) KIHLOIHIN kanssani ,siis kihlaus on lupaus naimisiin menosta mutta onko jotain minä aikana se pitäisi tapahtua kihlauksesta...
kihlaus!?
nyt kaikki apuun
253494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
kihlaus tarkoittaa naimisiin meno-lupausta eli ainakin tyttösi luultavasti odottaa jatkoa... eli mieti vielä, mitä Muuta tarvitset kuin tätä, joka on tosi tärkeä sydämen asia...hyvää jatkoa!
Kihlaus on tosiaan lupaus naimisiin menosta joten minusta on hassua kysyä, että menetkö kanssani kihloihin. Eli lupaatko luvata mennä kanssani naimisiin... Jos tarkkoja ollaan. Lisäksi senkin takia on selkeämpi kysyä tuletko vaimokseni jotta nainen tietää, että kyse on juuri siitä. Että haluat hänet vaimoksesi. Hääpäivää ei tarvitse heti sopia ja mitään aikarajaa ei tietenkään ole koska naimisiin menon pitäisi tapahtua. Se on teidän oma asianne. Tuo kihlaus eli lupaus on kahden välinen sopimus. Jota ei esim. ilmoiteta maistraattiin.
Mutta kihloihin mennessä olisi hyvä olla varma asiasta, että haluaa naimisiin. Ettei kihlaus olisi mikään "koeaika". Vaan se pitäisi jo ottaa vakavasti otettavana lupauksena. Mutta tietysti opiskeluiden, häihin säästämisen tms. takia joillakin häät siirtyy kauemmaksi.
Oleellinen kysymys onkin mielestäni, miksi naimisiin meneminen ei sinua kiinnosta? Jos et ole vielä henkisesti valmis unohtaisin koko kihlauksen. Ja ethän halua johtaa rakastasi harhaan? Hän voi pettyä ja ihmetellä kun häitä ei kuulukaan ja olet luvannut mennä hänen kanssaan naimisiin! Ja sitten hän kirjoittaa tänne ja ihmettelee miksi et halua hänen kanssaan naimisiin vaikka olette olleet kihloissakin jo kaksi vuotta...
Jos haluat "kihloihin" eli kihlaus merkitsee sinulle jotain muuta kuin lupausta naimisiin menosta niin kerrothan sen hänelle.
naimisiin meno ei oikeen kiinnosta koska olen jo kerran eronnut ja todennut ettei sillä ole mitään merkitystä! mielestäni kihlaus on se oikea ratkaisu!!
Miksi? Silloinhan lupaat naiselle että menet hänen kanssaan naimisiin, eli petät hänet kun et menekään. Kihlaus on suurin mahdollinen petos jos et halua naimisiin.
Kunhan sitten teet asian selväksi naiselle, että mistä on kysymys. Ja kihlaus mielestäni ihan oikeasti on lupaus avioliitosta (mihin ei tarvitse edes sormuksia välttämättä). Mutta ihmiset on alkaneet kutsumaan kihlaukseksi sellaisiakin "kihlauksia" eli "sormuksien vaihtamisia" missä tätä lupausta ei ole tehty.
Itse en kyllä menisi "kihloihin" lainkaan, jos en aikoisi mennä naimisiinkaan. Se tuntuu aivan turhalta. Ja hassua, että sinusta avioliitolla ei ole merkitystä, mutta "kihlauksella" on? Luulisi, että sillä on vielä vähemmän...?
Mutta tehkää niin kuin parhaaksi näette.
Niin älä missään tapauksessa kysy sitten, että "tuletko vaimokseni" vaan, että mennäänkö kihloihin (ja selität, että et halua naimisiin). En ymmärrä miksi edes ajattelit sitä vaihtoehtoa, jos et halua naista vaimoksesi!?
Jos olen oikein ymmärtänyt, oikea kysymys ei tässä tapauksessa ole: "Mennäänkö kihloihin?" Koska kihlaus on avioliittolupaus, ei ap voi mennä kihloihin. Hän voisi kuitenkin kysyä vaikka: "Ostetaanko toisillemme sormukset?" tai "Ostetaanko lupaussormukset?" Yksi hyvä kysymys voisi olla: "Pidetäänkö tilaisuus, jossa lupaamme olla yhdessä lopun ikäämme?"
Niinhän se kyllä on. Mutta kun jotkut nyt aivan välttämättä haluavat kutsua sitä kihlaukseksi... Vaikkei se sitä olisikaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Enkä jaksanut siitä taas vängätä.
Haluaako kysyjä luvata olla hänen kanssaan loppuelämänsä? Jos ei, niin sitäkään ei kannattaisi mainita. Asia pitäisi kuitenkin yrittää muotoilla niin, että ei tule väärinkäsitystä. Ehkä voisi kysyä ensiksi mitä mieltä toinen on kihlauksesta, mitä se hänelle merkitsee ja vastauksesta riippuen kysyä, että mennäänkö kihloihin tai mitä hän on mieltä, jos ostaisivat sormukset ja kertoisi miksi itse sitä haluaa. Minkä merkkinä ne olisi.
En mäkään kyllä tykkää oikein siitä, että sitä kutsutaan kihlaukseksi, jos ei ole aikomusta mennä naimisiin eikä luvattu sellaista.
Ja jos mies muuttaakin mieltänsä naimisiin menon suhteen ja nainenkin haluaa samaa niin ostavatko he uudet sormukset eli ne oikeat kihlasormukset sen merkiksi? Mitä joskus olen kysellyt, enkä ole saanut vastausta...
En tunne naistasi joten en tiedä mitä hän ajattelee tuollaisesta kihlauksesta, mutta kerron sinulle mitä minä ajattelen. Me olemme olleet avomieheni kanssa monta vuotta yhdessä ja emme ole kihloissa. Minulle kuten miehellekin kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta. Olen odotellut miehen kosintaa ja kun sitä ei kuulunut puhunut miehelle asiasta (avioliitosta). Mies ei tunnu olevan valmis naimisiin (eli ei siksi kihloihinkaan). Vaikka ei sitä myönnä vaan keksii jotain selityksiä. Itselleni avioliitto ei ole välttämätön. Jos mies ei halua mennä naimisiin kenenkään kanssa niin voin kyllä elää hänen kanssaan avoliitossakin. Ei se tunteitani muuksi muuta häntä kohtaan. Mutta mies on kertonut haluavansa naimisiin joskus. Joten tuntuu, että hän ei halua vain minun kanssani tai ei tiedä mitä haluaa. Jos mies ehdottaisi kihlausta niin, että se ei olisi lupaus avioliitosta niin en suostuisi siihen. Tiedän, että hän ei ehdota. Mutta jos hän ei haluaisi koskaan naimisiin ja ehdottaisi sellaista. (jossittelen nyt) Minusta se olisi naurettavaa mennä näin monen vuoden jälkeen kihloihin. Sellaisiin jotka ei johda avioliittoon. En olisi yhtään mielissäni siitä. En nyt naura muiden sellaisille kihloille kyse on vain minusta. Jollekin se voi merkitä jotain, mutta minulle ei. Ainakaan mitään positiivista. Ne olisi vaan rinkulat sormissa, eikä merkkais mulle mitään enkä viitsisi kyllä muille mainita siitä. Ehkä jopa kokisin sen loukkaavana. Tietysti mies voisi minulle sormuksen ostaa, kyllähän minä niistä pidän. Mutta se ei olisi kihlasormus. Eli toivon, että mies kosii sitten kun tietää haluavansa kanssani naimisiin ja häät olisi mahdollisimman pian.
Hyvä nyrkkisääntö nettiin kirjoitellessa on, että kirjoitellaan vain selvinpäin...
Haluat kihloihin, koska naimisiinmeno ei VIELÄ kiinnosta. Ja sitten vähän päästä naimisiin meno ei kiinnosta enää lainkaan, kun oletkin jo kerran eronnut. Mieti nyt vaikka vielä viikko että mitä sinä ihan oikeasti haluat, ja miksi.
Ja vastauksena kysymykseen: Sitten kun olet varma että haluat naimisiin, niin pyydä häntä vaimoksesi. Unohda nuo teinikihlapelleilyt, olethan kai jo aikuinen mies jos olet kerran ehtinyt eroamaankin.
mieti onko tuo tärkeää vain sinulle vai olisiko sillä jotain tekemistä myör Hänen kanssaan... (rakkaushan on toisen ajattelemista)
Vanhanaikaista ajatella, että HETI on pakko mennä naimisiin jos menee kihloihin. Onhan kihlaus tietenkin tavallaan lupaus avioliitosta, tai ainakin hieman tiukemmasta sitoutumisesta toiseen. Naimisiin meno ei todellakaan nykyisin ole pakollista, sehän on vain laillinen toimenpide...helpottaa lakiasioissa jos tulee ero. Ja vaikka mentäisiinkin naimisiin niin nykyään ei oo siitäkään täyttä varmuutta et oltaisiin koko elämä yhdessä. Kuitenkin monet avioliitotkin loppuu eroon.
En haluu olla pessimistinen, mutta jos menisin kihloihin poikaystäväni kanssa, menisin kuintekin naimisiin vasta kun voin oikeasti asua mieheni kanssa...Sekään ei ole mahdollista noin viiteen vuoteen opiskelujen takia. Joten ehkä tässä vaiheessa vois mennä kihloihin ja sitten kun aika on parempi, naimisiin...
Turha kenenkään on kiirehtiä naimisiin heti kihlauksen jälkeen vain sen takia että NIIN ON AINA TEHTY. Nyt on nyt ja ennen oli ennen! Ja jokaisen tilanne on tietenkin yksilöllinen. Minusta kihlaus on hieno tapa julistaa tietynlainen sitoutuminen toiseen ihmiseen, todistus siitä että haluaa olla vain sen ihmisen kanssa. Mutta kihlauksen ei tarvitse johtaa heti naimisiinmenoon, jos ei ole valmis!
Menee vanhan kertaukseksi, mutta menköön. Kihlaus on avioliittolupaus. Se on kihlauksen määritelmä. Et siis voi olla kihloissa, jos et ole antanut avioliittolupausta.
"Mutta kihlauksen ei tarvitse johtaa heti naimisiinmenoon, jos ei ole valmis!"
Eihän kihlauksen jälkeen tarvitse heti mennä naimisiin, ei niin kukaan ole väittänyt. Kihlaus on kuitenkin LUPAUS AVIOLIITOSTA, joten naimisiin sen olisi ennemmin tai myöhemmin johdettava. Eri asia on tietysti se, jos haluaa purkaa kihlauksen. Siis heti kihlauksen jälkeen ei ole pakko mennä naimisiin.
Toisaalta koska kihlaus on lupaus naimisiin menosta, kihlautuessa täytyy olla varmuus siitä. Eli avioliitto liittyy kihlaukseen olennaisena osana. Jos et vielä ole valmis antamaan avioliittolupausta, et ole vielä valmis kihlautumaan. Näin se on, koska avioliittolupaus ja kihlautuminen on täysin sama asia.
Tietysti ei tarvitse mennä heti naimisiin kun menee kihloihin eikä voikaan kun on se avioliiton esteiden tutkintakin... mutta et ehkä tarkoittanutkaan että siltä istumalta. Mutta siis päivämäärää tai vuotta ei tarvitse sopia. Mutta voi hyvin sopia, jos kuitenkin on aikomus mennä naimisiin. Mutta siis voi hyvin mennä kuukauden, vuoden päästä tai kolmen tai koska vaan.
Tietenkään ketään ei pakkonaiteta, eikä joudu vankilaan jos ei mene naimisiin, heh. Mutta miksi luvata jotain, jos ei ole aikomusta pitää lupausta tai ei ole siitä kovinkaan varma? Toisen kanssa voi olla yhdessä ilman sormuksiakin tai kutsua sitä muuksi kuin kihlaukseksi.
Oikea kihlaus on lupaus avioliiton solmimisesta. Eikä mikään pelkkä sormuksien vaihtaminen. Joita ei edes tarvitse hankkia kihlauksen merkiksi, mutta moni kyllä niin tekee.
Jos ei ole valmis niin voi odotella sitä kihlausta siihen, että on valmis.
Sormuksien sormiin laittaminen ja "kihlautuminen" onnistuu aika helposti, sen purkaa ja eroaa vielä helpommin kuin avioliitossa. Minusta siihen ei ole kovin suurta kynnystä. Ja kaikki ei edes lupaa mitään eikä keskustele siitä miksi menevät "kihloihin". Jollekin se ehkä merkitsee sitä, että se on sitoutuneisuuden merkki ja että haluaa olla vain sen ihmisen kanssa (mutta ei kuitenkaan tiedä vielä haluaako mennä juuri hänen kanssa naimisiin). Mutta mistä tietää, että se toiselle merkitsee samaa? Jos vaan ehdottaa toiselle, että "mennääks kihloihin" ja toinen vastaa, että "joo" ja sitten hommataan sormukset ja ollaan "kihloissa".
Ja sinunko mielestäsi kihlauksen ei tarvitse heti johtaa naimisiin menoon. Riittääkö 10 vuoden päästä? Vai tarvitseeko mennä ollenkaan naimisiin? Voiko sellaisetkin sinusta kihlautua jotka eivät koskaan halua naimisiin?
Eikö sekin ole turhaa mennä "kihloihin" kun muutkin niin tekee? Eikö voi luvata toiselle sitoutumista ja uskollisuutta yms. ilmankin niitä sormuksia? Tai laittaa ne johonkim muuhun sormeen tai kutsua joksikin muuksi kun kihlaukseksi?
Ehkä toisista se on hienoa, että jotkut on mennyt kihloihin koska he luulevat, että he ovat lupautuneet mennä naimisiin...
Ei se ole vanhanaikaista vaan kyllä se kihlaus edelleenkin tarkoittaa sitä, että kihlautuneet ovat sopineet menevänsä keskenään naimisiin. Ja vaikkei siitä "sopimusrikkomuksesta" mitään rangaistuksia tulekaan niin kyllä sen voisi ottaa vakavasti eikä sopia mitään mistä on epävarma tai jopa jo tietää, että ei aio niin koskaan tehdä.
Ja kihlaus ei ole mitenkään vain "tavallaan lupaus avioliitosta" vaan se on sitä! Kaikki jotka ovat sopineet keskenään naimisiin menosta ovat kihloissa. Olit sinä mitä mieltä siitä tahansa.
Lopettakaa nyt se viisastelu hyvänen aika! Jokainen saa mennä kihloihin kun tuntuu siltä, että haluu olla toisen kanssa koko loppuelämän. Ja naimisiin voi mennä kihlauksen jälkeen jos haluaa, mutta ei oo mitään aikarajaa koska sen pitäis tapahtua...
Mielestäni tärkeintä on se, että kaksi ihmistä tietää, että haluavat viettää elämänsä yhdessä. Naimisiin meno ei takaa kuitenkaan yhteistä loppuelämää yhtään sen enempää kuin kihlauskaan! (molemmat voivat purkautua...) Sormuksia voi vaihtaa menemättä naimisiin, mutta tietenkään silloin sana "kihlaus" ei välttämättä ole se oikea. Mutta jos rakastunut pari haluaa vaihtaa sormuksia keskenään osoittaakseen sitoutumista toisilleen, menemättä kuitenkaan naimisiin, mielestäni siinä ei ole mitään väärää! Vai onko?!
"Lopettakaa nyt se viisastelu hyvänen aika! Jokainen saa mennä kihloihin kun tuntuu siltä, että haluu olla toisen kanssa koko loppuelämän. Ja naimisiin voi mennä kihlauksen jälkeen jos haluaa, mutta ei oo mitään aikarajaa koska sen pitäis tapahtua..."
Pitäisikö sinun kenties lopettaa oma kirjoittamisesi, jos viisastelu pitää lopettaa? Ethän sinä kirjoittanut yhtään mitään sellaista, mitä minä en olisi jo kirjoittanut. Missä kohtaa tekstistäni löysit viisastelua? Minä kirjoitin vain asiaa - ihan sitä samaa asiaa, jota sinäkin viestissäsi toistat. Toisaalta on ihan hyvä asia, että toistoa tulee, kun tuo kihlauksen merkitys näyttää aika monelle olevan täysin hämärän peitossa :)
Tuli vahingossa vastattua sun viestiin, vaikka piti ihan yleisesti kirjoittaa:)
En nyt jaksa lukee kaikkia kirjoituksia uudestaan enkä muista kuka niin väitti, että olisi jokin aikaraja? Esim. 5 vuotta? Minun mielestä ainakin voi mennä koska vaan naimisiin (eikä hääpäivää siis tarvitse heti sopia ja se sopiminen ei ole kihlaushetki), mutta koska kihlaus on lupaus siitä, että mennään naimisiin niin sen pitäisi kyllä joskus tapahtua ja olla ainakin aikomus mennä naimisiin. On eri asia, jos on ollut aikomus, mutta mieli muuttuu ja kihlaus puretaan. Niinkin voi tietenkin käydä.
Ei ole mitään väärää! Minun puolestani saavat vaihtaa ihan rauhaussa sormuksia keskenään! Ei se minua häiritse lainkaan vaan se, että kutsuvat sitä kihlaukseksi. Tai että alkuperäinen kysyjä ehkä jopa pyytää toista vaimoksi vaikka ei ole aikomusta mennä naimisiin! Tai ajattelee, että jospa mieli tästä vielä muuttuisi ja haluankin mennä naimisiin. Miksi antaa katteettomia lupauksia? Tai jossakin tapauksissa ei edes luvata mitään ja se kihlaus siis on kuitenkin lupaus...
"siis kihlaus on lupaus naimisiin menosta mutta onko jotain minä aikana se pitäisi tapahtua kihlauksesta..."
Voit kai luvata, että JOS mä oon sun kanssa vielä 15 vuoden kuluttua niin menen sun kanssa naimisiin. Mutta se on aika yhdentekevä lupaus? Ja mitä, jos et halua silloinkaan naimisiin? Tietysti voit luvata meneväsi naimisiin joskus... (et sano mitään aikaa) ja toivoa, että morsian kyllästyy odottamiseen jossain vaiheessa ja lähtee lätkiin eikä sun tarvi lunastaa sun lupausta. Eikä nainen saa tietää, että et halunnut mennä koskaan naimisiin tai odottelit, että jos vaikka joskus haluaisitkin (ehkä hän kyllä arvaa!).
Mutta jos naimisiin meneminen ei ole ihan mahdoton ajatus sulle niin luulisin, että haluat mennä naimisiin kun ootte olleet 30 vuotta yhdessä. Mun kaverin vanhemmat kyllä oli vähän alle 30 vuotta yhdessä kun erosivat. Eivät olleet naimisissa. Että ei sitä varmaksi tiedä miten käy.
Mielestäni kihlaus on jokaisen parin oma asia ja merkitsee jokaiselle sitä mitä sen haluaa merkitsevän. Tuskin kukaan kuitenkaan menee kihloihin vain sen takia et "jee kiva olla kihloissa"...Jokainen varmasti tiedostaa sen, että jos ollaan kihloissa tullaan jossain vaiheessa menemään naimisiin. Mutta naimisiin menoon ei mielestäni tarvitse pitää kauheaa kiirettä, vaikka olisinkin jo kihloissa. Jokainen kihlapari menee sitten naimisiin kun on sopiva aika.
Vaikka kuinka alamme kaivelemaan niin tuskin on yhtäkään samanlaista tarinaa kihlauksesta ja siitä mihin se on johtanut ja kuinka nopeasti. Ei tietääkseni ole olemassa mitään normia, että jos menee kihloihin, pitää mennä naimisiin seuraavana kesänä, tms... Annetaan ihmisten vain itse päättää koska mennä kihloihin ja naimisiin.
Mietityttää vaan se, että jotkut ihmiset ovat nykypäivänä ehkä unohtaneet kihlauksen merkityksen...Luulen kuitenkin, että rakastuneet aikuiset tietävät sen merkityksen toisilleen...
Jaa... Mä en vaan ymmärrä miksi kaikki sanat voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Mitä vaan haluamme.
Sinuakin kuitenkin mietityttää, että "jotkut ihmiset ovat nykypäivänä ehkä unohtaneet kihlauksen merkityksen..."
Ei kai se ole ihme, kun ihmisille sanotaan, että kihlauksella ei ole mitään tiettyä merkitystä! Että se voi merkitä eri ihmisille eri asioita ja ihmiset voi mennä kihloihin eri syistä. Jopa jotkut naimisissa olevat (tai naimisiin aikovat) sanovat, että eivät ole koskaan olleet kihloissa. Jos esteettömystodistuksia varten täytettävässä paperissa mainitaan sana "kihlapari" niin se voi ehkä herättää siihen, että "häh me siis ollaan kihloissa vai"?
Tottakai on erilaisia tarinoita. Ei se nyt sentään niin tarkkaa ole, että pitää mennä tietyn kaavan mukaan! Sehän on itseasiassa hyvin vapaamuotoista (verrattuna esim. avioliiton solmiseen, jota ei voi tehdä ihan millä tahansa tavalla ja kuka vaan)! Ainoa mitä vaaditaan on se, että tavalla tai toiselle on sovittu siitä, että mennään keskenään naimisiin! Ei tarvi sormuksia eikä mitään. Kun on lupauduttu mennä naimisiin niin tadaa... ollaan kihloissa! Todella yksinkertaista.
Nykyään kihlautumisella ei mitään lainopillista merkitystä. Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta. Tämän vuoksi ei ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlausta, vaikkei kihlasormuksia hankittaisikaan tai kihlajaisia vietettäisi. Yksikään oikeustoimikelpoinen ihminen ei voi vahingossa tai tietämättään solmia avioliittoa. Siksi se hetki, jolloin yhdessä päätetään avioliiton solmimisesta, on kihlaushetki. Luonnollisesti pari voi itse päättää, mitä hetkeä he alkavat kutsumaan kihlapäiväksi. Se voi olla päivä jolloin kosittiin, päivä jolloin sormukset vaihdettiin tai vaikkapa kihlajaisjuhlien päivä. Kihloihin mennään viimeistään siis sinä hetkenä, kun yhdessä haetaan avioliiton esteiden tutkintaa. Kihlautumisesta ei tarvitse kertoa kenellekään, jolloin ollaan ns. salakihloissa.
Nykyään moni pari menee kihloihin sopimatta tulevien häiden ajankohtaa, päättäen ajankohdaksi ‘sitten joskus’ tai jotkut menevät vain kihloihin aikomattakaan avioitua koskaan. Viimeisessä tapauksessa pari haluaa näyttää kenties olevansa ‘vakavammin’ yhdessä kuin vain seurustellen, mutta eivät kuitenkaan halua/uskalla avioliittoa solmia. Tälläinen ‘kihlautuminen’ ei kuitenkaan tiukasti ottaen ole kihlautuminen lainkaan, sillä kihlautumisen koko idea on juuri sopiminen avioliittoon menemisestä tulevaisuudessa. Toisaalta kihlautuminen on todellakin ainoastaan kahden henkilön keskinäinen sopimus, mitä mikään ulkopuolinen instanssi ei valvo, joten pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat.
Kihlauksen kestosta sanottiin joskus menneisyydessä, että soveliasta oli olla kihloissa kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Nykyisin kihloissa voidaan olla lain vaatima vähimmäisaika viikko (avioliiton esteiden tutkinta) tai vaikka vuosikymmeniä.
Lähde: http://www.naimisiin.info/haaopas/kihlaus.html
On se kumma että tämä sama väittely jatkuu aina vaan. Miten te jaksatte?? Siis puolin ja toisin!
Minä olen Jarskin kanssa aivan samaa mieltä mutta en kyllä jaksa sitä enää rautalangasta vääntää miljoonatta kertaa. Ei helkkari, antakaa jo olla!
Ihan kuin kysyjä olisi eräs tuntemani hlö. Kirjoitusvirheitä vain on paljon vähemmän.....
Noh, mutta minusta on käsittämätöntä, että joku pitää kihloihin menoa enemmän merkityksellisenä, kuin naimisiin menoa. Kihloihin meno on yhtä tyhjän kanssa, koska se ei turvaa parin suhteessa mitään, eikä se tee mitään muuta, kuin että sitten on sormukset sormessa, että muut ihmiset näkee, että tuo on varattu. Niinkö threadin aloittaja sen asian näkee?
Eli et halua naimisiin, että voisit sitten helpommin lähteä käpälämäkeen. Et vain luota naiseesi sen vertaa, että se pitää rengastaa, ettei muut kiinnostu siitä sillä aikaa, kun vielä haluat olla sen kanssa? Jossain vaiheessa tulee kuitenkin vaihe, että ihastut itse toiseen ja kissannekin on sinulle rakkaampi, kuin tuo nainen, jota et halua vaimoksesi... Sitten on helppo vaan ottaa kissa kainaloon ja kävellä seuraavan luo ja jättää "kihlattu" nuolemaan näppejään.
Se miksi et näe avioliittoa minkään veroisena, on se, että et ole viitsinyt ottaa selvää, mitä se lainvoimaisesti merkitsee. Avioliitto ei ole vain jokin tunteiden vahvistaja vaan parin lainvoimainen suoja tässä yhteiskunnassa.
Terv. nimim. hieman jo hulluksi tullut