Historiallis- romanttisia kirjoja

Diana Gabaldon kirjoittaa sitä mammuttisarjaansa, aika uusi. Kertoo 1700-luvun Skotlannista. On alkanut hiukan junnata paikallaan, mutta eka sai minustakin herkeämättömän otteen.

Kaari Utrio tietysti, ei liian hömppää. Ja joskus vuoooooosia sitten:) suosikkejani olivat Angelika- ja Catherine-sarjat. Sitten on paljon niitä tusinakirjailijoita, jotka varmaan menevät myös, Cookson, Holt (myös nimellä Carr), Hylton, Courtney, Cartland jne.

Anna Karenina.

Mika Waltari: Johannes Angelos

Walter Scott: Ivanhoe.

Mika Waltarin monet upeat historialliset romaanit, kuten Sinuhe egyptiläinen, Mikael Karvajalka, Mikael Hakim, Turms kuolematon, Johannes Angelos ym.

jos ei nyt liikaa välitä siitä angelican tavasta aina raapia "hellän intohimoiseti" satunnaisen rakastajansa selkää, niin ainakin ko. sarjasta löytää historiallisia "salaliittoteorioita" yms. paskaa ja suht todelllista historiallisia faktojakin.
Siis kaikkea romantillista puolihömppää, josta voi löytää oman totuutensa.
---
Normaali neititeini ei yleensä ymmärrä edes mikä on historiallisesti totta, kirjailijan kertomaa "todellisuutta" tai hollywoodin sumehistoriaa... Siis jopa "angelicat" voisivat auttaa pissiksiä erottamaan vuosisatoja (kuninkaita, hallituksia,aatteita...) toisistaan.
Mikä olisi hyvä sekin.

Enni Mustonen

Et maininnut, kaipaatko Suomen, Euroopan vai Amerikan historiaa.

Yllä on mainittu jo joitan peruskirjailijoita. Utrion tuotanto on laajaa ja hyvin kirjoitettua, faktoihin perustuvaa historiallista viihdettä. Niissä saa hyvän kuvan mm. keskiajan elämästä, Suomesta ja Euroopastakin. Utrion tuotannossa on myös paljon 1800-luvun Suomen suuriruhtinaskuntaan liittyvää aineistoa, joka elävoittää mm. Helsingin kehitystä ihan mukavasti.
Paula Havaste on kirjoittanut pari kirjaa muinais-Suomeen, mutta kirjojen nimiä en muista.

Naapurmaan Ruotsin historiaa valaisee Jan Guillou "TEmppeliherra"-trilogia (Tie Jerusalemiin / Temppeliherra / Pohjoinen valtakunta) sekä jatkoksi kirjoitettu "Arnin perintö". Mukana on myös romantiikkaa!
70-luvulla ilmestyi Lars Widdingin Suomen sodan ajoille sijoittuva, monen henkilön elämää, rakkauksia ja unelmia kuvaava sarja "Ratsumestarin aika", "Majurin sydän", "Majurin jäähyväiset" sekä "Joutsenlaulu". Siinäkin on mukavasti hiljaista huumoria.

Asteen verran äitelämpää ovat Sergeanne Golonin Angelika-sarja sekä Juliette Benzonin Catharina-sarja. Miehet ovat komeita, naiset kauniita ja taustana kuohuva Eurooppa.
(Tosi lällyä tässä genressä ovat sitten Barbara Cartlandin tusinatuotanto, joten en voi suositella kyllä kenellekään, ellei nyt ihan siirappiin halua tukehtua. Kun on lukenut yhden, on lukenut kaikki.)

Asteen verran monivivahteisempaa tekstiä ovat mm. seuraavat melko tuoreet kirjat
- Venuksen synty (Sarah Dunant, jos muistan oiein), tarina 1400-luvun Firenzestä
- Susan Vreelandin kirjat Artemisian rohkeudet (tarina 1500-luvun Italiassa) ja Sininen neito (1600-luvun Hollannissa), molemmat kirjat sijoittuvat taiteilijamaailmaan ja kertovat siitä naisen näkökulmasta

Diana Gabaldonin kirjasarja on erittäin suosittu ja etenkin sarjan kolme ensimmäistä osaa ovat erinomainen sekoitus Englannin ja Skotlannin historiaa, huumoria, romantiikka ja erotiikka.
Kirjoista on suomennettu neljä ensimmäistä (Muukalainen - Sudenkorento - Matkantekijä - Syysrummut), joista kolmannessa tarina siirtyy Uudelle manterelle. Lisäksi englanniksi on saatavilla sarjan viides ja kuudes osa (Fiery
Cross ja A Breath of Snow and Ashes), joka tarina on kokonaan AMerikassa ja keskittyy Amerikan vapaussodan aikaan 1766-1780.

Hömppää mutta silti kiinnostavaa. Oikeastaan aika huimia seikkailuja 900-luvulta. Siinä on joku nuori prinssi joka lähetetään Englannin hoviin "miehistymään". Sitten on köyhä tyttö, jonka äiti valehtelee hänelle, että isä on joku kuninkaallinen. Itse asiassa tyttö on viikingin lapsi.

Seikkailuja ympäri Eurooppaa ja vähän Amerikan puolellakin. Islannin asutuksesta ja semmosta.

Siinä kirjan sisäkannessa oli karttakin.

Tämän luin kyllä joskus teini-ikäisenä, mutta myöhemminkin ihan viihteen vuoksi. Jostain kirpparilta se löytyi aikoinaan pikkurahalla.

Voin siis suositella tuota, vaikka se hömppää onkin.

Mary Stewart ja Daphne du Maurier. Arvoituksellista trillerityyppistä luettavaa.