Onkohan muilla Clomifenin käyttäjillä oireena totaalinen mielialan ja vireyden lasku? Toinen kierto menossa. Ensimmäisessä kierrossa pistin masennuksen normaalin vaihtelun piikkiin, mutta taas tässä kuussa alkoi alkoi ensimmäisestä päivästä ellottava olo, saamattomuus ja hirveä hermostunut ja hikoiluttava olotila. Viime kuussa oireet helpottivat noin viikko viimeisen tabletin jälkeen.
Vauvaa on toivottu vuosi ja aavistelin itse jotain olevan vialla pitkän kierron ja pillereiden lopettamisen jälkeisen hiustenlähdön takia. Yksityisellä käynnillä selvisi PCO. Eli nyt neljän kuukauden clomikuuri ja sitten lisätutkimuksia. Itselläni rupeaa ikää olemaan kolmekymmentä ja oman ruumiin "toimimattomuus" ja kykenemättömyys tuli täytenä yllätyksenä. Olen aina pitänyt itseäni terveyden perikuvana ja mahdollisen lapsettomuuden hyväksyminen tulee olemaan itselleni kova juttu. Mutta kaikista hormonimyskyistä ja hermokimppu päivistä huolimatta olen kyllä valmis tsemppaamaan vielä aika pitkälle. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille kohtalotovereille:)
Vauvaa on toivottu vuosi ja aavistelin itse jotain olevan vialla pitkän kierron ja pillereiden lopettamisen jälkeisen hiustenlähdön takia. Yksityisellä käynnillä selvisi PCO. Eli nyt neljän kuukauden clomikuuri ja sitten lisätutkimuksia. Itselläni rupeaa ikää olemaan kolmekymmentä ja oman ruumiin "toimimattomuus" ja kykenemättömyys tuli täytenä yllätyksenä. Olen aina pitänyt itseäni terveyden perikuvana ja mahdollisen lapsettomuuden hyväksyminen tulee olemaan itselleni kova juttu. Mutta kaikista hormonimyskyistä ja hermokimppu päivistä huolimatta olen kyllä valmis tsemppaamaan vielä aika pitkälle. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille kohtalotovereille:)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minulla on kaksi clomi-kuuria takana. Olen aivan tavattoman kiukkuinen ja ärtynyt. Uskon sen johtuvan clomeista, koska olen aika kiltti ja rauhallinen yleensä ja esim. pms-oireisiini ei kiukuttelu ole kuulunut.
Ensimmäisen clomi-kuurin aikana kiukuttelin niinä päivinä, kun söin clomeja. Nyt toisen kierron aikana kiukuttelu alkoi noin viikko ovulaation jälkeen. Tänään on insemnaatiosta 14 päivää ja tuntuu, että kiukuttelu vain pahenee. Toivottavasti kuukautisten alku rauhoittaa tilanteen! Normaalit pms-oireeni (rintojen arkuus ja mahakipu) ovat hävinneet tyystin ja huomaan itkeväni aivan turhasta ja räjähteleväni vieläkin turhemmasta! Täytynee puhua asiasta lääkärilleni jahka kuukautiset alkavat.
itse söin neljä kiertoa, ja olin silloin aika kireänä ja apaattisena. saattoi tietysti olla sekin, että paineet ja odotukset kasvoivat, kun muka onnistumisen mahdollisuus oli suurempi..
mitään ei tabuilla kuitenkaan saatu aikaan. tällä viikolla mulle tuli sokkina, että seuraavaksi siirrytään piikkihoitoon. se oli kova isku, koska kuten iida, olen pitänyt itseäni huipputerveenä enkä olisi ikinä uskonut, että näin pitkälle pitää mennä! nyt täytyy vaan yrittää hyväksyä asia, tai sitten päättää toisin ja antaa koko jutun jäädä tähän. ja sitten vaan uskoa ihmeeseen. en haluaisi rankoista lapsettomuushoidoista riesaa arkeeni, enkä tehdä niiden asettaman stressin vuoksi ongelmasta vieläkin suurempaa kun se jo on. mulle lapsi ei ainakaan vielä ole pakkomielle. se olisi ihana ja toivottu yllätys, mutta ei elämän johtotähti. onko täällä muita samoin ajattelevia, jotka harkitsisivat jättävänsä leikin kesken?
Hei!
Minulla alkoi kuukautiset tänään ja edessä on piikkeihin siirtyminen kahden clomi-kuurin jälkeen. Yritän pitää nämä lapsettomuushoidot hieman arjesta sivussa, ettei kaikki elämä pyöri hormonien ympärillä. En nytkään kysellyt, mikä ero piikityksellä ja clomeilla on esim. lopputulokseen. Sussin kirjoituksen jälkeen mielenkiinto kuitenkin heräsi. Onko Clomien jälkeen seuraava aste piikityksen siirtyminen? Kyselitkö sinä Sussi lääkäriltäsi asiasta enemmän?
Meillä lapsettomuuden syyt hyvin pieniä ja periaatteessa voimme saada lapsen ilman hoitojakin. Näin ei ole vain vuoden yrittämisen jälkeen käynyt ja siksi olemme nyt hoidoissa. Olen miettinyt välillä hoitojen lopettamista, sillä meidän tilanteessa lapsi voi tulla myös luomuna. Meillekään lapsi ei ole elämän johtotähti ja päätös lapsen hankkimisesta ei ollut aikoinaan itsestään selvyys. Olen päättänyt, että jättäydyn hoidoista heti pois, jos suhde alkaa niistä kärsiä. Toistaiseksi asia on kuitenkin vain meitä lähentänyt.
moi,
osasyy hämmentyneeseen olotilaani on, että sain kuulla piikkihoidoista hoitajalta. Lääkärin kanssa pääsen puheisiin vasta, kun seuraava kierto alkaa ja piikitys voidaan aloittaa. En siis edes tiedä asiasta enempää, koska hoitajalla ei ollut valtuuksia kertoa, miksi nyt tehdään näin!
Olo on outo, koska meidänkään tapauksessa kummastakaan ei ole edes löytynyt mitään sellaista vikaa, joka selittäisi lapsettomuuden. Nyt saan vielä siis viikkoja tuskailla tämän tietämättömyyden kanssa.
Me ollaan yritetty lasta 2,5 vuotta, joten usko siihen, että lapsi luomusti tulisi, on välillä kovilla. Toisaalta syytä siihen, miksi ei onnistu, ei ole! Itse en ole valmis, ainakaan vielä, esim. sotkemaan työtäni ravaamalla päivisin hoidoissa ja kontrolleissa. Enkä mene sekaisin nähdessäni vauvoja, ei tule tunnetta, että pakko tuollainen on saada. En ehkä vielä ole täysin myöntänyt itselleni, että todella kärsimme lapsettomuudesta.. Toisaalta odotettu on ihmettä tapahtuvaksi jo noin kauan.
Mutta kerro, kun saat tietää, mikä ero on piikeillä clomeihin verrattuna ja miten asia etenee (kuinka usein pitää pistää, milloin kontrollit jne.).Itse olisin nyt valmis vaikka vetämään clomeja lisää, jos todennäköisyys raskautumiseen sillä olisi parempi. Se oli sen verran vaivatonta puuhaa tuohon piikkishowhun verrattuna (vaikka siis en vielä edes tiedä, millaista se on)..
Onnea sulle, kirjoittele taas!
Sussi
Itseasiassa, tajusin juuri itsekin, etten ole puhunut asiasta lääkärin vaan hoitajan kanssa. Lääkäri yritti suostutella piikittelyyn jo yhden clomi-kierron jälkeen, mutta halusin kokeilla vielä kerran clomeilla. Menen nyt kierron 5pv ultraan (ensi ma) ja seuraavan kerran ovulaation lähestyessä. Sen jälkeen tehdään inssi. Sain webissä sellaisen kuvan, että piikityksellä on onnistunut moni, jolla ei clomit ole auttaneet.
Olemme yrittäneet lasta noin vuoden päivät. Syy lapsettomuushoitoihin oli mieheni siittiöiden hitaus ja muoto. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja siittiöt ovat nyt priimatavaraa. Ilmeisesti siittiöiden laatuun oli vaikuttanut se, että mieheni oli sperma-testin aikaan antibiootti-kuurilla poskionteloiden takia. Uskon, että uskosi luomu-lapseen alkaa olla kovilla. Minulla on kuitenkin kaksi ystävää, jotka tulivat raskaaksi yllätten yli kahden vuoden yrittämisen jälkeen, joten eihän sitä koskaan tiedä.
Kiitos kannustuksestasi! Kerro ihmeessä, miten hoito sulla etenee. Mä yritän nyt keskittyä muihin asioihin (jos vaan jotenkin pystyn) ja antaa asian hautua seuraaviin menkkoihin saakka.
Meillä muuten kanssa miehellä oli paljon epämuotoisia siittiöitä, mutta lääkärin mukaan määrä oli niin runsas, ettei vaikuta asiaan. Testistä on nyt vuosi, pitäisiköhän se puoli tsekata uudelleen? No, jos inssiin päästään (toivottavasti se saadaan samalla, jos piikitykseen ryhdyn?!), eiköhän laatu selviä siinäkin.
Kaikkea hyvää teille!
Hei taas!
Minä yritän myös työntää ajatukset pois lapsettomuushoidoista. Otin ensimmäistä kertaa (n.vuoden yrittämisen jälkeen) hyvin raskaasti epäonnistumisen pari päivää sitten alkaneiden menkkojen yhteydessä. Mietin jo periksi antamista. Nyt kun menkat alkaa loppua, mieli alkaa taas nousta ja maanantaina menen iloisin mielin lääkäriin piikityksien aloittamisen takia. Toistaiseksi aion siis jaksaa ja toivoa.
Meillä ilmeisesti hyvin samanlainen tilanne, miehellä myös epämuotoisia siittiöitä, mutta niiden kokonaismäärä runsas. Testattiin uudestaan inssien yhteydessä ja tilanne siis parantui.
Voimia myös teille! Ilmoittelen, mitä lääkäri maanantaina sanoo.
Terve,
miten sulla meni lääkärissä? Saatteko inseminaation samaan kiertoon?
Mä sain viikonloppuna puuhasteltua kaikenlaista muuta, nyt mielikin on kevyt ja usko tulevaan lujempi. Äsken tuli postissa kirjalliset ohjeet, miten piikkihoito kulkee.. Inssi tehdään, jos "lääkäri tarpeelliseksi katsoo". Haluan kyllä senkin samaan syssyyn, jos piikittämään ryhdyn, lisää kuitenkin onnistumisen mahdollisuuksia!
On se uskomatonta, että tähän pisteeseen on tultu! Välillä horjuu usko lääkäreihin aika pahasti. Mulla on ultrassa nähty pco-tyyppiset munasarjat - tosin sen näki vasta kolmas lääkäri, joka mua ultrasi, muiden mukaan kaikki ok.. Ensimmäinen epäili endometrioosia, mutta toinen kumosi sen, kun ei ole mitään oireita. Pco-diagnoosia ei tue se, että ovulaatio tulee ihan luomustikin, vähän kierto vaan on pitkähkö (30-32 pv). Miehen tilanteesta ei kukaan ole ollut huolissaan, vaan musta sitä vikaa nyt kaivellaan. Tämä on outoa, jos esim. teillä nuo epämuotoiset on annettu syyksi lähteä hoitoihin! Tämä sekoilu siis käyty Kätilöopistolla..
Kaunista syyspäivää!
t. Sussi
Tulin juuri lääkäristä. En tiedä, olenko nytkään hullua hurskaampi, mutta ainakin mieli on taas parempi, kun kuukautiset on ohi ja uusi hoito alkaa.
Tänään on kierron 5.pv ja aloitan pistämään Gonal kynällä. Jo perjantaina menen uudestaan lääkärille ja hän katsoo, kuinka uusi lääkitys on vaikuttanut. Lääkärihän suositteli minulle jo yhden clomi-kuurin jälkeen tätä pistoshoitoa. Minä pyysin vielä silloin yhden clomi-kierroksen lisää. Nyt hieman harmittaa, koska lääkärin mukaan tämä pistoslääkitys on clomia parempi minun tilanteessa. Tällä kertaa tajusin kysyä, mistä on kysymys ja sain kattavan selityksen. Minun kohdalla tämä piikitys on parempi, sillä se saa aikaiseksi paremman kiinnittymisympäristön hedelmöittyneelle alkiolle. Olen hyvin kevytrakenteinen ja laihoille ihmiselle clomit ei välttämättä toimi toivotulla tavalla limakalvojen suhteen.
Sain sen kuvan, että lääkäri siis epäilee (nyt kun miehen siittiöiden kunto parantunut) sitä, että alkiolla on kiinnittymisongelmia tai jotain...osa infosta meni hieman ohi taas. Mutta perjantaina nähdään, miten uusi lääkitys on vaikuttanut. Tänään ultrassa näkyi kaksi muniksen alkua. Lääkäri (TAYS:ssä) on hyvin reipasotteinen ja uskoo minua enemmän hoitojen onnistumiseen. Se valaa minuunkin taas varovaista toivoa!
Aurinkoista maanantaita!
.. että lääkärisi on toiveikas! Ehkä minäkin saan selvitettyä mieltäni askarruttavat seikat, kun lääkärille asti pääsen. Tuo oli kiinnostava tieto, että piikeillä voidaan vaikuttaa myös mm. alkion kiinnittymisympäristöön.. Ehkä tässä joku tolkku munkin pistoshoitosuunnitelmiin saadaan..
Kerrohan kuulumisesi taas perjantaina - on kiinnostavaa seurata, mitä itsellä kenties on pian edessä!
Mukavaa viikkoa sulle!
Tulin juuri ultrasta. Siellä lääkäri löysi kolme 13mm munarakkulaa ja sanoi limakalvojen kehittyneen hyvin. Tänään on vasta kierron 9. päivä. Jatkan nyt gonal-kynän jälkeen vielä kolme päivää piikittämistä Menopurilla, maanantaina piikitän vielä Pregnylin ja keskiviikkona on insemnaatio.
Olo on ollut paljon parempi kuin clomifenin aikana. Gonalista ei tullut minkäänlaisia sivuvaikutuksia ja pistäminen on ollut helppoa. Aika näyttää, onko tästäkään mitään apua!
Hyvää viikonloppua!
Hei Helinä,
olen ollut pois koneelta - vieläköhän seuraat tätä kauas painunutta ketjua?
Miten inssi meni? Joko tiedät, miten kävi? Mä odottelen menkkojen alkua ja suorastaan innokkaasti, sillä sitten mekin päästään induktiohoitoon.
Kaikkea hyvää!
t. Sussi
Hei!
Kiva kuulla sinusta! Minulla on insemnaatiosta nyt 10 päivää. Inssi meni hyvin ja kaikki oli taas kohdallaan. Odotukset eivät kahden epäonnistuneen inssin jälkeen ole olleet kauhean korkealla. Tuntuu, että odottelen jo innolla seuraavaa ja tehokkaampaa hoitomuotoa.
Tänä aamuna sattui kuitenkin jotain pelottavaa. Heräsin kauheaan vatsakipuun -kuukautiskivun kaltaiseen, mutta hyvin kovaan. Kipu kesti alle tunnin, oli välillä poissakin ja välillä taas koveni -jopa niin kovaksi, etten kestänyt liikkua. Yhtä äkkiä tunsin, että sisältäni tuli aivan vähän jotain. Se oli sormenpäällinen ruskeaa vuotoa ja tämän jälkeen kipu alkoi rauhottua.
Olin vähällä soittaa jo päivystykseen, mutta kipu lakkasi, joten en soittanut. Nyt on koko päivän sitten nipistellyt alavatsaa ja ollut välillä painon tunnetta. Insemnaation takia tiedän, että kuukautisten kuuluu alkaa vasta neljän päivän päästä. Ei ole hajuakaan mitä minulle tapahtui aamulla. Toivottavasti se ei toistu ja täytyy mainita asiasta lääkärille ensi kuussa.
Hetken aikaa mietin, olisiko kyseessä ollut keskenmeno, mutta inssistä on vasta 10 päivää ja verta ei tullut, joten ei se sitä ollut. Melkein toivoin, että kyseessä olisi ollut keskenmeno -silloinhan raskaus olisi edes yrittänyt alkaa!
Kiva kuulla, että pian pääset aloittamaan hoitoja. Se antaa kummasti uutta puhtia ja toivoa. Palstalla on paljon masentavia "älä toivo liikoja hoitosi suhteen, sillä minäkään en ole hoidoilla onnistunut" -kirjoituksia. Ne kannattaa jättää omaan arvoonsa ja lukematta. Jokaisen elimistö on niin erilainen!
Sateista lauantai-iltaa!
Hei,
toivottavasti tuo kipukohtaus ei ollut mitään vakavaa! Toisaalta itsestäni on myös tuntunut usein, että kun saisi edes jonkinlaisen todisteen, että raskaus olisi kestänyt edes tovin, niin jaksaisi taas jatkaa.
Mulla näyttää menkat venähtävän, joten nyt pelkään, että hoito siirtyy taas.. olen nimittäin lähdössä kuun vaihteessa työmatkalle, joka saattaa mennä juuri inssin kanssa päällekkäin. Ei varmaan kannata aloittaa piikitystä, jos ei siihen aikaan ole mies lähelläkään.. Vai nopeutuuko kierto lääkkeillä niin, että inssin ehtisi jo reilun parin viikon päähän saada (menkat tulossa ihan just, siltä tuntuu)? Normaalisti kiertoni kun on sellainen 5 viikkoa.
Palataan taas uusien kuulumisten merkeissä! Toivottavasti kaikki on siellä ok?
Moi taas!
Tulin juuri lääkäristä. Minulle kokeillaan vielä kerran inssiä Gonal-pistoksien kera. Lääkäri laittoi kuitenkin minut jo IVF-hoito jonoihin. Pääsen niihin jo alkukeväästä, viimeistään huhtikuun alussa. Itse olen oikeastaan tyytyväinen pieneen taukoon ja siihen, että pääsen vihdoinkin IVF-hoitoon. Tauon aikana ehdin ajatella välillä muutakin. Tekeillä oleva väitöskirjakin tuntuu polkevan pahasti paikallaan tällä hetkellä, kun ajatukset karkaavat koko ajan lapsettomuuteen.
Minun kipukohtaukseni johtui keltarauhaskystasta, joka oli puhjennut sisälläni. Lääkäri sanoi, että on ihan yleistä, joten ei syytä huoleen.
Minun kuukautiskiertoni on lääkkeiden aikana tasaantunut ja lyhentynyt. Ennen kierto oli 33-36 päivää ja nyt 28 päivää. Tasaantui jo ensimmäisen clomi-kierron aikana. Joten voi olla, että ehdit inssiin työmatkasta huolimatta. Meidän inssejä on hieman rasittanut mieheni työmatkat. On jouduttu jännäämään, meneekö päällekkäin vain ei.
Tällaista kuuluu Tampereelle tänään. Eilen olin vielä ihan maassa, mutta nyt taas paremmalla mielin, kun sain eilen miehelleni purettua pahaa oloa ja tämän päivän IVF- ja taukouutiset piristivät kummasti.
Ilmoittele itsestäsi!
Hei taas,
harmi, ettei hoito onnistunut, mutta se on hyvä, että teillä on jatko jo selvillä. Mulle oli yllätys, että IVF:ään joutuu vielä lisäksi jonottamaan, ties vaikka se itselläkin edessä. Alkaa ajan kuluminen tosissaan hermostuttaa.
Menkat ei ole vieläkään alkaneet - kaikki toivoni on huomisessa, jolloin matkaani on tasan kaksi viikkoa.. Seuraava mahdollisuus menisi sitten joulun kieppeille, joten kehnostikohan tässä nyt käy..
Onko lääkärisi sanonut sulle mitään todennäköisyyksiä onnistua Gonalilla inssillä? Mä haluaisin, että jotain toivoa jo tähän vaiheeseen saataisiin. Näitä palstoja kun lukee, alkaa olo tuntua välillä toivottomalta..
Sain juuri kahdelta kaveriltani raskausuutisia, joten senkin takia taas tuntuu kovin raskaalta tämä lapsettomuudessa eteenpäin taapertaminen. Mutta toisaalta harvoinpa sitä on odottanut kuukautisia alkavaksi kuten nyt!
Koitahan saada ajatuksesi koottua nyt opiskeluusi. Mua auttaa se, kun miettii elämän muita mahdollisuuksia ja alkaa myös toteuttaa niitä! Lomareissuja on tiedossa, samoin tapaamisia kavereiden kanssa - ja niissä sitten toivottavasti puhutaan muustakin kuin lapsista..
Pidän peukkuja seuraavalle hoitokierroksellesi. Jospa nyt onni olisi myötä!
t. Sussi
Hei!
Harmi, jos inssi siirtyy sinulla vielä kuukaudella kuukautisten myöhästymisen takia. Kun on hoitoon pääsemässä, tuntuu varmasti siltä, että kaiken on tapahduttava nyt ja heti. Minä kuulin vasta äskettäin siitä, että IVF-hoitoihin on jonot. Olin varautunut pitempiin jonoihin, joten korkeintaan neljän kuukauden jonotus tuli minulle positiivisena yllätyksenä. Ja kuten sanoin, paussi hoidoista tekee minun psyykkeelle hyvää.
Nämä keskustelupalstat eivät juurikaan ole puhuneet insemnaation puolesta. Itse olen moneen kertaan päättänyt lopettaa keskustelupalstoilla pyörimisen, koska täällä luodaan usein vain lisää epätoivoa. Ja harvoinhan tälläkin palstalla kirjoittelee ne, jotka ovat onnistuneet. Olen taas tehnyt päätöksen, etten lueskele näitä juttuja, vastailen vain tähän meidän ketjuun. Toisaalta olen saanut tältä palstalta hyvää ensikädentietoakin hoidoista jne.
Lääkäri sanoi minulle viime kierrossa, että Gonal inssi on ainakin minun kohdallani tehokkaampi, koska Gonal vaikuttaa myös limakalvoihin. Minusta sinun kannattaa lähteä hoitoihin varovaisen positiivisin mielin eikä pettyä, jos ekalla kerralla ei tärppää. Tosin itselläni on nyt neljäs inssi ja haaveita ei enää ole. Odottelen vain sitä IVF-hoitoa.
Minun gollegani ilmoitti alkuviikosta olevansa raskaana. Tuntui, että korvissa alkoi humista ja koko loppu päivän oli paha mieli. Minusta kuitenkin alkaa tuntua siltä, että alan hyväksyä tilanteen -sen, että lasta ei ilman hoitoja tule. Vielä en suostu ajattelemaan sitä, että lasta ei tule ollenkaan. Se ei ole tarpeellista hieman yli vuoden yrittämisen ja muutaman hoitokerran jälkeen. Se tulee eteen vasta, kun kaikkea ollaan yritetty.
Minäkin olen alkanut miettimään elämän muita mahdollisuuksia. Siksi kai aloitin pitkään haaveissa olleen väitöskirjan teon. Varasimme myös matkan talveksi New Yorkiin -paikkaan, jonne olen jo pitkään halunnut. Ajatus elämästä ilman lasta ei ole kovin pelottava. On vaan niin hirveän epäreilua, ettei itse saa päättää lapsettomuudestaan!
Minä pidän myös täällä peukkuja sinulle. Toivottavasti saat hoidot käyntiin jo tässä kierrossa. Minuun ainakin inssit on valanut hieman uskoa ja voimaakin. Ennen pitkään onni potkaisee -meitä molempia:)
.. kirjoitat viisaita sanoja!
Niin siinä kävi, että vaikka eilen illalla menkat vihdoin alkoivat, tänään sanoivat polilta, etteivät uskalla aloittaa hoitoa matkani takia. Kieltämättä kun itseni olen nyt vihdoin valmistanut siihen, että hoitoihin lähdemme eikä lasta ilman niitä tule, tämä kuukauden viivästys tuntuu viiltävän pitkältä. Mutta pitää vaan, taas kerran, suunnata ajatukset muualle. Olen ajatellut minäkin pysyä poissa näiltä palstoilta, koska tosiaan ei täältä hirveästi kannustusta tai toivoa löydä.
Olet oikeassa siinä, että minustakaan ilman lasta eläminen ei tunnu tässä vaikeimmalta, vaan se, että asiasta ei voi päättää itse. Olen päättäväinen ja sisukas luonne, ja olen saanut elämässä kaiken, mitä olen halunnutkin - ihanan miehen, hyvän työn, uran ja koulutuksen. Nyt sen kohtaaminen, että on joku elämän alue, johon en vain voi vaikuttaa, on kovin vaikeaa. Tämän ajatuksen tuo katkerana pintaan aina se, kun kuulee vauvauutisia. Miksi ihmiset aina esittävät asian niin, kuin se olisi käynyt käden käänteessä ja heti, kun lasta alettiin toivoa, se myös tulee? En usko, että se pitää paikkansa, niin paljon ihmisiä kamppailee saman asian kanssa kuin me. Onko se muka joku naisellisuuden tai pätevyyden osoitus retostella, kuinka helposti homma kävi?
Laitetaan nyt molemmat paukut parisuhteeseen, työhön, harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Koittaa vielä se aika, että niitä tarvitaan taas hoidoissa - mulla ensi kuussa ja sulla varmasti nopeammin, jos menet nyt vielä uuteen inssiin.
Jaksamista sekä tämän että väikkärisi kanssa!
t. Sussi
Viisaita sanoja myös sinulta! Molemmat ollaan hyvin samoilla linjoilla tämän tilanteen kanssa. Kun on tottunut tekemään asioiden toteutumisen eteen paljon työtä ja saanut aina haluamansa, niin kyllä tämä tilanne on nyt vaikea. Ei silti anneta vielä periksi, vaan mennään tämänkin asian kanssa vaikka läpi harmaan kiven!
Ihmiset todellakin unohtavat helposti, kuinka paljon raskaaksi tuleminen on vaatinut (joidenkin kohdalla). Eräs ystäväni yritti lasta kolmisen vuotta ja nyt lapsen saatuaan puhuu, että yritystä oli vain vuosi. Eräs gollegani kertoi minulle, että tuli raskaaksi vahingossa. Kunnes sitten kuukausien päästä unohti, mitä oli minulle aiemmin sanonut ja kertoi olleensa lapsettomuushoidoissa! Aina kun näen raskaana olevan naisen, ensimmäinen ajatukseni on, kuinka kauan he yrittivät lasta. Hassua!
Kuukausi menee nopeasti ja pian pääset jo insemnaatioon ja jo pelkästään hoidon konkreettinen aloittaminen antaa taas valoa pimeään syksyyn. Ihan varmasti.
Ehkäpä onnen määrä onkin vakio niin kuin joku on sanonut. Kun me olemme saaneet jo niin paljon ja niin hyvää, on tämän eteen nyt sitten taisteltava. Ja niinhän me teemme!
-Helinä