Eli olen 17 vuotias poika ja tuntenut murrosiän alusta asti seksuaalista vetoa pääasiassa samaan sukupuoleen. Silti minulla on ollut tyttöihastuksiakin, mutta ne eivät ole niin seksuaalisia. Mietin vain että onko mitään mahdollisuutta että seksuaalinen kiinnostus tyttöihin heräisi vielä kunnolla, kun se on hyvin lievää ellei jopa olematonta? Tunnen silti jonkinlaista vetoa hyvännäköisiin gimmoihin, mutta en kiihotu tisseistä tai pepuista.
Tilanne on hyvin rasittava, koska olen ihastunut kaveriin joka on antanut itsestään heteron kuvan. Ei ole silti sanonut mitään homojen vastaista, mutta vihjaillut minulle tietävänsä suuntautumisestani ja haukkunut homoksikin (leiillään ilmeisesti).
Tämä kaapissa olo alkaa tuntua päivä päivältä tukalammalta, johtuen tuosta ihastuksesta. Muuten kyllä pystyn olemaan itseni kanssa, mutta hänen kanssa tahtoisin selvittää asiat. Onko edes mahdollista että kiinnostus olisi molemminpuolista? Jos teillä on kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista, kuulisin oikein mielelläni.
Ennen tätä kaikki oli paremmin ja osasin iloita asioista, nyt kaikki on kääntynyt ympäri ja elämästä on tullut henkistä helvettiä.
Tilanne on hyvin rasittava, koska olen ihastunut kaveriin joka on antanut itsestään heteron kuvan. Ei ole silti sanonut mitään homojen vastaista, mutta vihjaillut minulle tietävänsä suuntautumisestani ja haukkunut homoksikin (leiillään ilmeisesti).
Tämä kaapissa olo alkaa tuntua päivä päivältä tukalammalta, johtuen tuosta ihastuksesta. Muuten kyllä pystyn olemaan itseni kanssa, mutta hänen kanssa tahtoisin selvittää asiat. Onko edes mahdollista että kiinnostus olisi molemminpuolista? Jos teillä on kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista, kuulisin oikein mielelläni.
Ennen tätä kaikki oli paremmin ja osasin iloita asioista, nyt kaikki on kääntynyt ympäri ja elämästä on tullut henkistä helvettiä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuskinpa paljoakaan on tehtävissä.. kaapista ulos vain?
En tiedä onko muutos mahdollista tai onko sille edes tarvetta. Itse tunsin 17-vuotiaana olevani umpihomo, sitä ennen pidin itseäni bissenä. Muutaman seuraavan vuoden aikana koin itseni taas bi-seksuaaliksi ja nyt parikymppisenä olen oikeastaan ensimmäistä kertaa enemmän kallellani vastakkaiseen sukupuoleen. Olen kuitenkin melko varma että tuntemukset tulevat vielä tulevaisuudessakin heittelemään. En välttämättä vieläkään tiedä täysin mitä haluan, mutta olen oppinut elämään sen kanssa ja hyväksymään itseni. Kannattaa olla rehellinen ainakin itselleen, ja miksei myös muille. Itse olen kavereille kertonut tuntemuksistani ja kaikki ovat ottaneet sen hyvin.
Muutos käytöksessä voi olla mahdollista, mutta homoseksuaaleilla yksilöollä on löydetty eroja aivojen fysiologiassa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Neuroscience_and_sexual_orientation
jjoujou tuo artikkeli jonka linkkasit on täyttä paskan jauhantaa. Tätä asiaa on tutkittu enemmänkin, ja aivotoiminnalla ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa eikä homojen aivot ole fysiologisesti yhtään sen erilaisemmat kuin heteroseksuaalien aivot.
Tuo kyseinen artikla on yhdysvalloissa anti homo järjestön teettämä tutkimus, mitäs luulet tuloksien olevan kun lääkärien palkat tutkimuksen rahoittaa taho, joka haluaa syyllistää ja todistaa homouden luonnottomuutta keinolla millä hyvänsä?
Fysiologia on biotieteiden ja lääketieteen osa-alue, joka tutkii elävien organismien toimintaa ja toimintamekanismeja.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Fysiologia)
Kerropas, mistä me erottuisimme yksilöinä, jos meidän ajatuksemme, äänemme, reaktiomme, pelkomme, ajatuksemme ja muu aivotoiminta olisi täysin samanlaisia?
Ei homojen aivot toimi mitenkään sen erilaisemmin kuin heteroiden.
Meillä kaikilla on omat aivot jotka kaikki toimivat eri tavalla, juuri se tekee sinusta persoonallisuuden omaavan yksilön josta sinut erottaa muiden joukosta
Olet aivan tavallinen ja varmaankin kunnon poika. Anna itsellesi mahdollisuus elää omaa elämääsi itseäsi arvostaen, kunnioittaen ja rakastaen juuri sellaisena kuin elämäsi erivaiheessa koet itsesi seksuaaliselta suuntaukseltasi. Siihen sinulla, kuten kaikilla muillakin, on oikeus syntymäsi perusteella. Se on oikeus, jota sinun ei tarvitse antaa toisten ohjailtavaksi.Äläkä koskaan salli kenenkään manipuloida sinun seksuaalisuuttasi ja seksuaalista suuntaustasi. Elämäsi on sinun. Pidä siitä hyvää huolta niin fyysisesti, henkisesti, hengellisesti kuin myös sosiaalisesti. Ole oman elämäsi johtaja, oman elämäsi arkkitehti ja rakentaja. Elämässään jokainen kohtaa erilaisia ihmisä, eivätkä he aina suinkaan ole sellaisia kuin heidän toivoisi olevan. Siksipä tutustu erilaisiin ihmisiin erilaisissa paikoissa ja -tilanteissa. Tee valintoja ja ole kriittinen. Valintoja kriittisesti tehdäksesi selvitä mitkä ovat omat ihmis- ja elämänarvosi nyt. Tarkista niitä joidenkin vuosien välein ja päivitä ne siihen nykyisyyteen, jota silloin elät. Näin siksi, että niin yksilö kuin hänen sosiaalinen ympäristönsäkin muuttuu ajan ja paikan myötä ja siten elämä soljuu eteenpäin tuoden kulloiseenkin kulttuuriin muutoksia enemmän tai vähemmän niin muutoksia kuitenkin. Onnea elämääsi!
Voi voi. Olin itte juuri samassa tilanteessa tuon ikäisenä. =(
Ja voin sanoa kokemuksen tuomalla rintaäänellä että kaapissa pysyminen ja heteron esittäminen ei tosiaankaan tuo sitä onnea. Itte tulin kaapista itselleni vasta 27-vuotiaana, vaikka olin tiennyt tuossa vaiheessa siis jo kymmenen vuotta että hetero en ainakaan ole. Odotin vain josko se oikea tyttö/nainen sitten sytyttäisi.
No eipä sytyttänyt, päinvastoin kiinnostus poikia kohtaan vain kasvoi. Yritin epätoivoisesti kuitenkin - ja väen väkisin seurustelin tyttöjen kanssa. Kauaa ei yksikään suhde kestänyt, kuukauden pari vain. Kulutin siis aikaa sekä tytöiltä että itseltäni - mitään ei jäänyt käteen hukatuista vuosista.
Nykyään elän oikein mukavassa homosuhteessa, kolme vuotta ollaan oltu yhessä ilman myrskyjä. Ja ainoa mikä harmittaa on, etten aikaisemmin tunnustanut itselleni mikä olin. Olisin voinut tavata tämän nykyisen poikaystävänkin aikaisemmin.
Äidille kertoessani hän sanoi aina tienneensä, muttei ollut halunnut kysyä jotta en olisi joutunut valehtelemaan.
Kuin teill Thomas sujuu nämä pan hommat. Ite ihmettelen kui mahtuu sinne komee kalu. vai käsin vain kielel vai miten ?
Ei sun tarvitse murehtia oletko homo vai hetero, ei seksuaalisuus tee susta mitenkään toista ihmistä.
Homoseksuaalisuus on yhtä tavallista kuin heteroseksuaalisuus, ainoa ero on että rakastut samaan sukupuoleen ei muuta.
Ja siis ei kannata väittää itselleen olevansa homo tai hetero vaan kannattaa tutkia omia tunteitaan aivan rauhassa, se että harrastat seksiä naisen kanssa ei tee susta heteroa eikä seksin harrastaminen pojan kanssa tee sinusta homoa.
On vaikea selittää mistä tietää olevansa hetero tai homo, mutta kyllä sä sen sitten tiedät, jos vain annat itsesi tietää ja hyväksyä sen.
Homona eläminen kuulostaa hirveältä, mutta sitä se ei ole, itse en kadu olevani homo ja olen tyytyväinen että olen homo.
Ei mun seksuaalisuuteni ole ainakaan vielä vaikuttanut mitenkään mun elämääni.
Mulla on työpaikka josta saan tarpeeksi rahaa elättääkseni itseni sekä mahdollisuus edetä urallani kiitos hyvän ammattikoulutuksen jonka olen suorittanut.
Vanhempani, siskot ja veljeni tietävät mun homoudesta ja silti yhä rakastavat mua yhtä paljon kuin ennenkin ja tukevat mua.
Ei kannata valehdella itselleen sillä sillä tavoin vain satutat itseäsi ja muita enemmän.
Homous ei ole kamala asia, moni vain vieroksuu ja oudoksuu sitä sekä yhdistää sen ennakkoluuloihin perustuviin mielikuviin
>Homoseksuaalisuus on yhtä tavallista kuin heteroseksuaalisuus, ainoa ero on että rakastut samaan sukupuoleen ei muuta.
Ei ole niin että välttämättä rakastuisi samaan sukupuoleen. Sen sijaan jos tuntee seksuaalista vetoa samaan sukupuoleen, se on homon merkki
Tässä nyt yritetään taas tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia. Elikkä jos olet kiinnostunut vain vastakkaisesta sukupuolesta niin silloin olet hetero. JA jos olet kiinnostunut vain samasta sukupuolesta niin silloin olet homo. Mutta jos olet kiinnostunut molemmista niin silloin olet biseksuaali, tämä on hyvin yksinkertaista. Joten kuulut tuohon jälkimmäiseen. Kirjoituksestasi on jo 6 vuotta ja ymmärrän että olet varmasti tuntenut pahaa oloa, mutta voin sanoa lohtutukseksi että biseksuaalismi on yhtä normaali piirre kuin hetero tai homoseksualismikin.
Tää on paras ohje epätietoisille. Kiinnostuksen jakaminen seksuaaliseksi ja romanttiseksi kiinnostukseksi on hiusten halkomista, joka vain sekottaa.
Kyllä sitä tietää jos on kiinnostunnut.
Sama tillanne kun aloittajalla. En hyväksy itseäni enkä aio toteuttaa homouttani! Vihaan itseäni ja ainoa syy miksi elän on veljeni... Ehkä riistän henkeni kun veljeni menee naimisiin ja saa lapsia.
Kyllä sen kanssa oppii elämään. Tilannetta ei paranna
1. homofobiset kommentit eikä
2. eheyttämiskommentit.
Molemmat pahentaa, koska tietää ettei seksuaalisuutta voi muuttaa.
On vain elettävä ja sopeuduttava, muttei tarvitse seksiä harrastaa tietenkään jos ei halua. Urheiluun tai johonkin muuhun tekemiseen voi viedä energiansa, niin pärjää.
Onko sulla facebook? Voisin jutella sun kaa siellä. Mikä sun nimesi on? Niin pyydän sua kaveriksi. Ei siinä oo mitään väärää,jos on homo. Mäkin oon. Pojat ovat niin söpöjä. Mulla seisoo,kun näen poikii :)