No elikkäs mulla on sellainen "ongelma" että en millään jaksaisi odottaa että saan lupautua miehenpuolikkaalleni. Olemme asuneet yhdessä kohta vuoden ja olen n. puoli vuotta enemmän ja välillä vähemmän puhunut asiasta. Olemme molemmat yli 20v, mies itse asiassa alkaa lähestyä jo kolmenkympin rajapyykkiä. Elikkäs kenkää puristava asia on että minä olisin hyvin valmis ottamaan ns. seuraavan askeleen suhteessamme mutta miehellä on vielä jarrut päällä, ainakin käsijarru jos ei muuta, olen yrittänyt olla painostamatta ja puoleen vuoteen on kertynyt vain pari ylilyönti tuskaisen turhautumisen takia. Koen todella vaikeaksi sen että mies puhuu esim. ensi talvesta että silloin olisi hyvä aika mennä kihloihin, en pysty käsittämään että miksi vasta silloin jos hän on jo sen päättänyt, ja toisaalta jos ei niin miksi hän härnää minua lupailemalla että kohta ja kohta?? Haluaisin että en miettisi koko asiaa ja kaikista eniten että niin minä kuin mieheni ei kokisi kihlautumista painostuksen tuloksena. Muuten mies puhuu yhteisestä tulevaisuudesta ja uskon kyllä vakaasti että menemme naimisiin, mutta mikä ihme siinä voi olla että kihloihin ei voi mennä nyt vaan esim. parin kk päästä! asiahan ei miksikään muutu! Ja tiedän olen hyvin kärsimätön mutta tuntuu kuin tämä olisi vain kiusaamista....
apuva....
....
141543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...oli aivan samanlainen tilanne hetken aikaa sitten. odotin miehen kosintaa koko ajan ja puhuinkin hänelle asiasta, et haluisin jne. Mies ei kuitenkaan kosinut.
Niinpä sitten hellitin puheeni, kun ne eivät tuntuneet mitään auttavan. Sittenhän se tapahtui: mies kosi! Ja oli odottanut kuulemma just sen takia, et mä olin puhunut asiasta ja mies halusi yllättää kosinnallaan. Oli kuulemma lykännyt senkin takia, et halusi järjestää mulle jotain erikoista, mutta aikaa meni miettiessä mitä se olis ja järjestellessä asioita.
Eli koetappa olla puhumatta koko kihlauksesta vaikka muutama kuukausi, niin voipi olla, et mies ottaa asian esille ja KOSII!
aivan, tuota on kyllä kokeiltu, vaan kun mikään ei tehoa! onneksi onkoon muuten kihlauksesta :)asiaa ei helpota että noin puolet ystävistä on mennyt kesän aikana kihloihin, joten vaikka todella olen onnellinen niin silti välillä vajoan typerään itsesääliin ja kateuteen, että mikä on vikanana kun kaikki muut saa sen mitä itse niin kovasti toivon! minulle vaan lupaillaa aikoja parin kk. päähän... no joo ei lähdetä tämän enempää spekuloimaan!
Miehesi ei ole vielä valmis antamaan avioliittolupausta, joten siksi hän pitkittää asiaa. Kun ihminen on valmis, hän on valmis. Silloin ei tarvitse miettiä. Toisaalta ei kukaan voi tietää, että on valmis jonain tiettynä ajankohtana. Siksi tuollaiset "ensi talvena mennään kihloihin" puheet ovat käytännössä vain yritys sinun rauhoittamiseksi.
Teidän tilanteenne on nyt se, että sinä olet valmis, mutta miehesi ei ole. Suosittelen, että hyväksyt tilanteen ja annat miehesi miettiä itse omat päätöksensä. Painostamalla aikaan saatu kihlaus ei oikeasti ole juuri minkään arvoinen. Jos sinä olet sopiva puoliso miehellesi, hän kyllä itsekin sen huomaa. Anna hänelle aikaa. Avioliiton olisi tarkoitus kestää koko loppuiän, joten päätöstä sen solmimisesta ei kannata tehdä hätiköiden, jos on vähänkään epävarma.
Jos sinä haluat lupautua, niin mikä sinua estää? Voithan sinä luvata miehellesi, että olet hänen rinnallaan lopun ikääsi, jos hän vain sen sallii. Eihän miehesi tarvitse luvata samaa, jos ei vielä siihen pysty.
Samalla linjalla olen Jarskin kanssa. En suosittele painostamista missään nimessä sillä on ihan selvää ettei miehesi ole vielä valmis menemään kanssasi naimisiin. Se ei toki tarkoita että hän ei koskaan tule olemaan sitä! Itse en kyllä missään nimessä haluaisi että mieheni olisi kosinut minua vain sen takia että minä olisin tyytyväinen. Haluan että molemmat ovat asiasta samaa mieltä ja yhtä innoissaan!
Olette asuneet vuoden yhdessä? Kauanko olette olleet yhdessä? Ilmeisesti kauan kun olet jo "tuskaisen turhautunut".
Yritä nyt vaan jaksaa sinne talveen, ei sinne niin pitkä aika ole. Jos uskot, että mies on tosissaan sen kanssa. Yritä ajatella jotain muuta. Älä painosta.
toisaalta mun kaverilla oli vastaava tilanne. Aina piti mennä kihloihin ensi keväänä, sitten ensi kesänä, sitten ensi jouluna. Sen sijaan tulikin ero. Eli kovin kauaa ei kannata aikaansa tuhlata... Toisaalta heillä oli vuosia kuusi kertaa enemmän takana kuin teillä. Ja se totuus taitaa olla se että miehet ei ikinä ole valmiita naimisiin - ainakaan alle kolmekymppisenä. Jos kihlautuvat niin sitten se häiden pito estyy "rahan takia".....
Mutta pidetäänhän peukkuja yllä teille!!! Tsemppiä! Kai niitä ihania miehiäkin löytyy joukosta (sellasia jotka oikeasti haluavat naimisiin ja vielä ilman ja ennen naisen painostusta)
t: yks kyynikko
Moi!
Kuulostaa kyllä niin tutulta että.. Mulla tai meillä on ihan sama tilanne. Olen jo parin vuoden ajan miettinyt kihlausta ja puol vuotta sitten otin asian puheeksi. Poikakaverini ei ole vielä valmis ja kokee mun puheet painostuksena. Olen yrittäny olla puhumatta ja kaikki menee hyvin siihen asti kunnes tulee noit turhautumishetkiä ja sitten se taas kysyy, että mikä on? Ja pakkohan siitä on sitten puhua, vaikka ei haluais painostaa...
Poikakaverini on armeijassa ja tulee sieltä tammikuussa.Ymmärrän kyllä täysin, että siellä on ehkä noin suurta päätöstä vaikea tehdä...Silti haluaisin sitä enemmän kuin mitään. Meillä tulee kohta 4 vuotta täyteen seurustelua... Ei voi muuta sanoa kuin että odottavan aika on pitkä!
Mullakin on sattunut silleen, että 3 ystävääni on mennyt tänä kesänä kihloihin...miten ne osaskin ajottaa just sillon ku itse sitä eniten haluais... No hyväähän kannattaa odottaa! Kumpa vaan se ei olis niin vaikeeta...kaikista ärsyttävintä mun mielestä on se, että kun ei yhtään tiedä kuinka kauan pitää odottaa, sulle on sentään luvattu että ensi talvena...mä en uskalla odottaa mitään, etten pety...
Juups,eli yhdessä olemisessa olemme vielä alkumetreillä(tarkoitus olla loppuelämän). Niin tässä varmaan on kysymys juuri siitä että olen luonteeltani sellainen haaveilija ja mies taas aivan päin vastainen. Jos asiasta ollaan puuttu kerran 5 min. niin silloin se on käsitelty läpi, itsehaluaisin jaaritella ja haaveilla tuntitolkulla. Ja kyllä meillä aisia on laitettu siihen mappiin että siitä ei puhuta, sehän tässä turhauttaa ja pirusti. Näin ne aikuiset selvittävät asioitaan!! niin mutta täytyy ymmärtää että ketään ei voi lypsää ja siten saada keskustelemaan. en tiedä onko tuo ensi talvena hyvä vai huono juttu?! voi olla että siivet palaa...
että sovitte yhteen jos ootte luonteeltanne noin erilaisia? ettei nyt taas olisi kumppani valittu ulkoisten avujen perusteella?
täytyy näin aluksi kiittää päivänpiristyksestä koska kommettisi oli hyvin hupaisa!!Joo en usko että kumpikaan meistä on niin pinnallisia että ulkonkön takia jaksaisi joka jumalan päivä herätä puolison vierestä parin vuoden ajan! Varsinkaan kun kukaan ei ole kovin edustava heti aamusta. Muutenkin voin väittää että olen erittäin vastaan kaikkia pintaliitäjiä (olen itse tälläinen verkkarisankari :)). Mielestäni kukaan ihminen ei ole samanlainen kuin sinä itse olet ja miksi näin edes täytyisi olla?? saamme asiat selvitettyä mutta minä vain haluaisin jaaritella pidempään. Meillä on yhteiset haaveet tulevaisuudelta, arvomme ovat suht koht samat ja rakastamme toisiamme syväsi, joten mielestäni nämä on asioita jotka ovat paljon merkityksellisempiä kuin esim. ulkonäkö ai se miten asioita käsittelemme omassa päässämme.
Eikös sitä sanota, että ”vastakohdat täydentävät toisiaan”. Joskus samanlaiset ihmiset viihtyvät hyvin yhdessä, mutta joskus samanlaisuudesta voi olla haittaakin. Ja sehän riippuu millaisissa asioissa ollaan erilaisia ja onko sillä kuinka paljon merkitystä suhteen toimivuuden kannalta.
Minunkin mies on sanonut jo pitkään olevansa valmis kihloihin, mutta sanoo lisäksi, ettei vielä ole oikea aika... Mietinkin, että jos on muka valmis kihloihin, niin miksi odottaa oikeaa aikaa?? Mielipiteitä, kiitos!
Minuakin kiinnostaisi tietää.
Mulla on sama ongelma. Mies sanoo todella haluavansa naimisiin, mutta vasta myöhemmin. Minä olen väsynyt odottamaan, olemme olleet yhdessä 6,5 vuotta ja kihloissa 1,5 vuotta siitä. Olen todella yrittänyt olla kärsivällinen ja odottaa, mutta mieheni loukkaa minua kun sanoo aina että myöhemmin. Emme myöskään voi asua yhdessä ennen naimisiinmenoa miehen mielestä, joten minusta tuntuu etten koskaan saa tarpeeksi yhdessäoloa, ja meinaan jo jättää mieheni koska ei halua naimisiin tai edes asua kanssani. Vuosien kaukosuhteeseen olen väsynyt jo!!!Haluaisin vain jakaa elämääni hänen kanssaan ja rakastaa häntä. Miksi pitää tyytyä pelkkiin viikonloppuihin vuodesta toiseen??Olemme noin 25-vuotiaita molemmat ja mielestäni olisimme muutenkin valmiit avioon.Se merkitsisi minulle paljon, ja nyt olen turhautunut...