Hei.
Mulla on puolentoista vuoden ikäinen karhukoirauros, joka on luonteeltaan mielettömän lepponen ja "kaikkien kaveri". Tahtoisi leikkiä vain toisten uroskoirien kans, ei tappele vaikka toiset koirat murisee ja näyttelee hampaita. Todennäköisesti kuolisi luonnossa nälkään, kun antaa oman ruokansakin koirakaverille.. Sitä siis kyselen että tiettävästi ko. rotu on "äkäinen" ja oman arvonsa tunteva, joten missä iässä urokset alkavat puolustaan reviiriään ja ns. ärhennellä muille? Hyvähän se toki on ettei koira tappele, mutta löytyyköhän kanttia sitten tarpeen tullen? Kiitti :)
Mulla on puolentoista vuoden ikäinen karhukoirauros, joka on luonteeltaan mielettömän lepponen ja "kaikkien kaveri". Tahtoisi leikkiä vain toisten uroskoirien kans, ei tappele vaikka toiset koirat murisee ja näyttelee hampaita. Todennäköisesti kuolisi luonnossa nälkään, kun antaa oman ruokansakin koirakaverille.. Sitä siis kyselen että tiettävästi ko. rotu on "äkäinen" ja oman arvonsa tunteva, joten missä iässä urokset alkavat puolustaan reviiriään ja ns. ärhennellä muille? Hyvähän se toki on ettei koira tappele, mutta löytyyköhän kanttia sitten tarpeen tullen? Kiitti :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yleensä urokset aikuistuvat siinä 2,5 - 3-vuotiaina ja tällöin käytös toisia uroksia kohtaan voi muuttua paljonkin, varsinkin sellaisia uroksia kohtaan, joita koira ei ole paljon tavannut pennusta lähtien.
uros sakemannin noin neljä vuotta sitten. Sillä, tai sen sukulaisilla oli paperissa monen moista meriittiä ja arvosanaa, ja se kaikinpuolia komea koira jo pentuna mutta varsinkin aikuisena.
Sillä oli vain se huono puoli, isännän mielestä, kun se oli pelkuri. Se otti kaikilta selkäänsä eikä uskaltanut edes puolustautua. Pikku koiratkin kävi sen kimppuun.
Minä aina lohduttelin että kyllä se siitä muuttuu aikanaan, ja niin todella kävikin. Kolme täytettyään koira ensimmäisen kerran elämässään puolusti itseään ja hyvin puolustikin. Se oli väkisin revittävä irti toisen koiran kurkusta.
Enää ei kaveri surkuttele koiransa pelkuruutta.
Minä olen vuosien varrella pistänyt merkille, että koira tulee vasta kolme vuotiaana täysi-ikäiseksi. Ja yleensä siinä samalla sen käytös muuttuu ja dominointi saa vallan. Narttukin yrittää sitä samaa. Se on se viimeinen hetki katsoa mitä kuuluu ja kuku käskee.
Mulla oli aikoinaan karhukoira-pystykorvaseropi uros,Jesse.Vaikka karhukoirista sanotaan ,että ne usein ovat itsepäisiä ja yrmyjä,meidän Jesse oli elämänsä loppuun asti,14 vuotta, syliin kipuava kullannuppu ja kaikkien kaveri.Ei arkuuttaan,koska ei ollut lainkaan arka,mutta kait silkkaa hyvänahkaisuuttaan.Valitettavasti ei ystävällisyyttään aina otettu vastaan suopeasti muiden urosten taholta,vaan muutaman kerran sai pöllytyksen,johon kyllä sitten,kun toinen oli aloittanut,vastasi samalla mitalla.Pesästä pudonneet pikkulinnutkin saivat olla rauhassa nurmikolla,niitä vain katseltiin pää kallellaan.
syynä on koiran valtava ego.Miksi räyhätä kun tietää olevansa parempi kuin muut.
minun siperianhusky urkki on nyt vähä yli 2 ja se ei enää oo kaveria kenenkään kanssa,paitsi kilttien narttujen ja alistuvien pentujen kaveri se on.
Minä ikävöin sitä aikaa kun sai jutella rauhassa vastaantulevien koiraihmisten kanssa,kun koirani olivat ystävällisiä. Nyt pitää vaan kävellä kylmän rauhallisesti ohitte ja ei saa puhua kenenkään kanssa..
Tottakai meillä vaikuttaa pari irtonaisen koiran hyäkkäykset ja vaunut jota koirani suojelee henkeen ja vereen. Sitten narttuni alkaa olemaan siinä iässä ettei sillä ole käyttöä kellään..
Mutta olen huomannut että tuo minun uros on alkanut viemään johtajuuden nartultani,ikää tulee molemmille lisää ja nyt narttuni ei tarvitse puolustaa silloista reppanaa jota kutsuttiin muka "siperianhuskyksi"(silloin se oli niin reppana luikku ja karvaton) mutta nyt poika on komia ja massaakin on tullut niin nyt se on puolustus kannalla. Kun narttullani ei ole kaikki kondiksessa...
mutta juu iloitkaa vaan kun koira on vielä leppoinen kaveri kaikille,toivoisin että meilläkin olisi vielä niin..mutta ajat muuttuu ja kaikkea sattuu..