olen käynyt kaksi kertaa vyöhyketerapiassa kuukauden ikäisen tyttäreni kanssa. Alkuviikosta huutoa kesti vain puolisen tuntia mutta nyt toisen terapiakerran jälkeen parkua on riittänyt tänä yönä jo kolme tuntia. Terapeutti varoitteli että saattaa tulla ns. takapakkia kun vauvan kroppa alkaa reagoida hoitoon. onko teillä muilla tällaisia kokemuksia ja miten homma on edennyt?
Ai niin, neuvolassa sanottiin, ettei pidä "hyssytellä" ja ettei kannata antaa vauvan nukahtaa rinnalle. Eikö koliikin keskellä kaikki keinot ole sallittuja?
Ai niin, neuvolassa sanottiin, ettei pidä "hyssytellä" ja ettei kannata antaa vauvan nukahtaa rinnalle. Eikö koliikin keskellä kaikki keinot ole sallittuja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei vaan!
Meillä ei kärsitä koliikista, muuten ei vaan nukuta, mutta itse olen sitä mieltä, että kaikkia keinoja kannattaa kokeilla. Mulla ei ymmärrys riitä näihin hyssyttely-, perhepeti-, ym."kieltoihin". Kannattaa muistaa, että mites ne lapset ympäri maailmaa hoidetaan... Sitten kun pahin vaihe on ohi, niin sitten voi pikkuhiljaa opettaa lasta nukkumaan muilla keinoin, kun varmaan itselläkin on enemmän energiaa. Ja kannattaa kokeilla kantoliinaa, jos vielä et ole kokeillut. Jos joutuu muutenkin paljon kanniskelemaan niin liinalla se on ainakin huomattavasti kevyempää. Eikä kannata lannistua, jos ensimmäiset sidonnat ei tahdo onnistua!
Vuosi sitten meillä oli pojalla koliikki ja diagnosoidusti (TAYS) paha sellainen. Ei huutanut vaan kirkui iltapuolikahdeksasta yhteen saakka yöllä, välillä aamuviiteenkin saakka.
Ainoa asia mikä auttoi oli vyöhyketerapia, 6 käyntikertaa (n. kahteen ja puoleen viikkoon) vei koliikin pois. Kerran koliikki paheni siinä jossain toisen ja kolmannen vyöhyketerapiakäynnin välillä jostakin syystä, muuten helpotti joka käynnin jälkeen.
Mielestäni koliikin keskellä kaikki keinot ovat sallittuja, mitkä eivät vahingoita vauvaa.
Nyt poika on 1,5 vuotta ja kaikki ok.
Joka on oman lapsensa kanssa kokenut koliikin/runsaan itkuisuuden/pitkältä ajalta huonosti nukkumisen, tietää, että siinä epätoivossa on valmis kokeilemaan ihan mitä vaan!!
Meillä noista ajoista (nuorin lapsi 2v 8kk) on onneksi jo aikaa mutta ikinä en sitä unohda.
Siksi toivotan kolíikkivauvan vanhemmille sydämestäni voimia ja jaksamista!
Se ei sillä hetkellä lohduta yhtään mutta totuus on, että kyllä se ajan myötä helpottaa...