Lähdin pois elämästäsi kun olit vasta vauva, elin elämääni mistään välittämättä,turvasin tulevaisuutesi tietäen että isäsi pitää sinusta huolen, nyt kyyneleiden valuessa poskilleni kaipaan sinua...Tällä hetkellä elämäni on kunnossa ja sinä kuulut elämääni, olet päivieni valo...Mutta kadun jokaista hetkeä jolloin sinut hylkäsin, kadun jokaista vuotta mitkä menetin lapsuudestasi alkoholin vuoksi...En tiedä mitä tapahtui, mutta sain elämäni takaisin, tajuten että lapsuutesi on hyvin lyhyt aika, osan siitä olen jo menettänyt...Lopun elämääsi saat elää tietäen, että sinulla on äiti joka rakastaa ja taistelee kynsin ja hampain, kuin naarasleijona sen puolesta että saisi olla kanssasi ja kuulua elämääsi...Rakastan sinua poikani, olet nyt ja aina osa sydäntäni...Ikävä...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kerrottu...
toivottavasti sat viettää poikasi kanssa vielä monta ihanaa vuotta... tärkeintä lapsen kanssa elämisessä on mielestäni juteleminen. Omat vanhempani eivät koskaan halunneet / pystyneet juttelemaan mistään. Kuuntele poikasi mielipiteitä ja kerro, ettei niin pahaa asiaa ole olemassakaan mitä ei äidille voisi kertoa.
jenni :)