Se vei sydämeni taas kerran,luotin, toivoin ja uskoin...Kunnes taas sydämeni räjähti tuhansiksi pirstaleiksi...Taas saan koota itseni, ja pystyttää muurin sydämeni ympärille...Pirstaleiden rapistessa jaloilleni, jäisten kyynelten valuessa poskillani, jäädytän taas sydämeni miettien uskallanko enää rakastaa...Rakkauden voimalla, saadulla hellyydellä on aivan oma arvonsa, jos heittäydyn taas sen vietäväksi,riskeeraan paljon omasta itsestäni...En jaksa enää kantaa surun taakkaa hartioillani, viiltävän kivun raastaessa sydäntäni...Ulkokuoreni iloisen säilytän, sisälläni sydämeni itkiessä katkeria kyyneliä...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mieleeni Maija Vilkkumaan biisin
samanlaisesta tilanteesta... kun rakkaus on loppunut ja ihminen on hajalla..
SE EI OLEKAAN NIIN
Ovella lapsi, miten säälittävä
kauppaa kevätpörriäistä
se teitittelee ja se sanoo päivää
tiskit haisee mua hävettää
Mä luulin aika ikävän syö
ja toivo epätoivoni lyö
mä luulin päättyy jokainen yö
valonsäteisiin
mut se ei olekaan niin
Mullei oo rahaa, lapsi menee
eteinen kasvaa ja pienenee
melkein huudan sen takaisin
mä olen hullu mä oon sekaisin
Mä luulin aina jotakin jää
jota ei pysty hävittämään
edes silloinkaan repimään
kun sanoo näkemiin
mut se ei olekaan niin
Ja ulkona jossain oot sinä ja uus
kireä teennäinen valoisuus
Mä olen verta mä oon väkivaltaa
mä haluan huutaa ja satuttaa
Mä luulin että viha väsyy
suru sammuu tai himmentyy
mä luulin että kipu häipyy
menee kadoksiin
mut se ei olekaan niin
Mä luulin että hallitsen tän
mun mielen ja mun elämän
joo, mä luulin että sinä ja hän
jäätte unohduksiin
mut se ei olekaan niin
se ei olekaan niin
se ei olekaan niin
se ei olekaan niin