Se tuli kuin hiljainen huokaus,
läpi syyskuisen illan
se täytti sydämeni valolla,
ja kun kysyin,
mikä se oli?,
se ei vastannut.
Hymyili vain
aurinkoista hymyään
ja minä unohdin syksyn
pimeyden ja masennuuksen.
Kun se sitten lähti pois
sen jalanjäljissä luki:
YSTÄVYYS!
läpi syyskuisen illan
se täytti sydämeni valolla,
ja kun kysyin,
mikä se oli?,
se ei vastannut.
Hymyili vain
aurinkoista hymyään
ja minä unohdin syksyn
pimeyden ja masennuuksen.
Kun se sitten lähti pois
sen jalanjäljissä luki:
YSTÄVYYS!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiva runohan tuo oli! Mulla tuli ekaks mieleen et toi ystävä on kesä...