kaikki alkoi noin vuosi takaperin. mun nyt 11.vee poitsu alko kysyy joka aamu rahaa karkkiin. pari kertaa annoin pojalle karkkirahan, mutta sit kun se alkoi olla joka aamuista sanoin etten yksinkertaisesti anna enää. kun oli kulunut pari kuukautta, niin poika pissasi 3. kertaa saman kuun aikana housuunsa. siinä vaiheessa alkoi tuntua, ettei nyt ole kaikki okei. poika ei kuitenkaan tahtonut ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, joten painoin sillä kertaa asiaa villaisella. huomasin lapsessa myös toisen muutoksen: hän oli tavallista hiljaisempi ja surullisempi. kysyin syytä, mutta poika sanoi kaiken olevan okei. silloin minun olisi pitönyt herätä. kerran kun tulin normaalia aikaisemmin töistä kotiin, niin astuin yllättäen pojan huoneeseen. poika istui sängyllään ja hän vuosi verta päästä. tulin aivan hysteeriseksi ja menimme terveyskeskukseen. sitten poika kertoi kaiken, häntä oli kiristetty ja hän oli monesti varastanut kotoa rahaa. kun hänellä ei ollut antaa, muut olivat lyöneet ja iskeneet hänen päänsä asfalttiin. siis miten on? olenko huono äiti, kun en huomannut aikaisemmin? onko vastaavan laisia kokemuksia?? olen hyvin vihainen niille pojille ja tällä hetkellä nämä kiusaajat ovat oikeassa paikassa kärsimässä rangaistustaan.
lapsen salailu...
*vihainen*
41193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minun pojan päätä hakattiin seinään ja koko luokka kannusti hakkaajaa
kun tiedustelin rehtorilta, hän sanoi: eihän teidän tyttärennekään valmistunmut normaaliajassa ylioppilaaksi, kyllä nyt on pidettävä palaveri pojan koulumenestyksestä
palaveri pidettiin, mutta koulukiusaamisesta ja hakkaajan äiti oli paikalla ( isä taisi olla ns.
luuseri), meidät kutsuttiin kouluvirastoon kuultaviksi, kun pistin lehteen jutun rehrotin
puheenvuoroista niinkuin hän ne sanoi, nyt poika on jo kohta insinööri ja kiusaamisesta en sen jälkeen kuullut
yleensä viimeiseen asti (itse onnistuin läpi koko kouluaikani) koska laittaa kaiken omaksi syykseen (tavalla tai toisella) ja kuvittelee vanhempien sekaantumisen vain pahentavan tilannetta.
Jonkinlaisen kiusaamisen kohteeksi joutuu varmaan
aika moni. Kannattaisi myös miettiä, mikä tekee
lapsesta uhrin.
Itse olin lähinnä henkisen terrorin uhri jo aivan
vauvasta lähtien...siis ensin kotona ja myöhemmin
sitten koulussa, koska kotikohtelu tuhosi tai jätti
kehittymättä sosiaalisen puolen kokonaan.
Pahimmat pahoinpitelyt tapahtui kotona, kun päätä-
ni hakattiin kiviseinään tai tukkaa revittiin
päästä. Pahin näissä tilanteissa kuitenkin pitkä-
aikaisvaikutuksiltaan oli se, että vanhempien toi-
minta ei ollu mitenkään johdonmukaista. Ainoa
johdonmukaisuus oli se, että mä olen aina tehny
väärin. Esimerkiksi ei saanu tapella ja kun sitten ei
uskaltanu tapella oli huono kun ei lyöny takasin.
Äitini käytti minua kilpenä väkivallan uhkaa
vastaan alle kouluikäisenä, nostamalla minut
syliinsä itsenä ja uhkaajan väliin. Äitini mm.
vaati isääni lyömään minua kun en miellyttäny äitiä.
Kouluaikan oli ensin pelko ja sitten viha. Kuljin
koulussa puukko taskussa. Tosin se oli 70 luvulla
hyvin yleistä. Samoin tavallista on, että koulun
henkilökunta ei uskalla puuttua tapahtumiin, koska
joutuvat sen jälkeen itse uhriksi.
Eräässäkin tapauksessa erästä oppilasta työnnettiin
ulos neljännen kerroksen ikkunasta. Naapuritalosta
soitettiin poliisit, mutta koulun henkilökunta ei
"tiennyt" asiasta mitään. Erästä vaikeasti sai-
rasta oppilasta lyötiin koulumatkalla piikillä
(työkalu) reiteen. Myös minua uhkailtiin
koulussa, mutta tilanne hiukan rauhoittui kun
eräs yllyttäjä pelästyi kun lähdin puukko kädessä
hänen kimppuunsa.
En ole koskaan ymmärtäny, mitä ihmettä nuo läs-
syttävät äidit oikein kuvittelee tajuavansa elä-
mästä. Ne on itse eläny pumpulissa ja luulee
tietävänsä kaiken. Samanlaisia taivastelijoita
on paljon lastensuojelussa yms. tehtävissä.
Sellaisten vanhempien sekaantuminen varmasti
pahentaa tilannetta, koska syyttävät luultavasti
omaa lastaan, kun eivät uskalla tarttua todelli-
seen ongelmaan. Koulu on samantyyppinen
kuin vankila tai armeija siinä mielessä, että
oppilaiden kesken on arvojärjestys ja asioista
ei puhuta ulkopuolisille.
Jos vanhemmat puuttuu asiaan, niin kaikki kommunikaatio
kirjallisena ja rehtorilta kuittaukset ilmoituksiin.
Puhelinkeskustelut nauhalle. Jos homma ei hoidu,
rehtori syytteeseen ja korvausvastuuseen. Mutta
kuten jo aiemmin totetesin, on paljon vanhempia,
jotka yrittää pelastaa omat kasvonsa, syyttämällä
omaa lasta kun eivät uskalla syyttää kuin itseään
fyysisesti heikompia.
Jos ovat samalla luokalla niin on todella huono luokka henki. Onnexi itselläni oli melkein loistava luokka KAIKKI oli toistensa kavereita tavalla tai toisella. No kyllä pitäisi jotain kiusaajien päässä sanoa että tuo ei ole oikein. Sama kuin jotkut ryöstävät/pahoinpitelevät vanhuksia, eikö ne ajattele että ilman niitä vanhuksia he eivät olisi ryöstämässä niitä. Tai voisi olla mutta eivät saa rahaa koska mummo olisi venäläinen ja kyhä kuin mikä... Kyllä tässä maailmassa joku viiraa pahasti...