Kaipaisin viimehetken vinkkejä. Elikäs suuri "mestariteokseni" on valmis, luonnollisesti oikoluen sen vielä muutaman kerran, mutta periaatteessa se on valmis. Joku joskus täällä sanoi, että tekstinkäsittelyohjelmalla pitää teksti muokata niin, että riviväli on vähintään 1,5 ja 4 sentin marginaali vasemmalle? Vai muistelenko omiani? Onko fonttikoon PAKKO olla 12? 12 on mun mielestä järkyttävän iso (käytän itse aina kymppiä) ja tuolla rivivälillä ja marginaalilla sivuja tulee paljon, näillä näkymin yli 300 A4:sta, ellei enemmänkin. Siinä on hauskaa tulostellessa ja kopioidessa... Ja tietysti maksaessa postimaksuja.
Sitten on vielä sellainen ongelma, että alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että tämä mun pieni näpertelyni saattaa ehkä olla melko pitkä. Omasta mielestäni se on lyhyt tarinana, mutta tuo sivumäärä kertoo ihan omaa kertomustaan. Onko olemassa liian pitkää tarinaa? Ajatteleeko kustantaja sen nähdessään, että "voi, *tu, tota kasaa en muuten lue!"?
Kustantajista ei ole muuta kokemusta kuin se, että lähetin 13-vuotiaana esikoiseni luettavaksi, se tuli 3 kuukauden päästä takaisin ja kirjeessä pahoiltiin sitä, että tarina oli keskeneräinen ja sitä ei sen vuoksi voitu arvostella. Pyysivät kuitenkin lähettämään sen valmiina takaisin. En lähettänyt, vaikka sen valmiiksi sainkin, koska mielestäni se oli liian teinimäinen. Tämä nykyinen tarinani on yksi kokonaisuus, mutta sille on tarkoitus tehdä jatko-osa (kuten fantasiakirjoille yleensä). Onko se keskeneräinen, vaikka on kokonaisuutena valmis? Pitäisikö mun kirjoittaa toinenkin osa valmiiksi ennen kuin lähetän mitään eteenpäin vai riittääkö tuo eka? Periaatteessa sillä ei ole niin väliä, mutta ajattelen kauhulla sitä paperikasaa, jonka joudun postiin kantamaan...
Mitä muuta kannattaa ottaa huomioon viimeistelyssä? Olen muutamien tuttavien antanut tekstiä lukea ja on tullut positiivista palautetta, myös kirjaharrastajan puolelta annettiin vastaukseksi "harvinaisen laadukasta tekstiä". Ko. harrastaja ei minua tunne, joten luotan tuohon mielipiteeseen himpun verran enemmän kuin kavereiden, jotka saattavat olla(ja varmasti ovatkin) puolueellisia. Olen miettinyt paljon näytteen lähettämistä jollekin arvostelijalle ennen kustantamoa, mutta suurin osa näistä palveluista vaatii maksua (tai jäsenyyttä), enkä halua maksaa itseäni kipeäksi ilman, että tiedän, minkä tasoista palaute tulee olemaan. Onko se edes kannattavaa? Yritin jopa useita kuukausia sitten (~puoli vuotta) liittyä kirjoittajarinkiin, mutta ei siitä näköjään tullut mitään, ei mitään ainakaan ole kuulunut. Vaari on ammatiltaan reportteri ja hän on tekeleitäni joskus lukenut, ei tosin tätä, ja häneltä tuleva kritiikki on kiitettävän kovaa, mutta valitettavasti vaari ei fantasiasta paljoa ymmärrä ja arvostelu menee lopulta siihen, että mun pitäisi kirjoittaa historiallisia romaaneja eikä lasten satuja..
Sitten on vielä kuvat yms. kartat, joita fantasiajutskissa tietysti täytyy olla. Osaan itse piirtää hyvin ja jossakin vaiheessa ajattelin, että olisi hauskaa myös vähän kuvittaa tekstiä. Mutta nyt tulee lähinnä mietittyä, olisiko se liian tökeröä. Antaako piirrustukset liian lapsekkaan kuvan tekstistä, jota ei kuitenkaan ole suunnattu ihan niille perheen pienimmille?
Miten hyvät/huonot mahdollisuudet on saada fantasiaa kustannettua? Omasta mielestäni suomalainen fantasia on jotakuinkin puhdasta ulostetta (suvaitsevaisuuden nimissä niin on myös moni ulkomaalainen) ja näennäisesti laadun ei tarvitse olla kovin hyvää päästäkseen kansiin. Tämä varmaankaan ei päde oikeaan elämään? Mikä on se, mikä painaa? Periaatteessa kirjoitan vain ja ainoastaan omaksi ilokseni, en siksi, että saisin mitään ikinä julkaistua, mutta tässä vaiheessa tietysti vähän houkuttaisi saada painettua tavaraa syliinsä. Tärkeintä ei siis missään tapauksessa ole tienata tai tehdä tästä ammattia, vaan se, että mulla on hauskaa :)
Jos joku jaksoi näinkin pitkälle lukea, niin olisin hyvin kiitollinen vinkeistä, varoituksista ja vaikka räkäsistä nauruista. Olisi myös hauskaa kuulla fantasian kirjoittajilta kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin, että osaan jotenkuten varautua tulevaan. Niin, ja olisi kiva tietää, mitkä kustantamot olisivat kiinnostuneita fantasiasta. Karisto oli tuo, jolle aikoinaan räpellyksiäni lähetin.
Sitten on vielä sellainen ongelma, että alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että tämä mun pieni näpertelyni saattaa ehkä olla melko pitkä. Omasta mielestäni se on lyhyt tarinana, mutta tuo sivumäärä kertoo ihan omaa kertomustaan. Onko olemassa liian pitkää tarinaa? Ajatteleeko kustantaja sen nähdessään, että "voi, *tu, tota kasaa en muuten lue!"?
Kustantajista ei ole muuta kokemusta kuin se, että lähetin 13-vuotiaana esikoiseni luettavaksi, se tuli 3 kuukauden päästä takaisin ja kirjeessä pahoiltiin sitä, että tarina oli keskeneräinen ja sitä ei sen vuoksi voitu arvostella. Pyysivät kuitenkin lähettämään sen valmiina takaisin. En lähettänyt, vaikka sen valmiiksi sainkin, koska mielestäni se oli liian teinimäinen. Tämä nykyinen tarinani on yksi kokonaisuus, mutta sille on tarkoitus tehdä jatko-osa (kuten fantasiakirjoille yleensä). Onko se keskeneräinen, vaikka on kokonaisuutena valmis? Pitäisikö mun kirjoittaa toinenkin osa valmiiksi ennen kuin lähetän mitään eteenpäin vai riittääkö tuo eka? Periaatteessa sillä ei ole niin väliä, mutta ajattelen kauhulla sitä paperikasaa, jonka joudun postiin kantamaan...
Mitä muuta kannattaa ottaa huomioon viimeistelyssä? Olen muutamien tuttavien antanut tekstiä lukea ja on tullut positiivista palautetta, myös kirjaharrastajan puolelta annettiin vastaukseksi "harvinaisen laadukasta tekstiä". Ko. harrastaja ei minua tunne, joten luotan tuohon mielipiteeseen himpun verran enemmän kuin kavereiden, jotka saattavat olla(ja varmasti ovatkin) puolueellisia. Olen miettinyt paljon näytteen lähettämistä jollekin arvostelijalle ennen kustantamoa, mutta suurin osa näistä palveluista vaatii maksua (tai jäsenyyttä), enkä halua maksaa itseäni kipeäksi ilman, että tiedän, minkä tasoista palaute tulee olemaan. Onko se edes kannattavaa? Yritin jopa useita kuukausia sitten (~puoli vuotta) liittyä kirjoittajarinkiin, mutta ei siitä näköjään tullut mitään, ei mitään ainakaan ole kuulunut. Vaari on ammatiltaan reportteri ja hän on tekeleitäni joskus lukenut, ei tosin tätä, ja häneltä tuleva kritiikki on kiitettävän kovaa, mutta valitettavasti vaari ei fantasiasta paljoa ymmärrä ja arvostelu menee lopulta siihen, että mun pitäisi kirjoittaa historiallisia romaaneja eikä lasten satuja..
Sitten on vielä kuvat yms. kartat, joita fantasiajutskissa tietysti täytyy olla. Osaan itse piirtää hyvin ja jossakin vaiheessa ajattelin, että olisi hauskaa myös vähän kuvittaa tekstiä. Mutta nyt tulee lähinnä mietittyä, olisiko se liian tökeröä. Antaako piirrustukset liian lapsekkaan kuvan tekstistä, jota ei kuitenkaan ole suunnattu ihan niille perheen pienimmille?
Miten hyvät/huonot mahdollisuudet on saada fantasiaa kustannettua? Omasta mielestäni suomalainen fantasia on jotakuinkin puhdasta ulostetta (suvaitsevaisuuden nimissä niin on myös moni ulkomaalainen) ja näennäisesti laadun ei tarvitse olla kovin hyvää päästäkseen kansiin. Tämä varmaankaan ei päde oikeaan elämään? Mikä on se, mikä painaa? Periaatteessa kirjoitan vain ja ainoastaan omaksi ilokseni, en siksi, että saisin mitään ikinä julkaistua, mutta tässä vaiheessa tietysti vähän houkuttaisi saada painettua tavaraa syliinsä. Tärkeintä ei siis missään tapauksessa ole tienata tai tehdä tästä ammattia, vaan se, että mulla on hauskaa :)
Jos joku jaksoi näinkin pitkälle lukea, niin olisin hyvin kiitollinen vinkeistä, varoituksista ja vaikka räkäsistä nauruista. Olisi myös hauskaa kuulla fantasian kirjoittajilta kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin, että osaan jotenkuten varautua tulevaan. Niin, ja olisi kiva tietää, mitkä kustantamot olisivat kiinnostuneita fantasiasta. Karisto oli tuo, jolle aikoinaan räpellyksiäni lähetin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuli vaan mieleen noista kuvista ja kartoista, joista kirjoitit. Eli kannattaa piirtää itse ne kartat ja laittaa mukaan. Kustantaja arvioi sitten onko laatu tarpeeksi korkeaa vai tilaavatko ne uudet niiden alkuperäisten pohjalta. Voit myös kääntyä jonkun ystäväsi puoleen ja pyytää häntä piirtämään ne sinulle. Ongelmaksi saattaa muodostua se, että taiteilijalla on sitten suuret odotukset, ja saattaa käydä niin, että kirjasi julkaistaan mutta kuvat menevät uusiksi (tai putoavat kokonaan pois).
Toivon kuitenkin sulle onnea hankkeesi kanssa. Toivottavasti tulemme näkemään kyseisen opuksen ensi syksynä Akateemisen hyllyssä.
en tiedä onko tämä nyt oikean sortin evästys, mutta sanon kuitenkin, kun kokemusta on:
tekstin lähettäessäsi valmistautu siihen, että vastaus voi viipyä -- pisimmillään jopa vuoden. jos et ole julkkis tai kirjasi ei ole AIVAN-SUPER-HUIPPU-HELVETIN-HYVÄ, niin valmistaudu myös vastaukseen, jossa saat kielteisen julkaisupäätöksen ilman minkäänlaisia perusteluita.
kielteisen päätöksen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että tekstisi olisi huonoa. sen sijaan se voi tarkoittaa muun muassa sitä että kustannustoimittaja ei jaksa/ehdi syventyä tarinaan kunnolla ja vilkuilee vain pari ensimmäistä sivua ja muilta osin pintapuolisesti.
kielteinen päätös voi kieliä myös siitä, että tarina ei jostain syystä sovi yhtiön profiiliiin tai sen hetken kustannuslinjaan.
jos näin käy, ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ MASENNU, vaan jatka tekstin tarjoamista muille kustantajille ja hio työtäsi. mikään klassikkokaan ei ole koskaan VALMIS kirja.
onnea
Kannattaa tosiaan lähettää teksti useammalle kustantajalle kerralla. Ensinnäkin vastaus voi kestää todella kauan ja vaikka kaikki vastaisivat myöntävästi, voit valita sen mieluisesi...:) Jos kirjoitat oikein vuosisadan mestariteoksen voivat kustannusyhtiöt maksaa sinulle siitä, että juuri he saavat julkaista kirjasi...:) No,unelmat sikseen, vaan eihän sitä koskaan tiedä...
Olisi tosi kiva jos voisit lähettää pätkän kirjastaisi luettavakseni sähköpostiini?
Ja olen 15 vuotias, älä pelkää, tuskin olen oikea ihminen arvioimaan kirjaasi.
Tietysti, jos mun mestariteokseni nauretaan pois kaikista taloista ja mut lähetetään kotiin kasvamaan tai jotain, petyn. Mutta totta kai olen siihen varautunut, eikä se suuremmiten edes haittaa. En ole rakentanut elämääni tämän tekeleen varaan, enkä rakennakaan, vaikka ihme tapahtuisi ja se menisi läpi.
Tärkeintähän kuitenkin on, että mulla on ollut hauskaa kirjoittaessa sitä, olen kenties jopa oppinut jotain sen avulla ja olen saanut punottua ja purettua siihen omat murheeni ja omat iloni, vaikka ne eivät tekstin lomasta näykään. Ainakin on ollut jotain tekemistä sadepäivisin ja on saanut hyödyntää niitä aivonystyröitä, kun ei ole kiinnittänyt kaikkea huomiota siihen telkkariin. Ja vaikka kukaan ei kirjastani pitäisikään, minä pidän ja se riittää :)
Tietysti olisi kuitenkin kiva saada se julkaistuksi ;)
Teksti kaipaa vielä vähän viimeistelyä ja teen muutaman viimetipan muutoksen, joten voi olla, että tulostamaan pääsen vasta ensi vuoden puolella. Tätä on nyt kuitenkin suunniteltu melkein 7 vuotta ja kirjoitettu 3, joten muutama kuukausi ei paina missään (ja tekee pahaa ajatus siitä, että se olisi jo muka valmis). Toivottavasti siinä on edes jotain omaleimaisuutta, eikä mene tusinafantsun puolelle.
Kuzu, jos haluat pistää sähköpostisi, niin voin vaikka ensimmäisen sivun lähettää plärättäväksi. Nuorin koelukija on tällä hetkellä ollut 19, vanhin yli 50, joten kaipa se nuorempienkin mielipide jossain määrin painaa (varsinkin, kun fantasianlukijoiden ikäraja alkaa sieltä 11-12 ikävuodesta). Ja eka sivuhan on se tärkein ;)