Mulla on pentuliini joka on ERITTÄIN VILLI TAPAUS. MULLA ON MENNYT SEN KANSSA HERMOT JO NIIN MONTA KERTAA,ITKU KURKUSSA VÄÄNNETTY SEN KANSSA KIELTOJA,LEIKITTY SEN KNASSA,YMS YMS YMS... ANTAAKAA POSITIIVISTA PALAUTETTA ETTÄ JAKSAISIN TÄN AJAN YLI. TÄÄ PENNUN OMISTAMINEN EI TODELLAKAAN OO SITÄ MITÄ KAIKKI KUVITTELEE... JOS TEILLÄ ON SAMANTYYPPISII KOKEMUKSII,ETTÄ TEISTÄ ON TUNTUNUT VÄLILLÄ,EI TÄSTÄ MITÄÄN TUU,NIIN MITEN ON TULEVAISUUDESSA KYÄNNY???!!
KIITOS AJATUKSISTANNE. (PENTU VASTA RIELU 8 VIIKKOA...PITKJÄ AIKA EDESSÄ... HUOH...)
KIITOS AJATUKSISTANNE. (PENTU VASTA RIELU 8 VIIKKOA...PITKJÄ AIKA EDESSÄ... HUOH...)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ota sitä pentua niskasta kiinni ja puistele vähän. Meillä oli göötti, jota muut kasvattivat kielloilla ja minä 'vanhalla' menetelmällä. Seurauksena oli, että koira totteli vain minua.
Jouduimme luopumaan göötistämme allergian takia, ja uusi omistaja on iki-onnellinen tottelevaisesta ja hienosta koirastaan.
Voi hyvä ihme! Pentuhan on ollut sinulla vasta noin viikon. Harkitsitkohan tarpeeksi koiran hankkimista? Normaali pentu on vilkas yli vuoden ikäiseksi asti. 8-viikkoinen pentu ei varmastikaan vielä ymmärrä käskyjäsi. Tavitaan kärsivällistä opettamista ja kärsivällisyyttä.
Äläkä käytä yhtään väkivaltaa tai rajuja otteita opettaessasi pentua. Pentua kasvatetaan kuten lasta; hellästi ohjaten.
Täytyyhän näille uusavuttomille jonkun kertoa, ettei koiranpentu saa koko maailmaa kaataa. Pientä kurinpalautusta on harrastettava tarvittaessa. Niin on tehty aina, ja hyviä koiria on kasvanut.
Pennunkasvattajatkin korostavat kurin tärkeyttä. Jos pentu esim. oppi repimään sukkia, on sitä vaikea siitä vanhempana vieroittaa.
Ei evoluutio ole hetkessä mihinkään harpannut!
Noista sun kommenteista saa kokoajan sen käsityksen, että koiraa pitäisi hakata kokoajan. Yksikin vika liike tai vahinko pissa lattialle, ni ei muuta ku pentua remmillä perseelle?????
Toi kasvatus menetelmä on tosin joillakin käytössä ja totta, sillä saa koiran tottelemaan vain sinua, mutta ei koiralla ole silloin hyvä olla jos se on pelkoperseessä milloin seuraavaksi saa selkää.
Kannatan kasvatuksessa kuria, tietysti. Mutta se riittää että sanoo tai vähän kämmenselällä tyrkkäsee. Sillä menetelmällä olen itelleni kaksi aivan mahtavaa tottelevaista koiraa saanut. Ja puolenvuoden sisällä aijon ottaa uuden pennun ja kasvattaa sen hyväksi havaitsemallani tavalla.
Anteeksi nyt alussa käyttämäni ronski kieli, mutta näin nämä asiat mielestäni on....
Meilläkin oli muutama vuosi sitten vauva talossa ja tosi villi tapaus. Riehui ja retuutti meitä kaikkia, tuli sohvallekin ja kiipesi niskaan retuuttamaan. Neulanterävät hampaat niskassa eivät olleet mitenkään mukava kokemus. Kielloista pentu viisveisasi, murisi vain vastaan (tosin leikkimielellä). Pikkuhiljaa se kuitenkin rauhottui ja alkoi jo käytäytyä ihmisiksi. Nyt poitsu on jo 6-vuotias, vilkas yhä mutta kunnon koira siitä kuitenkin tuli.
Mikä koirasi on rodultaan? Onhan tietyt rodut muutenkin vilkkaampia kuin toiset. Mutta yritä kestää, pian noita pentuaikoja jää kuitenkin kaipaamaan. Käytä lempeitä keinoja (vaikka välillä tekisikin mieli vääntää niskat nurin... :) ) pennun opettamisessa. Oletko ajatellut naksutinkoulutusta? Senhän voi aloittaa jo ihan pienelläkin pennulla eli vaikka heti. Jos suinkin löydät kirjan "Koira ja delfiini" kirjoittanut Karen Pryor (sukunimen oikeinkirjoituksesta en ole nyt ulkomuistista ihan täysin varma) lue se. Siinä kerrotaan tuosta koulutuksesta selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Suosittelen! Itsellä pennunhankinta taas mielessä, ja naksutinkoulutusta aion kyllä käyttää. Jos haluat kirjotella niin mun mailiosoitteeni on [email protected].
Mulla on sheltti, jonka väitetään ainakin olevan yksi helpoimmista roduista kouluttaa... Mua kyllä hiukka epäilyttää...
Miten te sitten muuten kielsitte teiän poitsuu,jos se ei kielloista viittinyt lopettaa?!
Otappa koiraasi hellästi mutta määrätietoisesti molemmin puolin päätä poskikarvoista kiinni, katso läheltä suoraa silmiin ja sano matalalla äänellä ei, ei. Äläkä irrota otettasi ennenkuin koira kääntää katseensa. Em pitää tapahtua juuri sillä sekunnilla kun koira on pahanteossa.
Toinen hyvä keino on antaa sille jotakin muuta tehtävää silloin, kun se riehaantuu kanssasi. Varaa maitopurkkeja, vc rullia, puruluita ym. kättesi ulottuville ja anna koirallesi muuta tehtävää kuin kiusaamisesi. Älä ole huomaavinasi koko koiraa se jälkeen.
Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä.. pentusi on ihan pieni vauva vielä. Pääasia on, että olet lempeä mutta määrätietoinen ja pidät kurin vaikka tiukemmillakin otteilla, mutta lempeästi.
Korotettiin ääntä.. Jostain syystä se kyllä hiukan paremmin totteli isääni ja veljeäni, liekö johtunut miehisestä ja uskottavammasta äänestä. Ja sitten käytin tuota katsekontaktijuttua eli tuijotus suoraan silmiin ja pieni puhuttelu. toisinaan myös sitä että poistuis kerta kaikkiaan paikalta enkä ollut koiraa näkevinäni. Ei kyllä kovin helppoa.
Vai sheltti..Huh, juuri tuota olen itselleni ajatellut! Saanpa jutustasi hiukan jäitä hattuun. :) Mutta eiköhän pentusi kuitenkin rauhoitu, koeta vaan keksiä sille kivaa tekemistä. Jotain älypelejä ehkä mielumminkin kuin riehakkaita leikkejä. Esim namipalan piilotusta ja etsimistä, sellanen pallo, johon laitetaan nameja sisään voisi olla hyvä ja mielenkiintoinen.
Mul on griffoni se on tällä hetkellä 1v 10kk ja vasta nyt se on lopettanut(melkein) tuhojen teon. Kun se oli pentu se oli kuulemma opetettu sisäsiistiksi mutta kumminki se kusi ja pasko sisälle, joka aamu kun heräsin jostain löyty kuset tai paskat. Sama kun meni ulos se karkas ihan heti naapurii tai jopa pidemmälle. Lopulta olin niin poikki sen kanssa tappelemisessa että harkitsin myyntiä, onneksi eräs ystäväni ehdotti että jos leikkaisin sen se saattaisi rauhottua no varasin ajan kastraatioon ja se rauhottui ihan silmissä.
oletko jutellut koirasi kasvattajan kanssa?
Suosittelen! Varmaan yhdessä keksitte jotain.
Kärsivällisyyttä, sheltit on ihania, varmaan siitä kasvaa ihana koira!
aika outoa.
Mitä tuhoja se tekee? Jos esim. syö kenkiä tms. ni nosta lattioilta kaikki sellanen sälä pois. Anna sen omat lelut ja luut sille ainoiksi "tuhottaviksi". Meillä sukkien repimiseen auttoi yksinkertaisesti antamalla luvallisesti koiralle sukka ja se oli ainoa sukka mihin se sai koskea ja niin se tekikin. Pennun kasvettua voit alkaa laitella tavaroita pikkuhiljaa takaisin paikoillen. Siitä se se oppii, aivan samallatavalla, ku olet itekkin joskus 6kk:sena oppinut.
Lisäksi kai muistat, että käskysi on selkeitä. Käytä vain sanaa EI. Jos huudat vaan naama punasena kaikkia kirosanoja ja pitkiä lauseita, ni koirasi ei todellakaan pysty oppimaan mitään. Yksinkertaisesti aina vaan vihainen EI! Se riittää. Sanomista voi esim. tehostaa lehdellä lyömisellä. (siis esim. pöydän reunaan EI KOIRAA!!!!!!!) Se pamaus ääni säpsäyttää ja yhdistyy sanomaasi EI! sanaan, jolloin pentu alkaa tajuta mitä todella tarkoitat.
Koita kestää, pentuaika menee ohi ennen kuin huomaatkaan. Mun koirani tuhos sohvan, vaatteita, ei oppinut millään sisäsiistiksi, pasko kämpän täyteen aina kun olin töissä, repi keittiöstä melkein kaiken mitä irti sai; isokokoisena se yletty ottaa teepussit ja kaikki, sitten ne oli revittynä lattioilla, ulvo ja huusi, ulkona repi takkeihin palkeenkieliä, livahti karkuun muutaman kerran, repi peitosta sisälmykset lattialle, levitteli multaiset perunat lattialle, tuhosi muutaman maton, pissaili sisälle niin että se imeyty lattiamuovin alle, pureskeli sijauspatjan palasiksi, repi kalliista talvitakista sisäkankaan irti, ei antanut mun nukkua rauhassa.. jne. tätä kesti n. vajaa vuosi. Nyt se on pari vuotta ja todella kiltti otus. Ei tuhoa yhtään mitään, ei ota edes makkaranpalaa pöydältä yksin jäädessään, eikä huuda. Niin että koita kestää!
Kerronpa omasta kokemuksestani. Hankin ensimmäisen am.cockerini n. 5 vuotta sitten ja sain itselleni termiitti-yksilön. Niin, viikot tuntuivat matelevan, eikä millään tuntunut olevan edes parin tunnin yöunista mitään apua selvitä seuraavasta päivästä ja uusista metkuista. Tuolloin olin itsekin vaipua epätoivoon, sillä tuntui, että olin ottanut itselleni "projektin", jonka loppuun vieminen tuntui lähes turhauttavalle touhulle. Viikko viikon jälkeen huomasin kuitenkin, että KÄRSIVÄLLINEN tapani pärjätä asioissa, agressiivisten eleiden karsiminen pois paaperoisen edessä ja hellät, mutta määrätietoiset otteet alkoivat tuottaa tulosta.
Tie on pitkä ja kivinen, mutta usko, sinut palkitaan kärsivällisyydestä ja päämäärätietoisuudesta jossain vaiheessa ja se yleensä tapahtuu huomaamatta. Niin kävi black&tan urokselleni, joka kuin huomaamattani alkoi osoittaa merkkejä, että oppini olivat menneet perille. MUTTA MUISTA, että paaperoinen on pentu, eikä sitä tarvitse KOULUTTAA KOVALLA KÄDELLÄ, leikkimielinen hassuttelu ja siihen piilotettu rento koulutus pitää pennun mielen virkeänä.
Toivon sinulle kaikin puolin jaksamista ja nautinnollisia hetkiä kasvatustyössä. Kaikki menee varmasti hyvin =)