Minulla on ujohko poika, joka tarvii oman aikansa tutustuessaan uusiin asioihin ja tilanteisiin. Tutustumisen jälkeen menee kuitenkin reippaasti leikkeihin ja touhuihin mukaan ja on kuten "kuka tahansa muu lapsi", paitsi hiljaisempi eikä ole suupäänä joka paikassa. Hän on siis 6-vuotias, ja aloittamassa koulua ensi vuonna. On kovasti kiinnostunut erilaisista asioista, tykkää ratkoa tehtäviä jne. Käymme puheterapiassa, R-kirjain vielä hakusessa mutta puheterapeutin mukaan kovasti jo tulossa. Ujoushan on luonteenpiirre, mutta olen miettinyt miten se vaikuttaa koulua aloitettaessa poikani kohdalla. Onko kellään kokemuksia koulun aloittamisen siirtämisestä ujon lapsen kohdalla, vai onko se, että on kuitenkin mennyt kouluun 7-vuotiaana päinvastoin lisännyt lapsen rohkeutta? Olisin kiitollinen kaikista kokemuksista.
Koulun aloittamisen
siirtäminen
334105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ujon pojan äiti. Poika meni kouluun silloin kun pitikin. Esikoulussa hän ei viihtynyt lainkaan koska hitaasti uusiin asioihin tottuvana ei pitänyt eskarin meluisuudesta ja siitä, että ei osannut ennakoida mitä milloinkin tapahtuu.
Koulussa sensijaan viihtyi ensi hetkistä alkaen tosi hyvin, koulussahan tietää aika tarkkaan mitä tuleman pitää ja tunnilla istutaan hiljaa ja opettaja antaa määräykset mitä tehdään, minun pojalleni se sopi hyvin.
Ujoushan on temperamenttipiirre eikä se häviä joten koulun aloittamisen siirtäminen sen takia ei ole järkevää jos muuta ongelmaa ei ole.
Onko lapsesi esikoulussa?
Kyllä, lapseni on esikoulussa. Tykkää mennä sinne mielellään. Ei kuitenkaan itse koskaan mene pyytämään ketään kaveria leikkimään kanssaan, vaan odottaa yleensä että joku muu lapsi tulee häntä pyytämään leikkimään. Mietin, jääkö ujo lapsi koulussa jalkohin, kun koulumaailmakin osaa olla nykyään aika julmaa ja siellä muodostetaan jos jonkinlaista kuppikuntaa. Luokkakoot ovat nykyään suuria, ja kun ei aina uskalla avata suutaan, miten mahtanee koulunkäynti alkaa ja tuleeko koulutehtävissä sen takia hankaluuksia. Täytyy toivoa että kuluva vuosi tuo parannusta asiohin. En kuitenkaan haluaisi alkaa lapselle toitottaa, että hänen pitäisi reipastua, koska minunkin mielestäni ujous on luonteenpiirre joka pitäisi ottaa huomioon myös koulussa eikä vaatia lapselta liikoja. Pelkään että sellaisella menettelyllä lapsi kokee, ettei hän ole hyväksytty sellaisenaan vaan häntä yritetään muuttaa toisenlaiseksi kuin hän on. Toivottavasti sosiaalisuus kuitenkin kasvaa ja reipastuu niin, että osaa tuoda itseään julki ja pitää puolensa. Edelleen odotan mielenkiinnolla kokemuksia ja mielipiteitä.
varsinkin jos suurin osa eskarikavereista siirtyy samaan luokkaan.Olisi jo edes vähän tutut kaverit.
Siskoni pojan eskariopet tekivät niin,että ilmoittivat vanhemmilta kysymättä jonnekin eteenpäin että tämä poika käy eskarin uudestaan,ujouden takia.Kysäisivät sitten jossain sivulauseessa että mitä mieltä vanhemmat ovat asiasta.Siskoni ei hyväksynyt asiaa,koska hänen mielestään poika ei ollut ujo,vaan rauhallinen ja eskaritehtävät(päiväkotieskari) olivat liian helppoja ja tylsiä hänelle joten hän oli enemmänkin pitkästynyt kuin ujo siellä eskarissa.
Ja poika on nyt ekaluokalla ja puhkuu intoa kun tehtävät hieman vaikeutuivat ja tuli toisenlainen rytmi siihen hommaan.
Ehdottivatpa vielä,että ottakaa nyt sitten itse yhteys sinne ja sinne(en muista oliko joku koulutoimisto tms.)ja ilmoittakaa että poika jatkaakin ykköselle.Siskoni oli sanonut että hoitakaa vaan itse kun noin hyvin jo osasitte aloittaa....
ilman muuta poika vaan kouluun jos ainoa "ongelma" on ujous..
ja varsinkin jos eskariryhmästä menee porukkaa samaan kouluun,niin helpottaa ku on tuttuja,muuten sit taas ens syksynä uudet eskarikaverit ja sama tutustuminen alkaa alusta..
pystyvätkö nämä neuvola/päiväkoti-tahot määräämään että lapsen kouluunmenoa on siirrettävä vai kuka asiasta viime kädessä päättää? Vanhemmat?
Meidän nuorimmainen on ollut eskarissa vaihtelevalla menestyksellä. Poika täyttää vasta joulukuussa 6 vuotta.Eskari on koululuokan yhteydessä ja keväällä ope tulee olemaan yksin ilman eskariavustajaa.Ryhmä on kyllä pieni.Ongelma meillä on se,että poika ei halua mennä luokkaan omaan pulpettiin vaan olisi mielummin eskariluokassa tai ulkona.Jos jätän hänet koululle, hän istuu suurimman osan ajasta eteisessä...Poika sanoo tahtovansa leikkiä. Nyt ollaan menossa sitten koulukypsyystesteihin.Vanhemmat päättävät loppujen lopuksi meneekö lapsi kouluun mutta testit ja asinantuntijoiden lausunnot tarvitaan.Jos loululykkäysvuosi tulee kyseeseen, vuosi tulee sitten viettää eskarissa.
joka oli arka eskarissa. Hänellä oli kavereita, mutta muuten jännittäjä. Ei oikein uskaltanut ilmaista itseään, joten eskariope suositteli koulukypsyystestejä psykologille. Testien vastaus oli, että poika on älykäs, lahjakas jne., mutta ikäisiään lapsellisempi käytännön asioissa. Psykologi oli sitä mieltä että paras paikka olisi montesorkoulu, mutta sinne ei kuulemma pääse kuin ne lapset jotka ovat aloittaneet sielä jo päiväkodin.. Joten suosittelivat eskarin uusintaa.
Poika aloitti kuitenkin koulun. ja on edelleen arka kiltti ja iloinen koululainen.
Niin tuohon kysymykseen mekin haluaisimme vastausta!
Jos tyttö on ujo aina ollut koti-hoidossa ennen eskaria, ei kait sitä tarkoita että ei olisi yhtä
lailla "fiksu" kuin ne jotka ovat pienestä pitäen olleet esim. tarhassa?
Miksi ei lapsi saa rauhassa ensin totutella kodin ulkopuoliseen toimintaan, ennenkuin aletaan selvästi neuvolasta ja eskarista huomauttelemaan että tarvitsisi tukea niin sanotusti "tyhmyyden takia"?
Mitenkähän mahtaa olla ujon lapsen kohdalla nämä testit? Oikeat tiedot ja taidot saattavat jäädä taka-alalle ujouden takia tehtäviä tehdessä. Lapsi kenties kokee vain, että kunhan nyt jotenkin huitaisen nämä tehtävät niin pääsen pois, ja tehtävät näyttävät ikään nähden "vajavaisilta"? Lapsi kenties jännittää uutta tilannetta niin kovin, että hätäpäissään tekee ne miten sattuu eikä luotettavaa tulosta voida saada? Jos verrattaisiin samoja tehtäviä psykologin luona tehtynä sekä kotona (tutussa ympäristössä) voitaisiin kenties saada täysin toisistaan poikkeavat tulokset?
Harmittaa kun kaikkien lasten pitäisi olla samanlaisia, pitäisi osata jo vaikka mitä ennen kouluun menoa ja olla sosiaalisesti lahjakas jotta saisi hyväksyntää. Voi näitä pieniä lapsia.
Juuri sitä minäkin olen mieltä.
Tyttäremme kävi neuvola-psygologin luona ennen eskarin alkua, ja tuli esim. siitäkin huomautus koska hän nauroi "teko-naurua".
Kuin myös että oli sen tunnin aikana ihmetellyt pari kertaa"että onhan se äiti siellä käytävällä yhä odottomassa."
Lapsi kuulemma tuntee olonsa Turvattomaksi!
Siis että mitä?
No niin. Nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen että rohkenen kertoa koko tilanteen.
Ä9itini teki itsemurhan vuosi sitten voin todella pahoin ja tottakai tämä 6-v ymmärsi mistä oli kyse.
No lapsen isä ei jaksanut painetta vaan haki sitten niin sanottua lohtua kaveripiiristä.
Elikkä oli niin sanotusti ryyppyremmissä.
Lapset olivat minun kanssani kotona kaiken aikaa ollaan erittäin tarkkoja ajoista siis nukkumaan 18.30 jne.
lounas klo11.00 ja iltaruoka 17.30 pikkukakkosen jälkeen..
No siinä silloin vuosi sitten tuli ilmi että iskä on viihteellä minun äitini tehnyt itsemurhan tuli kutsu neuvolapsygologille.
Vanhempi tyttäreni kävi siellä heti ensi kerralla tuli huomautus että nauraa sitä teko naurua.
Mainittakoon nyt tässä vaiheessa että hän kävi seurakunnan kerhoa 2v. ennenkuin aloitti eskarin.
Ja kerhossa leikkivät eri eläimiä miten ääntelevät, eli tyttäreni oli opetettu tunnetko eläimet ja niiden ääntelyt.
Eli yht.äkkiä ei saanutkaan olla kerhossa vaan eskarissa sillain niinkuin lapsen kannalta katsottuna aikamoinen muutos.
No tyttö laitettiin neuvola-psygologille jo aikaisemmin ennen eskaria menin kokoukseen eskariin siellä oli psygolko
Sen verran olen tajuissani että tyttäreni on käytävä eskari en vaihda ennenkuin on pakko ja olen kullä tietoinen että mulla on tukea takana.
Eihän tommoiset psygologit 9ihan totta pysty vaik7uttamjaan meidän elämään, pöus eskarin Kalkussa ope kailottaa että epämääräistä koti-olo9a.
Pitääkö mu7n näytytää nykyajan eskariin ja kouluun että mulla on rahaa???
Ennenkuin olen varma että tyttäreni joka on syytön kaikkeen saa samat oikeudet kuin muksut jotka asuvat niin sanotuissa hyvissä perheissä omakotitaloissa sun muut.???
Jo9s joku vanhempi uskaltaa ja haluaa ottaa kantaa tähän juttuun niin tervetuloa.
...humalassa vai voitko muuten jotenkin huonosti?
Meilläkin mietittiin taannoin lukuisina unettomina öinä eskarin "toistamista" vai kouluun ajallaan, ujon lapsen kanssa.
Ja päädyttiin pistämään ujo poika kouluun ikäluokkansa kanssa. Poika itse halusi mennä ja me olimme sitä mieltä, että ujous on luonteenpiirre joka ei muutu yhden lisävuoden aikana eskarissa. Poika myös totesi, että sittenhän minulla ei ole yhtään tuttua kun kaikki on eri luokalla kuin minä.
Se itseasiassa painoi vakakupissa enemmän kuin mikään muu. Pojan oma tahto. Jotenkin koin että pettäisin hänen luottamuksensa, jos uskoisin "eskarin tätejä", jotka hän koki ahdistavina ja ihmisinä jotka eivät hyväksyneet häntä ujoutensa takia. Minun oli luotettava omaan tunteeseeni ja poikaani, koin että tekemällä näin todistaisin hänelle ettei ujous ole mikään vika vaan luonteenpiirre ja että hän on yhtä arvokas kuin ne äännekkäämmätkin lapset. Tavallaan yritin paikata sitä itsetunnonkolausta, jonka hän oli kokenut jatkuvien testausten ja sapekkaiden "poika on niin kamalan ujo" -kommenttien jälkeen.
Itseluottamus on kuitenkin yksi niistä tärkeimmistä asioista koulussakin ja mietin minkä kuvan lapselleni antaa, jos hän "on niin huono ujoutensa takia, ettei pässyt kouluun muiden kanssa".
Ei se luonteenpiirre mihinkään ole kadonnut, mutta hän on nyt neljännellä ja on nauttinut koulusta alusta asti.
Ja ujo olen minäkin, vielä yli kolmekymppisenäkin.
Itselläni oli sama pohdinta koulun alussa,ja iso huoli miten poikani pärjää koulussa kun on niin ujo ja arka.
Nyt koulua takana 2 kuukautta ja poika on reipastunut silmissä. Koulun rauhallisempi ja kurinalaisempi ilmapiiri on antanut hänelle tarvittavan rauhan opiskella ja oppia ja hän nauttii koulusta silminnähden. Ja oppiminen on tuonut lisää itseluottamusta. Hän on huomannut että hän pärjää, ja kavereita on tullut paljonkin.
Kaikki tietysti tekevät päätöksensä omalla kohdallaan omaa lastaan kuunnellen, mutta minä ainakin rohkaisen menemään kouluun. Se on monelle lapselle itselleenkin henkisesti kova pala jos muut menevät ja itse ei pääse.
hauska huomata, että muillakin on samoja kokemuksia ujon lapsen koulun aloittamisesta. Meillä myös poika ei lainkaan viihtynyt eskarissa ja opettaja oli sitä mieltä, että ei pärjää koulussa. Laitoin hänet kuitenkin kouluun ja siellä hän viihtyi hyvin, koulussa on selkeämmät säännöt, vähemmän meteliä.
Ihan samoin kävi tuttavaperheen pojalle, ei suostunut alun jälkeen menemään lainkaan eskariin ja meni itse kysymään entiseltä hoitotädiltään josko tämä ottaisi hänet takaisin hoitoon, no tädillä oli tilaa ja näin hän jäi pois eskarista. Kyllä eskariopettaja pelotteli, että ei tule sitten pärjäämään koulussa.
Kuitenkin tämä poika sekä omani pärjäsivät koulussa mitä parhaimmin kaikessa mielessä, kummallakin komeilee hymypoika hyllyssä joka siis kertoo, että sosiaalisestikin ovat sopeutuneet hyvin.
kannata koulua siirtää. Lapsi voi jo keväällä olla toisenlainen tai sitten aikuisenakaan ei ole tuon villimpi ja vapaampi! Koulun aloitusta siirrettäessä pitää olla kyllä aika hyvät perusteet olemassa sillä toisessa päässä alkaa tulla ikä äkkiä vastaan. Eli jos nyt laitat lapsen kouluun vuotta myöhemmin ja kenties jossakin vaiheessa tulee ongelmia niin että lapsi jäisi luokalleen on hän peruskoulun päättyessä jo 18-vuotias... eli kannattaa aloittaa ajallaan jos ei todellista syytä esim oppimis tai keskittymisvaikeutta ole havaittu.
Eikö poikanne ole ollenkaan menossa eskariin?
Kyllä, lapseni on aloittanut eskarin tänä syksynä. On reipastunut siellä huomattavasti jo nyt, mutta vielä on ujo lapsi.
minua kiinnostaisi tietää, miksi se ujous on niin kamalaa ja mistä päättelet, että hän ylipäätänsäkään koskaan pääsisi siitä eroon? Jos kyse on luonteesta, niin eihän toisen luonnetta voi mennä väkivalloin koulimaan (siis tyyliin, et pääse kouluun jos et reipastu), siitä seuraa pahimmillaan lisää epävarmuutta ja huonommuuden/alemmuuden tunnetta.
Usein vanhemmat ovat huolissaan, ettei lapsi pärjää maailmassa ujona, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Ujolla on vain erilainen tapa tarkkailla maailmaa. Tai sitten vanhempia ahdistaa kun he itse ovat niin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita, mutta lapsi ei. Tässä kohdin kysyisin taas, ovatko vanhemmat oikeasti sellaisia, vai onko se mahdollisesti hyvin varhain muodostettu suoja ujoutta vastaan (koulittu pärjäämään)? Ujous kun on usein periytyvää. Se miten käyttäydymme ulospäin ei oikeasti kerro ujoudesta tai sen puutteesta mitään, mutta tutkimusten mukaan ihmiset, jotka joutuvat peittämään ujoutensa vaikuttaakseen reippaammilta kärsivät mm. masennuksesta huomattavasti muita enemmän.
Antakaa nyt hyvänen aika sentään lasten olla sellaisia kun he ovat.
äitinä minua harmittaa se, että ujoa on helpompi koulussa töniä, huijata jne.. kun ujot ei useinkaan uskalla puolustautua samalla tavalla kuin toiset. Ujoon voi sitten kaataa kaikki omat harmitukset. Ja vaikka on ujo ei silti halua tulla silmätikuksi kantelijana, tai ehkä juuri siksi ei uskallakaan/haluakaan että asia otetaan koulussa puheeksi.
Itse olen aina rohkaissut ujoa ja arkaa lastani kertomaan jos hänät kiusataan tai tönitään. Kyllä ne kiusaajat pikkuhiljaa oppivat että ei kannata. Ekaluokkalaisten ajatukset ovat vielä aika suoraviivaisia, ja myös opettajan tulee olla johdonmukainen käsitellessään kiusaamisasioita.
ne kiusaajat pikkuhuljaa oppii. Kun kuuntelee kiusattujen tarinoita niin ei se kiusaaminen ole loppunut kuin koulua vaihtamalla. Harvemmin niin että kiusaajat olisivat mitään oppinu.
Aivan. Olen kanssasi samaa mieltä. Ujous tosiaan voi olla myös luonteenpiirre, ei mikään heikkous niinkuin valitettavasti jotkut tahot ajattelevat. Helposti ollaan neuvomassa, että kannattaa siirtää koulunkäyntiä jne, eikä ajatella asiaa useammalta kannalta. Koulumaailma tosin voi olla aika kylmä, siellä ujot ja arat helposti joutuvat jalkohin, ainakin jossain kouluissa. Olen kyllä ylpeä lapsestani, sellaisena kuin hän on.
Aloittajana miettisin sitäkin että "paraneeko" se ujous vuoden siirtämisellä? Tuskin. Jos eskarissa ei ole ongelmia, niin miksi olettaa niitä olevan koulussa?
Sekin on yksi potentiaalinen kiusaamisen aihe, että on luokkatovereitaan vanhempi...
Meidän pienessä (300 oppilasta) koulussamme kaikki tietävät keiden kuuluisi olla luokkaa ylempänä ja kutsuvat näitä "tyhmiksi kun eivät EDES eskaria läpäisseet" tai "toi jäi jo eskarissa luokalleen".
Lapset ovat raadollisia ja monet näistä vuotta vanhemmista ei järjestä esim. kaverisynttäreitä, koska eivät halua kaikkien tietävän ikäänsä tai pelaavat fudista naapurikaupungissa, etteivät luokkakaverit huomaa heidän olevan eri-ikäryhmässä.
Opettajat puuttuvat kyllä nimittelyyn, mutta silloin se on jo myöhäistä, haavat ovat jo tulleet ja uskomus, että on todellakin muita tyhmempi saanut vahvan jalansijan lapsen mielessä.
toisinpäin. Poikani luokalla vuotta vanhempi tyttö (syytä en tiedä). Toiset ihailevat kun on jo kahdeksan v. Tämä tyttö tuli kesken vuoden, joten saattaa olla että edellisessä koulussa kiusattiin.
tää on lähinnä kaikille ujojen vanhemmille..
muistakaa sit sellainenkin asia et vaikka ne on ujoja ja hiljaisia,ei tarkoita sitä et ovat aina kilttejä..
meillä kokemusta parista hiljaisesta "ressukasta" jotka ajan myötä oppivat käyttämään sitä hyväkseen..yllyttivät muita varastelemaan yms ja sitten seisoivat ujoina vieressä ku muut lapset jäi nalkkiin..
opettaja ei ensin uskonut kun kerroin,mutta kun tiesi mitä katsoa lapsista,niin jo huomasi..
EN HAUKU KAIKKIA UJOJA!!! vaan ihan ajattelin kertoa et muistakaa kuitenkin se,et jos kokoajan kaikelle lapsen käytökselle annatte selitykseks sen ujouden,voi siitä myös olla haittaa..
ja jatkuva ujouden korostaminen saattaa myös johtaa siihen et lapsi sulkeutuu kokonaan.ennemmin kehukaa aina kun lapsi ryhtyy leikkimään jonkun vieraan kanssa tai eskarissa on päivä mennyt hyvin,et saa lisää varmuutta itseensä..jos lapsi päivittäin kuulee ujoudestaan,se varmasti ahdistaa ja rohkeus ottaa kontaktia muihin vähenee..
että ne pojat, jotka eivät ole hyviä liikunnassa muuttuvat koulussa epävarmemmiksi. Eli jos on ujo lapsi kannatta uida, luistella, pelata palloa ym. Että saa itsevarmuutta esim. välituntitilanteisiin. (Muutenkin tuntuu että kouluun mennessä pitäisi osata jo valmiiksi asioita, vaikka sielähän se on tarkoitus opiskella.)
onhan niitä lapsia jotka menee minne vain osaamatta.. pitävät meteliä tietämättä asiosta..
Mutta sellaista elämä on.. vielä aikuistenkin maailmassa.
Kyllähän se on jännä paikka villimmällekkin lapselle se koulun aloitus mutta vuoden mittaan ujostakin lapsesta astuu esiin se pieni vilpertti. ALuksi ujompi lapsi seurailee sivusta muiden toilailuja mutta kun aikaa kuluu nämä ujommatkin on mukana luokan menossa. Siellähän se luonnekkin kehittyy ja itsevarmuus kasvaa...etenkin jos lapsi on kiinnostunut oppimisesta ja on koulukypsä muuten.
Opettahan voin sanoa että se koulun aloitus tuntuu useimmin olevan pelottavampaa ja stressaavampaa vanhemmille kuin itse lapselle :D
Itse olen ollut lapsena juuri sellainen jota sanottaisiin "ujoksi". Yleensä ujous mielletään arkuudeksi, mutta ei se välttämättä ole sitä. Kaikki vain eivät vain yksinkertaisesti ole kovin kiinnostuneita hankkimaan sosiaalista hyväksyntää.
Jossain vaiheessa minunkin ujouteni muuttui sanoiksi tasapainoinen ja rauhallinen. Minä en ole luonteeltani muuttunut, vaan kyse on vain siitä että aikuisten maailmassa asioita arvostetaan vähän eritavalla.
meillä isoveli keksi oivallisen sanan kuvamaan pikkusiskonsa (ekalla) ujoa luonnetta. Veljen kaverit olivat ihmetelleet miksi tyttö on niin hiljainen ja veli vastasi :"no se on niin cool, ei se kato viitti hermostuu ihan joka jutusta".
Arvatkaas vaan nousiko siskon asema isojen poikien ja samalla vähän muidenkin silmissä?
Kysehän on viimekädessä lähinnä siitä miten tämän ujouden määrittelee, negatiivisesti syrjäänvetäytymiseksi vai positiivisesti loogiseksi ajatteluksi ennen toimintaa vai jopa cooliudeksi :D