Olisin kysynyt asiaa näin päin,että miten olette itse "selviytyneet" kun teillä sijoituksessa ollut koira menee kasvattan luokse tekemään pennut ja on noin 8viikkoa reissussa?!! Meille on tulossa tyttökoira sijoitussopimuksella. Kaikki yksityiskohdat on käyty läpi moneen kertaan ja kirjattu kennelliiton sopimuspapereille,niissä ei ongelmaa (ainakaan vielä ;).
Kasvattaja asuu 10km päässä ja itselläni mahdollisuus periaatteessa käydä vaikka jokailta lenkittämässä äitikoira,mutta mitenkänhän koira kokee sen? Onko parempi,että käyn vain kerran katsomassa koko aikana mitä hän on saanut aikaiseksi vai onko siitä emolle haittaa jos käyn usein ja joka kerta pettyy kun ei otetakaan mukaan?! Kärsiikö koira siitä,että hänet "jätetään" kasvattajan luokse ilman kotiväkeä niin pitkäksi aikaa? Onko teillä ollut ongelmia koiran kanssa,kun se on palannut pentujen jälkeen teille takaisin?
Kasvattaja asuu 10km päässä ja itselläni mahdollisuus periaatteessa käydä vaikka jokailta lenkittämässä äitikoira,mutta mitenkänhän koira kokee sen? Onko parempi,että käyn vain kerran katsomassa koko aikana mitä hän on saanut aikaiseksi vai onko siitä emolle haittaa jos käyn usein ja joka kerta pettyy kun ei otetakaan mukaan?! Kärsiikö koira siitä,että hänet "jätetään" kasvattajan luokse ilman kotiväkeä niin pitkäksi aikaa? Onko teillä ollut ongelmia koiran kanssa,kun se on palannut pentujen jälkeen teille takaisin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei meilä ainakaan ongelmia ollut. Ensin tyttö kävi astutus reissulla vähän kauempana ja viipyi siellä muutaman päivän, oikein hyvin kuulemma käyttäytyi vieraassa paikassa vieraiden ihmisten luona. Sitten tuli pentujen aika ja mamma kasvattajalle joka ei onneksi kohtuuttoman kaukana asu. Kävimme emoa katsomassa ja pentuja hoitamassa kerran tai pari viikossa. Kaikki sujui hyvin. Koira tuli kotiin, katsoi että kaikki on ennallaan ja arki jatkui:)
On mulla toinenkin koira, muuten olisi ollut aika pitkät viikot ilman lenkkikaveria.
Äitikoiralla on kaikki mielenkiinto pennuissa ensimmäiset viikot. Yleensä ongelmia ei synny.
Kunhan ette liian aikaisin vierota emoa pennuista. Tiedän emon, joka palasi pitkän matkan takaa pentujensa luokse imettämään monta kertaa kun se oli vieroitettu 5 viikkoisista pennuista.
Voit aivan hyvin käydä lenkittämässä ja hoitamassa pentuja sitten, kun pentuset kasvavat ja emo lähtee mielellään lenkille. Tietenkin, mikäli kasvattaja hyväksyy.
Hyvä että on huolellinen sopimus.
Oma narttuni (ei sijoitus) oli pennutus lainassa kasvattajallaan. Kaukana kotoa (n.250km) eli en päässyt koiruuttani katsomaan vaan yhteyden pito hoidettiin sähköpostilla ja puhelimella.
Hyvimpä tyttö viihtyi isossa koiralaumassa, enkä usko että ikävöi.
Itse annoin koiran mukaan tutun pedin ja sanoin tyttöselle että on kiltisti ja minä tulen sitten hakemaan pitkän ajan päästä.
Kyllä se olin minä joka ikävöi eniten.
Ei se koira siitä kärsi ja uskon että voit välillä käydä tervehtimässä koiraasi, mutta parempi myös jos koirasi hiukan kotiutuisi kasvattajan luokse.. että tuntee olonsa turvalliseksi.
Kyllä se siitä
on sitten tehty semmoinen sopimus, että koira tekee pennut siellä kasvattajan luona...
Itselläni on myös sijoitusnarttu, oikeastaan kaksikin.(Nuorempi, vasta 10-viikkoinen, oli unohtua.) Molempien kohdalla on sovittu, että pennut syntyvät minun luonani, ja minä vastaan niistä ja niiden hoidosta ja ruokinnasta ja alku"opetuksesta". Kasvattaja puolestaan vain hankkii uudet hyvät kodit ja sopivat omistajat vauvoille. (Juuri siitä vastuusta olen halunnut eroon, siksi olen sijoitusnartun ottanutkin: sen sijaan vauvojen hoito on eräs maailman parhaita juttuja, vaikka työläs ja aikaa- sekä rahaavievä onkin.)
Itse en kyllä tekisi sellaista sopimusta, jossa minun on luovutettava koirani vieraaseen paikkaan sen elämän tärkeällä hetkellä.
Tietysti jos ei itsellä ole tarpeeksi kokemusta tai yleensä mahdollisuutta hoitaa pentuja, niin sehän on hyvä järjestely, jos menee saamaan pennut kasvattajan kotiin.
Nämähän ovat sellaisia neuvotellen ratkottavia kysymyksiä. Tietysti mieluummin jo kaupantekohetkellä.
Sovimme ihan yhdessä tuumin,että koira menisi kasvattajan luo synnyttämään/olemaan pentuajan siellä kunnes pennut luovutetaan. Lähinnä juuri sen takia,että itselläni ei ole kokemusta noista koirien synnytysasioista ja pienistä haukkuvauvoista. Toinen pointti oli,että kasvattaja on sairaseläkeläinen ja kaikki päivät kotona - aikaa pennuille tietysti enemmän kuin meillä kahden lapsen vanhemmilla,jotka olemme päivät töissä... Eikä niitä lomiakaan pysty aina koirien juoksujen mukaan sopimaan ;) Mielelläni olisin kyllä ympärivuotinen kotiäiti/koirienhoitaja!!
Miten teillä,joilla sijoituskoira tekee kotonanne pentueen, niin onko kasvattaja ollut luottavaisin mielin teitä kohtaan,vai onko pitänyt teitä tarkassa syynissä...? Onko teillä ollut ennen kokemusta koiran pentujen saamisesta?
olen harrastanut koiria ikäni. Koiria on ollut jo melkein neljäkymmentä vuotta. Sinänsä käsittämätöntä, koska olen kuitenkin vielä niin mahdottoman nuori...:-))
Jos tosiaan kasvattaja saattaa olla täysipäiväisesti koirien kanssa, niin mikäs sen parempi vaihtoehto. Meillä -sitten kun se sijoitusnartun pentue syntyy- joudutaan taiteilemaan isännän vuorotyön ja minun hieman paremmin järjesteltävissä olevien työaikojen kanssa, ja yritettävä rakentaa niistä sopiva ja toimiva malli. Ja jos joku viikko näyttää hankalalta, niin sittenhän se olen minä joka ottaa palkatonta vapaata...
Vaan jos kerran asut niin lähellä kasvattajaa, niin tutkaile, olisiko sinun mahdollista osallistua sitten pennutuksen tullessa läsnäolollasi asiaan: jo tuntikin päivässä pesueen luona kertoo koirallesi, että sinä et ole kaukana, etkä unohtanut. Synnytyksessä ole mukana myös: siitähän koirasi saa hyvän olon ja luottamuksen, ja sinä sitä kokemusta vastaisen varalle!
Sitäpaitsi uusi emo on niin tohkeissaan pennuistaan, että ei se edes huomaa ajan kulumista! Sille tuo kahdeksan viikkoa kuluu ihan siivillä. Ja sitten kun viimein pääsee eroon pennuista, niin ihan mielikseen pääsee: ovat ne niin kamalia tisseissä roikkujia jo siinä vaiheessa että! Monet muuten lopettavat imetyksen jo kuusiviikkoisina juuri siksi että se käy liian rankaksi emälle, ja sitäpaitsi on olemassa niin hyviä äidinmaidon korvikkeita, ettei tarvi mutsia kiusata, varsinkin jos pentuja on kahdeksan tai enemmän!
Ja kun käytte kasvattajan kotona tarpeeksi usein ennen synnytystä, niin paikasta tulee emolle turvallisen tuntuinen. Hyvissä ajoin rakennatte sinne sille oman paikan, ja sinne sitten omia vilttejä ja leluja, ja vietät aikaa siellä nartun kanssa aina muutaman hetken. Silloin se alkaa tuntua omalta hänestä.
Rohkeasti vaan sijoitusnartun ottoon, tulet varmasti nauttimaan paitsi emosta niin myös pennuista!
tietty se onnistuu mutta mielestäni koiran kuuluisi saada olla omassa kotona, turvallisessa ympäristössä varsinkin silloin kun se eniten sitä tukea kaipaa. Eikö kasvattaja voi tulla sinun luokse silloin kun pennut syntyy? (olihan hänellä aikaa) Minulle olisi kamala ajatus jättää oma koirani jonkun toisen luokse niin pitkäksi aikaa. Vaikkakin koiralla aika menisi pentujen hoitoon niin kyllä itse haluaisin myös olla emon ja pentujen kanssa. Ja varmasti myös koira haluaisi olla oman ihmisen kanssa.
"Minulle olisi kamala ajatus jättää oma koirani jonkun toisen luokse...".
Niinpä niin, sinulle varmasti on ajatus kamala. Mutta koira suhtautuu asiaan eläimen tavoin, synnyttää kun kerran raskaaksi on tullut ja luopuu pennuista kun ne siihen ovat riittävän isoja. Eikä mieti onko paikka oikea tai onko "oma ihminen" lähellä.
sen verran älykäs eläin, että se osaa tuntea itsensä turvattomaksi, jos on aihetta tuntea itsensä turvattomaksi. Jos koira synnyttää kasvattajan luona, niin sitten on ainakin hyvä tehdä se talo ja sen ihmiset tutuiksi jo paljon ennen synnytystä.
Joku nyt sanoo tietenkin ,että no sehän on itsekin syntynyt siellä! -Kyllä, vaan siitä saattaa olla kulunut aikaa viisi vuotta, ja jos mitään yhteyttä ei ole pidetty, niin outo paikkahan se on outoine hajuineen.
Ja mitä tulee siihen omaan ihmiseen, niin kyllä se aivan satavarmasti on koiralle tärkeä, pystytpä sinä sitten sitä asiaa arvioimaan tai et...
Miksi ottaa sijoitusnarttua, jos tietää että tuo pennutusaika teettää tiukkaa?
Heh. Tää on hauska palsta,aina kun kirjoittaa jotain,niin tulee just näitä tälläisiä kysymyksiä ;)
Sanotaanpa nyt vaikka näin,että kyseessä on rotu,joilla on pienet pentueet ja ottajia on aina jonossa joka ovella. Halusimme nimenomaan nartun,mutta kun ei syntynyt taaskaan kuin 1 tyttö.Tiesimme jo etukäteen,että jos näin käy, tyttö on sijoituskoira. No,miksi sitten en ottanut muilta kasvattajilta. Sen takia, että tämä kasvattaja oli se keneltä Halusimme ottaa ja pentueen vanhemmat olivat juuri sellaisia,joista me halusimme pennun.
nopeaan. Koirasi on niin kiinnostunut niistä pennuistaan ettei paljoa kaipaile. Kuten sinulle jo ennen sanottiin tehkää paikka ja kasvattaja tutuksi koirallenne, niin ei tule minkäänsorttisia ongelmia.
Ja sekin on hyvä kun ette ole niistä pennuista vastuussa. Meillä on ollut kaksi kertaa tilanne jolloin olemme ottaneet toisen omistaman nartun penikoimaan ja hoitaneet pennut. Vastuu on silloin paljon suurempi. Itse ainakin koin asian niin.