Kaipaisin yksineläjien kokemuksia koiran omistamisesta.
Olen haaveillut koirasta pitkään, joten hetken mielijohteesta en tule sitä hankkineeksi. Ainut asia mikä edelleen mietityttää on se, millaista on kasvattaa ja hoitaa koiraa yksinään. Perheessähän on useimmiten useampi lenkittäjä jne.
Olen haaveillut koirasta pitkään, joten hetken mielijohteesta en tule sitä hankkineeksi. Ainut asia mikä edelleen mietityttää on se, millaista on kasvattaa ja hoitaa koiraa yksinään. Perheessähän on useimmiten useampi lenkittäjä jne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä koiran voi varsin hyvin yksinäinenkin ihminen hankkia. Ainoa muistettava seikka on tosiaankin se, että silloin vapaa-aika kuluu lähes kokonaan koiran kanssa, sillä kun ei ole ketään muutakaan pitämässä seuraa.
Oletko ajatellut hankkia aikuista koiraa? Esimerkiksi sellaista, joka ei olekaan sopeutunut elämään lapsiperheessä? Voisit tarjota ihanteellisen kodin koiralle, joka ei kaipaa melua ja häslinkiä ympärilleen.
Jos otat huomioon valitsemasi rodun tarpeet etukäteen ja tarjoat sille sopivan ympäristön, niin aivan varmasti pystyt luomaan mahtavan suhteen sinun ja koirasi välille.
olen 23.vuotias cockerin omistaja ja asun yksin. otin nellin perheestä jossa sitä "pahoin pideltiin" nelli on ulta mussukkani. joka on päivässä (5krt-viikossa) n. 5-8 tuntia yksin. Ja loput ajasta lenkkeilemme, leikimme yms. :) harrastamme tokoa ja agia. mutta cockeri on ihana rotu harkitse sitä!
Kyllä yksineläjäkin voi pitää koiraa.Silloin vain täytyy asennoitua niin jo heti,että vastuu on vain ja ainoastaan itsellä.Koira kannattaa pienestä pitäen opettaa siihen,että voi kulkea mukana useimmissa paikoissa.Kaikki vapaa-aika tietysti täytyy olla valmis "uhraamaan"koiran kanssa ololle,ettei sen tarvitse olla yksin vielä omistajan työpäivän jälkeenkin.Yhdessä voi kuitenkin harrastaa monenlaista.Jos haluaa pennun,voi vaikka ensialkuun sopia jonkun naapurin tai ystävän kanssa pennun hoitoavusta,mutta ei se välttämätöntä ole.Policegirlin ehdotus aikuisesta koirasta on myös varteenotettava.Rotu kannattaa harkita tarkkaan,jotta koiran luonne,liikunnantarve ym.vastaa toiveita.Pieni koira on ehkä isoa kätevämpi kuljettaa mukana.
Minkärotuisen koiran otan heti, kun muutan kotoa pois,ja että asun omassa/pankin omakotitalossa.
Kerros/rivitaloon en koiraa ota!
Ja näillä päätöksillä olen mennyt eteenpäin koirieni yksinhuoltajana.
Toki apua olen tarvinnut, työmatkoja yms. varten, mutta tuttavapiiri ja / kennelhoitola ovat olleet suureksi avuksi.
Kyllä lähes kaikesta selviää, kun on tehnyt itselleen selväksi sen elämäntyylin / valinnan , eli elääkseen koiran kanssa .
Eli koiruuden yksinhuoltajaksi ryhtyminen vaatii varman ja totisen päätöksen. Silloin ei aina voi laskea rahaa ja aikaa.
Mieti tarkkaan ja jos epäröit tulevaisuutta, niin älä ota koiraa. !
Yksineläjä on koirassa kiinni koko ajan. Tosin siitä saa myös koko ajan jotain. Mutta oma elämä on järjestettävä ainakin aluksi lähes koiran ehdoilla. Koiran vanhetessa on yhteiset rytmit ja toiminnat muokkautuneet, joten voi keskittyä koiran seurasta nauttimiseen.
Rotu ei mielestäni ole tärkein kriteeri koiran valinnassa yksineläjällekään. Enemmän ratkaisee koiran koko, omat jo olemassaolevat harrastukset ja muut omat toiminnot (esim. liikkuminen autolla/bussilla). Jos olet kovin ulkoileva ihminen, isonkin koiran ulkoiluttaminen yksin ei liene rankkaa. Jos taas olet enemmänkin mallia "sohvaperuna", koiran olisi hyvä olla kainaloon sopeutuvaa mallia, kenties rotua joka ei hirmuisesti ulkoilusta perusta (ainakaan sateella tai pakkasella). Aikuisen koiran hankinnassa jää pentuvaiheen hankaluudet (ja ihanuudetkin) pois.
Itse hankkiessani ensimmäistä koiraa olin yksineläjä, ja valvoin ensimmäisen yhteisen yömme miettiessäni, teinkö viisaan hankinnan. Päivääkään en ole katunut, ja saman tekisin varmasti uudelleen. Nyt on kyllä perheessä jo muitakin koiranulkoiluttajia, mutta "minun" koiramme ovat nykyäänkin. Valvon edelleenkin sen ekan yön uuden koiran tullessa taloon.
Itselläni oli sinkkuaikoina kaksi koiraa ja hyvin minä niiden kanssa pärjäsin. Tosiaan lähes kaikki vapaa-aika menee koirien kanssa mutta se ei ainakaan minua haitannut.
Olipa mukava lukea muiden kokemuksia. Niin kai se on, että välillä koiran kanssa eläminen voi olla "rankkaa", mutta loppujen lopuksi todella palkitsevaa. Ja toisaalta puuhastelu koiran kanssa on varmasti erinomaista vastapainoa työlle. :-)
Ja miettis, onko edellytyksiä hoitaa koiraa. Koiria saattaa olla vaikka kymmenen, niitä ei opeteta, ei hoideta, eikä ulkoiluteta. Säälittää sellaiset koirat. Ja ihmiset.