En minä pelkää heitä
yksinäisiä ihmisiä.
Tavallisia, kaltaisiani.
Taidan pitää heistä.
Mutta kaikki muuttu,
kun ne tulevat joukolla,
täyttävät salin
ja heidän silmänsä
nauliutuvat minuun.
Minun pitäisi puhua,
mutta jos jokin ajatus
oli ennen tätä.
Ei ole enää.
Sydän takoo haljetakseen,
kuin höyryvasara ja
ajatukset puuroutuvat
hämäräksi sotkuksi.
Ja minulla pitäisi olla
"sanomisen lahja".
yksinäisiä ihmisiä.
Tavallisia, kaltaisiani.
Taidan pitää heistä.
Mutta kaikki muuttu,
kun ne tulevat joukolla,
täyttävät salin
ja heidän silmänsä
nauliutuvat minuun.
Minun pitäisi puhua,
mutta jos jokin ajatus
oli ennen tätä.
Ei ole enää.
Sydän takoo haljetakseen,
kuin höyryvasara ja
ajatukset puuroutuvat
hämäräksi sotkuksi.
Ja minulla pitäisi olla
"sanomisen lahja".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun seuraavan kerran menet ihmisten eteen ja hämmennyt, lue heille tämä runosi. Vapauttaisi sekä sinua ja tekisi kuulijatkin ymmärtäväiseksi puhujaa kohtaan. Siksi toiseksi, runolla alotettu puhe/ esitelmä tempaa kuulijoiden korvat hetkessä mukaan...luulisin))).
Siksi toiseksi puhujan jännittäminen ei kuulijan mielestä (ainakaan minun) mielestäni ole ollenkaan huono asia. Tulee vain "sisäisesti hymyillen" todettua, että ihminenhän se tuo puhujakin tuntuu olevan)))).
Joten jännitä ihan rauhassa.
viisaista sanoistasi ja ehdotuksesta. Sen toteuttamiseen rohkeuteni tuskin riittää. Mietin sitä silti
No, täytyy kyllä myöntää,että runon lausuminen/lukeminen ei ihan kaikkien puheiden aloitukseen sopisi.))