Hei, puhuuko teillä kissat kovasti? Välillä tuntuu, että meidän kisu ei muuta tee kuin maukuu. Lekurissa käyty, ei hätää. Ei haluu leikkiä, ei ulos, ei silitystä, ei ruokaa. Katselee vain ja naukuu. Oon päätellyt, että haluaa puhua. Edellinen kisu ei juuri "sanaa sanonut", joten nyt on tuntunut oudolta, kun naukuu paljon. Ja auttakaa armias, jos ei ruoka ole juuri silloin lautasella kun nälkä tulee, siitä "valitetaan" koko ilta ;). Voisko olla vain sanottavaa tai valitettavaa vain niin paljon? Vai oonko lellinyt piloille, kun oon aina passaamassa(esim.vaihdan vettä, silittelen, kysyn käykö tää lelu, haluutko toista ruokaa, menetkö parvekkeelle..)vai tympiikö sitä vai? Kokemuksia???
paljon puhetta?
hölösuu;)
5348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotkus kissat vaan ovat peroonallisuudeltaan puheliaita. Sille ei oikein mitään voi :)
oon huomannu et kissa kyllä rupee juttelee ku niitä pennusta asti "jututtaa". Miulla on kaks kissaa ja kumpikii höpöttelee ihan kummasti.
Sit nää hurjat antaa "lauluesityksiä" keskellä yötä, on vissii tylsää.
Toine kissa rakastaa villasukkia, niitä se kantelee suussaa ja naukuu sydäntäsärkevästi. Omituine tapa tuokii;) En tiiä sit pitääkö pentunaa vai mikä lie on idea tossa. Kantelee kyllä suussaa lelujakii, mut niitä kannellessaa ei ääntele. Kissa on 2 v leikattu narttu ja on tehny sitä pennusta asti. Leikkaus ei vaikuttanu tähä asiaa mitekää.
Eli "keskustele" vaan kissas kanssa:D nii miekii teen.
Meidän poikakisu urahtelee, urputtaa ja kurnauttelee vähän väliä. Tyttökisumme taas iukuu tai sanoo, että "aiiiii" hirmu kimeällä äänellä. Kissojen ääntelytavoissakin on eroja :) Niiden kanssa on mukava jutella, kun saa vastauksen takaisin :D Poikakisulla on tapana kanniskella ja tutkia kaikkia pikkutavaroita. Viemärit ja muovipussitkin on hirmu ihania. Tyttö on vähän ujonlainen, mutta todella hellyydenkipeä. "Leipoo" tassuillaan vatsaani, jos olen nukkumassa ja se ei osaa ikinä päättää mitä söisi niin se syö vuorotellen eri kupeista. Huvittavia otuksia :) Jaksaisin höpöttää niistä loputtomiin..
Minun kaksi kissaani ovat tässä suhteessa täysin erilaisia. Toinen on erittäin hiljainen, melkein mykkä. Esimerkiksi parvekkeen oven edessä se odottaa pitkään ja silmäilee ihmisiä, josko se huomattaisin. Jos mitään ei tapahdu, sen suusta pääsee vaikea inahdus. Parvekkeelta sisään se pääse koputtamalla ikkunaan.
Toinen taas on melkein koko ajan äänessä. Naukuu mielellään, jopa haukoteltaessa usein pääsee heleä "mauuh". Mutta suurimman osan ajasta se sanoo pehmeästi "prr, prr", kujertaa. Mistähän ihmeestä sekinä ääni oikein tulee? Tämä kissa tuli minulle myöhemmin kuin ensimmäinen, ja aluksi oli kova totutteleminen siihen että kotona joku on niin paljon äänessä.
Onhan se suloista, että on niin paljon eroja eläimissä. Ja siitä äänekkäästä kissasta ainakin tietää varmasti, millä tuulella se milloinkin on.
Aika hassua luettavaa. :)
Meilläkin 15-vuotias Niki-poika juttelee mulle ihan jatkuvasti. Se on nyt vanhemmalla iällä alkanut enemmän juttelemaan, mutta ei se muille juttele samalla tavalla kuin mulle. Niki kuulostaa välillä ihan varikselta, kun se kehrätessään samalla naukuu. :) Jatkuvasti sais olla sylissä pitämässä, Niki kun haluaa pitää mun kaulasta kiinni ja sit mun pitäs kantaa sitä ympäri asuntoa sylissä kun pientä vauvaa. :) Hirmusesti tulee juttua varsinkin sillon, kun olen ollut töissä ja menen kotiin. Silloin en saa hetken rauhaa, kun yks vaan naukuu, kurnuttelee ja sit alkaa karjumaan jos ei saa huomiota. :)
Naapureille vaan terveisiä, se karjuminen ei ole mikään pieni naukahdus. :)