Millainen, hyvät IT-alan työntekijät on fyysinen kuntonne. Pysyykö paino kurissa, palaako tupakka, kallistuuko pullo.
Olen itse nyt 28-vuotias tietotekniikan insinööri. Olen siitä hyvässä asemassa että murrosikäisenä nörttinä en oppinut tupakoimaan enkä kauheasti ryyppäämäänkään joten nuo paheet eivät vaivaa. Liikuntaa en tajunnut kouluikäisenä harrastaa mutta parikymppisenä aloitin käymään lenkillä ja salilla ja opiskeluaikana sain juostua maratoninkin. Harrastan edelleen lenkillä ja salilla käyntiä mutta työn väsyttävyyden vuoksi sitä ei tahdo jaksaa säännöllisesti tehdä. Ja silloinkin kun jaksaa niin se tuntuu pelkältä suorittamiselta, liikunnan ilo puuttuu. Ruokavalio, joka aina opiskeluaikojen loppuun saakka oli hyvä, on nyt sekin heikentenyt ja paino uhkaa kohota, syynä työstressi.
Olen itse nyt 28-vuotias tietotekniikan insinööri. Olen siitä hyvässä asemassa että murrosikäisenä nörttinä en oppinut tupakoimaan enkä kauheasti ryyppäämäänkään joten nuo paheet eivät vaivaa. Liikuntaa en tajunnut kouluikäisenä harrastaa mutta parikymppisenä aloitin käymään lenkillä ja salilla ja opiskeluaikana sain juostua maratoninkin. Harrastan edelleen lenkillä ja salilla käyntiä mutta työn väsyttävyyden vuoksi sitä ei tahdo jaksaa säännöllisesti tehdä. Ja silloinkin kun jaksaa niin se tuntuu pelkältä suorittamiselta, liikunnan ilo puuttuu. Ruokavalio, joka aina opiskeluaikojen loppuun saakka oli hyvä, on nyt sekin heikentenyt ja paino uhkaa kohota, syynä työstressi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vittu ei mitään järkeen työn takia tuhota omaan fyysistä / henkistä kuntoa!Olet yksi mitätön it-alan kaveri, joka loppujen lopuksi tekee aivan liikaa työtä palkkansa eteen jotta pomot saavat kunnon liksan ja omistajat osinkoja!
Hellitä tahtia. Väsynyt ei työpäivän jälkeen pidä olla. On paljon tärkeämpiäkin asioita kuin työ tässä elämässä!
Itse sen tajusin, kun pallo alkoi kasvaa!Nyt en paskaakaan enää välitä työhommista, se on 08-16.00 ja kotio!
Päivätyö it-alalla asiakasrajapinnassa; entinen järjestelmäasiantuntija. Tupakoinnin lopettanut vuosi sitten, paino vakio ja sivutyökseni opetan liikuntaa. Ja vielä näiden lisäksi teen muutamaa muutakin sivutyötä. Ja ikää on kolmenkymmenen paremmalla puolen. Ja lapsiakin on. Että semmosta; aikaa liikkumiseen ja kaikkeen muuhunkin löytää kun sen kokee tarpeeksi tärkeäksi.
Urheilijat, onnettomat runkelo-huumeveikot, ovat niitä pahimpia tumpeloita it-alalla.
Nuo puhelintukihommat ovat niitä ensimmäisenä kehitysmaihin siirrettaviä jopeja, ihme että iselläsi on vielä muita kuin noita liikuntahommia.
Yleisesti ottaen kokeminen on toki tärkeää, kunhan kokee oikealla tavalla, ja kukin omalla tavallaan, silloin kun kokee sen tärkeäksi, ja älyllisesti haastavasti, allekirjoittaneen toimesta.
...näin sanoo ylipainonen, rapakuntoinen, kokiksella ja mäkkärin hampurilaisilla elävä katkera nörtti, joka ei pe****ettään saa ylös kuin vinssillä. Ei tarvitse ihmetellä sydän- ja verisuonitautisten työikäisten ihmisten määrää suomenmaassa, jos asenne on todellakin tätä luokkaa.
Olet siis sitä mieltä että jos harrastaa liikuntaa ts jaksaa panostaa siihenkin työn lisäksi, niin ei voi olla muuta kuin tumpelo?
Happamia jne.
Muutama vuosi sitten kunto alkoi olla sen verran heikko, että nykyään tulee urheiltu intensiivivisesti 3-6 kertaa viikossa.