yhteiselo teillä sujui kun pentu tuli taloon? Mietin, että kuinkakohan yleistä on, että pentu ns. riehaannuttaa vanhemman koiran esim. tuhotöihin talossa... Vanhempi koirani pentuna söi kenkiä ja seinää, mutta lopetti sen sitten pikkuhiljaa, kun kasvoi ja opetettiin. Ajattelin vaan, että onko vaarana, että tämä vanhempi koira alkaa matkia pienempää, jos se on pureskelijasorttia. Eikö se kuitenkin ole todennäköisempää, että pentu seuraa vanhempaa, ja kun se ei tee pahojaan, niin pentukin on rauhallisempi?
miten
kahden koiran
10360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuj meille tulee pentu, niin se on asunnossa eri huoneessa kun aikuiset koirat.
Ihan sen takia, että se oppii olemaan yksin eikä totu siihen, että kokoajan on toinen koira vieressä.
Mikäli vanhempi koira on vahvaluonteinen niin se ei ala pennun kanssa tekemään tuhoja.
koirien kanssa on sujunut hyvin, paremmin kuin odotin. Nuorempi on kenkiä ja sen sellaisia maistellut, mutta vanhempi ei ole tähän "alentunut", mutta ulos kun päästään, molemmat yleensä riehaantuvat. Pentu matkii aika tavalla vanhempaa koiraa ja vanhempi ei pureskele huonekaluja jne, niin huonekalut ovat saaneet meillä olla rauhassa (piti kuitenkin maistaa, että miltä tuoli maistuu, ilmeisesti ei kovin hyvältä). Ainoa asia, mistä vanhempi ei ole ollut mielissään, on se, että pentu ensimmäisinä päivinään yritti vanhemman kanssa samasta kupista samaan aikaan vanhemman kanssa syödä, mutta kun vanhempi murahtaa, pentu tottelee. Vanhemmasta on tullut leikkisämpi ja energisempi pennun tulon myötä.
vielä yksi kysymys (kiitos muuten jo tulleista kommenteista!)... kun vanhempi koirani välillä koirapuistossa haukkumalla yrittää saada toisia leikkiin mukaan, niin pelkään, että kun pentu tulee, niin ne yhdessä poissaollessani riehuvat ja leikkivät niin, että vanhempi haukahtelee. Miten voisin tätä mahdollista ongelmaa sitten estää? Onko se juuri hyvä se, että laitan ne eri tiloihin asunnossa? Vai pitääkö vain kieltää vanhempaa, jos se alkaa haukkua leikkiessään pennun kanssa... Ettei sitten käy niin, että, jos pentu ja vanhempi ovat eri tiloissa, niin vanha juuri tällöin alkaisi haukkua, kun ei pääse samaan paikkaan pennun kanssa. Eli yhdessä vai erikseen parempi teidän mielestänne? Kommentteja. Vanhempi koirani ei kyllä yksin ollessaan hauku, eikä koirapuistossakaan kun silloin tällöin pyytäessään toista leikkiin.
Kiitoksia.
..pitänyt aina pikkupuppea alkuun omissa oloissaan, kun on hurttia keskenään jätetty ilman ihmisiä. Ihan jo siksikin, etten ole halunnut jättää pentua valvomatta aikuisten kanssa, puhumattakaan siitä, että oppii olemaan myös ihan ypöyksin, ettei liikaa turvaa kavereihin.
En tiedä, minkä kokoisia koirasi ovat jne, mutta meillä on aina ollut sisällä leikkiminen kielletty. Sisälläolo tarkoittaa meillä vaan rentoutumista, syömistä, korkeintaan luiden jauhantaa, mutta sellaista iisiä oleskelua vaan. Ulkonaolo onkin sitten riehumista varten, meillä on kyllä hyvät edellytykset koiria ulkon apitääkin. Nää koirat on niin suuria, ettei elämästä tulis mitään, jos niiden antais sisällä riehua. Meillä on pentukin aina hyvin oppinut tuon "leikkimättömyyden", yleensä puolen vuoden ikään mennessä. Se saattaa kosiskella muita leikkiin, mutta kun muut vaan örähtelee sille, niin sekin luovuttaa ja painelee maate.
ei vanha koira rupea temppuilemaan. Mutta voi kyllä välillä kyllästyä uuteen tulokkaaseen, joten järjestä sille paikka missä se voi olla rauhassa
Meillä on koirat pidetty samassa huoneessa,ts.koko asunto on ollut aina myös koirien käytössä.Sängylle ja sohville meno on kielletty ja hyvin on sekin kielto toiminut.Koirilla on omat sängyt ja ruuat saavat omista kupeista eri puolille keittiötä.Aamulla päästin aina koirat pihalle pissalle ja sisään tullessaan molemmat juoksivat omille kupeilleen syömään.Aamulenkki tehtiin myöhemmin.
Pentu oppii olemaan yksin ja itsnäistyy jos kuljetat sitä ulkona yksin etkä aina vanhemman kanssa.Kotona siis voi antaa koirien olla kimpassa.Itsenäistymisen ja itsevarmuuden kasvamisen kannalta on kuitenkin tärkeää ettei pentu ota jatkuvasti turvaa vanhemmasta koirasta.
Meillä vanhempi koira myös auttoi pennun koulutuksessa.Se siis komensi pentua jos se teki pahojaan eikä ihmiset huomanneet.Samoin jos itse komensin pentua jostain eikä se totellut (siis kauempaa annettua käskyä) niin vanhempi koira juoksi pennun luo muristen ja tönäisi sitä.Annoin vanhemman ihan tarkoituksella komennella pentua että oppii alusta asti olevansa arvojärjestyksessä hännillä.Vanhempi koirani oli uros ja nuorempi narttu,ja narttukoirahan yleensä saa tahtonsa läpi...siis uros luovuttaa mieluummin kuin pieksää narttua jos oikeasta tappelusta on kyse.Siksi annoin uroksen pomotella pentua,että aikuistuessaan pennulle olisi vaikeampaa haastaa urosta riitaan.Mainittakoon vielä että kyseessä oli erittäin kovapäinen metsästyskoirarotu joille verissäpäin tappeleminen on aika normaalia.=)
Monta hauskaa tapausta on sattunut...kerran uros vahti narttua yli tunnin eikä päästänyt sitä eteisen nurkasta edes juomakupilleen kun narttu oli tuhma ja karkasi.Isoveli valvoi ja rankaisi.=)
Vanhempi koira oli n. 1,5v (nyt koirataivaassa), kun pentu tuli taloon. Tulivat heti juttuun, vaikka vanhempi ei mitään muita koiria hyväksynyt. Kämppä oli aina tuhonjäljiltä, kun kotia saavuttiin (kukat lattialla ym. mut ei mitään vakavampaa, et ois kalliiksi käynyt), pentuun meinasi mennä hermot. MUTTA, kun vanhempi koira jouduttiin lopettamaan, niin tuhotyöt loppui ja pieni epäilys on meillä piillyt, että vanhempi koira olisi sittenkin ollut tihutyöläinen (esim. kukat niin korkealla, ettei pentu olisi ylettänyt)...
Uuden pennun tullessa se siihen asti nuorin alkaa sille "vanhemmaksi". Eikä tämä tietenkään tarkoita, ettei se voisi leikkiä, ja leikkiikin, kuten myös muut koirat pennun kanssa.
Jotkut kirjoittavat tässäkin ketjussa, että sulkevat pennun pois muiden koirien seurasta...
Minusta se on outo ja kummallinen ajatus: juuri toisista koiristahan sille on seuraa ja tukea, silloin kun ihmisen on käytävä jossakin. Juuri toisilta koiriltahan se oppii asiallista koirakäyttäytymistä. Juuri toisten koirien seuran ansiostahan sillä on mahdollisuudet kasvaa parhaaksi mahdolliseksi, psyykkisesti terveeksi yksilöksi, jolla on lauma ympärillään ja tukenaan, eikä vain eristyssellin kylmät seinät.
"Minusta se on outo ja kummallinen ajatus: juuri toisista koiristahan sille on seuraa ja tukea, silloin kun ihmisen on käytävä jossakin. Juuri toisilta koiriltahan se oppii asiallista koirakäyttäytymistä. Juuri toisten koirien seuran ansiostahan sillä on mahdollisuudet kasvaa parhaaksi mahdolliseksi, psyykkisesti terveeksi yksilöksi, jolla on lauma ympärillään ja tukenaan, eikä vain eristyssellin kylmät seinät."
Minä haluan että pentu oppii pienestä asti olemaan YKSIN. Tunnen monia koiria, joiden kanssa on tehty se virhe, että ne eivät ole olleet ihan yksin kotona ja sittenkun toinen koira kuolee, niin tämä yksin jäänyt alkaakin sittne kärsimän jonkinlaisesta eroahdistuksesta.
Koiran pitää tottua siihen, että aina ei ympärillä ole se tuttu ja turvallinen lauma.
Normaalilla germorakenteella varustettu pentu ei psyykkisesti kärsi yhtään sitä, että se opetetaan olemaan yksin. Enemmän vahinkoa saadaan aikaan jos koirna antaa kokoajan elää laumassa.
Omaslta laumalta pentu toki oppii sitä käyttäytymistä, ikävä kyllä oppii myös niitä negatiivisia asioita.
Minula n tavoitteena saada koirat leimautumaan itseeni eikä perheemme muihin koiriin. Tämä ihmiseen leimautruminen on ensisijaisen tärkeää jos meinaa koiran kanssa harrastaa.
Meillä on onneksi niin kiva tilanne, että jos koira saa valita minun ja toisen koiran välillä, se valitsee minut. Olen sille parempi palkinto kun toinen koira, ja mielenkiintoisempi.
jotenkin sama kuin sinun kanssa?
Miten se koira sinuun leimautuu, jos on yksin?
Ja sanoinko minä, että koirani valitsee mieluummin toisen koiran kuin minut??
Toki on opittava olemaan yksin. Vaan se ei tosiaankaan tarkoita, että koiran on parasta olla yksin koko ajan kun ihminen on poissa. Ei ainakaan niiden mielestä, jotka ajattelevat koiran parasta.
Ei tarvitse olla yksin kun on kovin pieni. Toimiakseen ehjänä ja hyvin isona, pieni tarvitsee pienenä turvaa, ei niinkään koulutusta.
Vai jättääkö Fakta ihmislapsenkin yksin vuoden vanhana, jotta tämä oppii itsenäiseksi?
Kaikki ajallaan, ja sopivina annoksina. Koiranpennulle sopiva yksinoloannos on noin kolmekymmentä minuuttia kerrallaan maksimissaan.
"Normaalilla germorakenteella varustettu pentu" ei kärsi yksinolosta. Voi olla, jos ja kun yksinolo jää ajaltaan lyhyeksi. Vaan mitä vahinkoa saa aikaan lauma, eli perhe? Kertoisitko?
Mitä pahaa oppii ihminen siskoiltaan ja serkuiltaan?? Tynnyrissäkö se pitäisi ihmislapsikin kasvattaa, ettei saa "huonoja vaikutteita"?