On jo puolilta päivin ja vasta nyt rakkaani on tulossa kotiin, kun eilen lähti keskustaan "shoppailemaan." Sopimuksestamme poiketen hän vain ilmoitti menevänsä yhdelle. Koko illan odotin ja odotin, mutta häntä ei kuulunut. Lopulta tuli viesti yöllä, että tuletko hakemaan. Minulla oli pieni lapsi nukkumassa, enkä uskaltanut jättää häntä yksin puoleksi tunniksikaan, sillä jos hän olisi herännyt, eikä olisi tiennyt äidin olevan muualla... jne... Aamulla lisäksi aikanen herätys.
Valvoin lähes koko yön huolesta soikeena, että onko hän kunnossa. Puheluihin ja viesteihin hän ei vastannut.
No, rakastani ei kuulunut kotiin ja vasta äsken kuulin hänestä, että on nousemassa bussiin.
Hän on ollut nyt muutaman viikon sairaslomalla ja lähes päivittäin hänen pitää päästä kuppilaan "yhdelle" kun kerta ei ole sosiaalisia kontakteja muuten kun on sairaslomalla.
Olen yrittänyt kannustaa häntä urheilun pariin, kun oli ennen niin kovin urheilullinen. Nykyään häntä ei kiinnosta enään mikään muu kuin ryyppäminen ja sohvalla löhöily. Sen seuraksena hän on (tietenkin) masentunut ja lihoaa jatkuvasti lisää.
Tuntuu pahalta katsoa, kun hän tuhoaa itseään noin.
Luottamus tuntuu olevan mennyttä. Haluaisin uskoa, että hän on vaan ollut viattomasti "pitämässä hauskaa."
Ironista tässä on se, että kun aloimme seurustelemaan, muutamat ihmiset varoittivat häntä, että minä tulen pettämään häntä ja ryyppäilen kaiket illan jne jne. Tässä on käynyt aivan toisin päin. Seurustelun alussa hän kävi eksänsä luona, jätti koiransa mulle hoitoon ja vahelteli menevänsä muualle. Kun jäi siitä valheesta kiinni keksi toisen valheen, kunnes sitten aloitimme seurustelun puhtaalta pöydältä ja kävimme kaiken läpi, kuulin totuuden häneltä.
Itse olin pettänyt häntä tuolloin todella kierosti pussaamalla ja teksitviestittelyllä, mutta kerroin hänelle tuolloin kaiken.
Sen jälkeen olen ollut ehdottoman uskollinen. Tuntuu välillä, että olen hänelle pelkkä juoppokuski. Lähes joka viikonloppu joudun häntä kuskaamaan ja istun savusessa baarissa selvinpäin odottamassa kun neiti bilettää. Itse en polta ja saan migreenin savusta.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Enkä tiedä enään, mitä tunnen häntä kohtaan.
Hän kertoi minulle, että kävi entisessä suhteessa päivisin muutamalla ja petti eksäänsä usein. Sanoi vain käyneensä töiden jälkeen leffassa, kahvilla yms.
Tämän hän teki kuulema siksi, kun eksä oli vanha, lihava ja ruma.
Minua hän on toistuvasti ihaillut kauniiksi jne..
Meillä menee sängyssä aivan täydellisesti. Seksi on sanoinkuvaamattoman upeaa, jokainen kerta edellistä parempi. (En ainakaan liiottele!)
Pelkään, että kun hän on nyt tulossa kotiin, hän taas viettelee minut ja kun nautin niin paljon, niin en osaa olla enään vihainen.
Arki on ihanaa meillä, silloin kun hän ei ole tissuttelemassa. Mutta pelkään aina seuraavaa kertaa, koska hän lähtee "yhdelle" ja viikonloppua kun joudun hänelle kuskiksi.
Olenko aivan liian kiltti ja nössö?
Entisessä suhteessa minä olin se, kuka toimi niin. Muutuin liian myöhään, kun luottamus oli mennyttä. Vannoin, etten enään koskaan petä ja siinä aijon pysyä, vaikka mikä olisi. Eikä ole tarvettakaan pettää, olen sinut itseni kanssa. Ennen petin kun olin itse niin henkisesti hajalla. Voi kuinka kadunkaan tekojani!
En pysty kunnolla edes keskittymään vaativaan työhöni. Mietin, että onko hän nyt menossa jonnekin baariin keskellä kirkasta päivää jne..´Mielessäni on käynyt, että onko hän minun kanssasi myös siksi, että minulla on melkoisen hyvät tulot, vaikkakin välillä epäsäännölliset.
Hän kuulema rakastaa minua, mutta en tiedä enään, mitä itse tunnen häntä kohtaan. Ja kohtahan hän tulee kotiin, voipi olla, että kertoo löytäneensä uuden ja paremman. Sitä tässä olen odotellut jo, koska tuollaisesta ilmoittaa!
Jos joku jaksoi lukea vuodatukseni, niin kiitos siitä. Jos vielä saisin neuvoja, niin kiitos vielä enemmän.
Valvoin lähes koko yön huolesta soikeena, että onko hän kunnossa. Puheluihin ja viesteihin hän ei vastannut.
No, rakastani ei kuulunut kotiin ja vasta äsken kuulin hänestä, että on nousemassa bussiin.
Hän on ollut nyt muutaman viikon sairaslomalla ja lähes päivittäin hänen pitää päästä kuppilaan "yhdelle" kun kerta ei ole sosiaalisia kontakteja muuten kun on sairaslomalla.
Olen yrittänyt kannustaa häntä urheilun pariin, kun oli ennen niin kovin urheilullinen. Nykyään häntä ei kiinnosta enään mikään muu kuin ryyppäminen ja sohvalla löhöily. Sen seuraksena hän on (tietenkin) masentunut ja lihoaa jatkuvasti lisää.
Tuntuu pahalta katsoa, kun hän tuhoaa itseään noin.
Luottamus tuntuu olevan mennyttä. Haluaisin uskoa, että hän on vaan ollut viattomasti "pitämässä hauskaa."
Ironista tässä on se, että kun aloimme seurustelemaan, muutamat ihmiset varoittivat häntä, että minä tulen pettämään häntä ja ryyppäilen kaiket illan jne jne. Tässä on käynyt aivan toisin päin. Seurustelun alussa hän kävi eksänsä luona, jätti koiransa mulle hoitoon ja vahelteli menevänsä muualle. Kun jäi siitä valheesta kiinni keksi toisen valheen, kunnes sitten aloitimme seurustelun puhtaalta pöydältä ja kävimme kaiken läpi, kuulin totuuden häneltä.
Itse olin pettänyt häntä tuolloin todella kierosti pussaamalla ja teksitviestittelyllä, mutta kerroin hänelle tuolloin kaiken.
Sen jälkeen olen ollut ehdottoman uskollinen. Tuntuu välillä, että olen hänelle pelkkä juoppokuski. Lähes joka viikonloppu joudun häntä kuskaamaan ja istun savusessa baarissa selvinpäin odottamassa kun neiti bilettää. Itse en polta ja saan migreenin savusta.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Enkä tiedä enään, mitä tunnen häntä kohtaan.
Hän kertoi minulle, että kävi entisessä suhteessa päivisin muutamalla ja petti eksäänsä usein. Sanoi vain käyneensä töiden jälkeen leffassa, kahvilla yms.
Tämän hän teki kuulema siksi, kun eksä oli vanha, lihava ja ruma.
Minua hän on toistuvasti ihaillut kauniiksi jne..
Meillä menee sängyssä aivan täydellisesti. Seksi on sanoinkuvaamattoman upeaa, jokainen kerta edellistä parempi. (En ainakaan liiottele!)
Pelkään, että kun hän on nyt tulossa kotiin, hän taas viettelee minut ja kun nautin niin paljon, niin en osaa olla enään vihainen.
Arki on ihanaa meillä, silloin kun hän ei ole tissuttelemassa. Mutta pelkään aina seuraavaa kertaa, koska hän lähtee "yhdelle" ja viikonloppua kun joudun hänelle kuskiksi.
Olenko aivan liian kiltti ja nössö?
Entisessä suhteessa minä olin se, kuka toimi niin. Muutuin liian myöhään, kun luottamus oli mennyttä. Vannoin, etten enään koskaan petä ja siinä aijon pysyä, vaikka mikä olisi. Eikä ole tarvettakaan pettää, olen sinut itseni kanssa. Ennen petin kun olin itse niin henkisesti hajalla. Voi kuinka kadunkaan tekojani!
En pysty kunnolla edes keskittymään vaativaan työhöni. Mietin, että onko hän nyt menossa jonnekin baariin keskellä kirkasta päivää jne..´Mielessäni on käynyt, että onko hän minun kanssasi myös siksi, että minulla on melkoisen hyvät tulot, vaikkakin välillä epäsäännölliset.
Hän kuulema rakastaa minua, mutta en tiedä enään, mitä itse tunnen häntä kohtaan. Ja kohtahan hän tulee kotiin, voipi olla, että kertoo löytäneensä uuden ja paremman. Sitä tässä olen odotellut jo, koska tuollaisesta ilmoittaa!
Jos joku jaksoi lukea vuodatukseni, niin kiitos siitä. Jos vielä saisin neuvoja, niin kiitos vielä enemmän.
Vastaukset 32
Vanhimmat
No huh, huh...jos oma tyttöystäväni käyttäytyisi noin, se olisi potku persuksiin ja goodbye, lopullisesti.
Mun ymmärrykseen ei mene miten joku kehtaa noin vaan "hävitä" rilluttelemaan yli yön, eikä edes vaivaudu yhtä soittoa soittamaan tai tekstaria lähettämään jos aikoo juopotella koko yön >:(
Se että tyttöystäväsi on sairaslomalla EI OIKEUTA häntä yhtään sen enempää käyttäytymään noin sinua kohtaan!
Kerro hänelle mitä mieltä olet tuosta kaikesta ja jos hän "ei ota onkeensa" ja sama meno jatkuu, heitä pellolle koko tyyppi! Ei pahalla, mutta hän vaikuttaa käytökseltään täysin kakaralta joka ei osaa ottaa vastuuta itsestään tai kumppanistaan.
Ps.Sano sille tyttöystävälle, että kyllä niitä sosiaalisia kontakteja voi muutenkin hoitaa kuin menemällä sille yhdelle, koska tuskin se ikinä siihen yhteen jää...
Voimia ja aurinkoa:)
Kiitos osanotosta!
Yrittänyt olen sanoa, että voi muutenkin elää sosiaalisesti aktiivisesti.
Nyt hän tuli äsken kotiin aurinkoisena ja alkoi pusuttelemaan jne. Ihmetteli vielä, että mikä mulla oikein on kun olen näin "kylmä?"
Pitäis lähtee töihin, mutta en pysty töihin keskittymään. Lisäksi flunssa iski täysillä, sain kirjaimellisesti kuumeen kun viimeyön jännitin ja valvoin.
Haluaisin keskustella hänen kanssa syvällisesti hänen käytöksestään, mutta se on kuulema vain valitusta, vaikka olen yrittänyt olla syyttämättä häntä tms.
Tuntuu niin pahalta, haluaisin itkeä vain, mutta se ei auta tässä mitään. Hän on vain ylimielinen ja vakuuttaa, ettei hänellä ole mitään alkoholiongelmaa. Hänen molemmilla vanhemmilla on, eikä hän näe, mihin on itse ajautumassa..
Helppo se on sanoa, että potkase pihalle, mutta en vaan pysty siihen..
Mikä neuvoksi, kun hän ei suostu puhumaan? En jaksa onkia jokaista sanaa hänen suustaan ulos!
Tiedän, että ei todellakaan ole helppoa tosta vaan potkasta pihalle, puhun kokemuksesta...
Vaikutat hyvin herkältä ihmiseltä; sen kertoo jo se, että tuon koko yön jännittämisen jälkeen iskee kuume ja flunssa...
Tossa tilanteessa...jaa-a, puhu, puhu ja puhu hänelle. Kerro hänelle, että et jaksa tuollaista, että onko hän valmis menettämään mieluummin sinut kuin muuttumaan. Tai sitten parisuhdeterapeutille.
Ikävä kyllä, vaikea, näin ulkopuolisena, antaa muuta neuvoa:(
Tsemiä
Kyllä nyt luulisi riittävän;täysin vastuuton ihminen ja katselet vielä tuota. Ota nyt vaikka tommy hellstenin kirja käteen,virtahepo olohuoneessa, aloita vaikka siitä.
ja seksi ja rakkaus, niilla ei paljon tekemistä keskenään, kannattaako hajottaa itsensä kokonaa, ja lapsikin kärsii.
Heitä pellolle se ryyppäävä sika! Mitä tuota katselet?? Ihminen, johon ei voi luottaa pätkääkään, joutaa saada potkun persuuksiin. Tuhlaat aikaasi moiseen juoppoon, ei se siitä raitistu! Juoppoa juotatuttaa aina vain enemmän, sä varmaan kohta myöskin elätät sitä ketkua. Ei seksin vuoksi kannata mitä tahansa tehdä, saa sitä muualtakin.
Niin, sitä pelkään, että juoppo ei muutu. Mutta päätin antaa tuolle yhden tilaisuuden. Kun rakastaa niin haluaa olla pitkämielinen.
Kiitos paljon. Tiedän, että olette oikeassa.
Toivon, että en hakkaa turhaan päätäni seinään..
ps. Onnistuin hillitsemään himoni, vaikka hän taitavasti yritti vietellä ;D
Kunhan nyt ensin hän tajuaa tekosensa niin.... :P
hyvin samanlainen kokemus minulla takana, vaikkei lasta ollutkaan, btw. tuo seksipuoli on kyllä kovasti ihmisiä yhdessä pitävä asia ja kun toinen vielä tietää miten hyvin seksi maistuu ja luistaa niin, pidä siinä sit järki ja housut jalassa. Ei onnistunut minulla mitenkään hyvin ;) ja muutenkin kaikki sujui loistavasti kun toinen selvä, mutta myöhemmin vasta analysoin sitä kuinka pelkäsin toisen pitempiä vapaita. Mitä tapahtuisi ja miten paljon alkoholia, se meillä oli että kostean alun jälkeen en itse juuri muutamaa siideriä enemmän ottanut/kk. känniin asti kerran vuoteen. se osaltaan piti suhdetta siltä toiselta osin kasassa ja tavallaan tasapainotimme toisiamme, minulla oli muita vaikeita tilanteita elämässä, työttömyys ihmissuhdeongelia muualle ym.
meillä ei ollut kosksan mitään pahempia sanomisia hänen juomisestaan, lähinnä loukkaannuin vain ja koskaan ei ollut mitään fyysisiä kontakteja, nyrkki tms. muodossa.
myöhemmin olen vaan huomannut että sellaistakin on, ei minulla mutta monella muulla. tulee mieleen että jos ikinä vähänkaan näyttää että nyrkki heiluu kummallakaan niin silloin kannattaisi miettiä suhteen jatkoa, siis lopettamista lopullisesti. Muussa tapauksessa Varmasti jos toinen ymmärtää tilanteenne, ja muuttuu kaikki on hyvin.
Toivon teille kovasti onnea ja että hän tajuaisi lopettaa ja omalta osaltaan muuttua,niinkuin sanoit Rakkaus on pitkämielinen kuten kuuluukin olla.
Sydämestäni toivon että voitte olla onnellisia.
Olet ehdottomasti aivan liian kiltti kun tommosta käytöstä kattelet! Eukkosihan pomputtaa sinua kuin jotain korispalloa. Tiedän ettei suhteesta ole helppo lähteä kuin toista rakastaa ja yhdessä on pitkään oltu, mutta kysypä itseltäsi, että "ansaitsenko tällaista? Olenko onnellinen?" niiden vastausten avulla luulisi et voit tehdä päätöksesi....Voimia sinulle!
Ehdota että pidätte vaikkapa parin viikon tauon?
Hän voi rauhassa juopotella, arvottaa asioita ja tehdä sitten päätöksiä joihin on motivoitunut ja sitoutuu.
Ja säkin voit rauhassa miettiä että onko hommassa mitään järkee ja onko rakkautta.
Jaksamista
Kuulosti kovin tutulta.. voisin olla melkein tyttöystäväsi.
Olen itse tehnyt paljon juuri tuota lähden "yhdelle" -tulen aamulla. en ilmoita en soita..
Omasta puolestani voin sinulle sanoa ainakin sen, että minä en petä.
Olen pettänyt aikanani paljon, niinkuin oma rakkaasi myös, enkä aio tehdä sitä enää.
Minä olen siis vain ollut pitämässä muuten hauskaa.
-Tosin rakkaani kustannuksella.
Hän kun on ollut myös joka kerta huolesta puolikuollut ja valvonut öitä tai nukkunut huonosti.
Mutta minä yritän ihan tosissani muuttua.
Minä kadun tekojani ja minä pyydän anteeksi, ymmärrän kultani huolen ja epäilyksen. Ja minuun sattuu, aina kun loukkaan häntä.
Tuo sinun rakkaasi juominen vaikuttaa kyllä todellakin puhkeavalta alkoholismilta.
Tiedän mistä puhun. Minun vanhempani ovat alkoholisteja myös. Olen itse ollut juomiskierteessä, jonka sain onneksi katkeamaan, mutta tiedän mihin olen taipuvaunen ja osaan varoa sitä. En kiellä sitä.
Juon vieläkin kerran viikossa, ja yritän vähentää edelleen.
Ei ole helppoa.
Joskus saa sinnitellä viikon loppuun.
Tiedän että minulla on ongelma. mutta se on toistaiseksi hallinnassa.
Kukaan muu kuin kultani ei osaisi edes aavistaa että painin tämän ongelman kanssa.
Luulen että rakkaasi on häpeissää oltuaan yön poissa.
Ehkä hän häpeää juomistaan, ongelmaansa jota ei halua myöntää ja yrittää uskotella itselleen, ettei ole tehnyt mitään väärää.
Tein itse samaa, kun syyllisyydentunne kasvoi liian suureksi kantaa ja se että pystyi katsomaan itseään silmiin tai menemään kotiin vaati sen että uskotteli itselleen "enhän minä oikeasti ole tehnyt mitään väärää. Olin pitämässä hauskaa! eihän se ole kiellettyä?!"
Jossain vaiheessa pakotin itseni myöntämään oman typeryyteni ja sen että loukkasin toista jatkuvasti.
Yritän kovasti muuttua edelleen. joskus on parempia, joskus huonompia aikoja. joskus onnistun käymään vain yhdellä, yleensä en.
Ei pitäisi koskaan sanoa edes menevänsä yhdelle, kun melkein varmaksi tietää valehtelevansa
-myös itselleen.
Joskus muistan ilmoittaa itsestäni illan aikana, että olen kunnossa ja milloin tulen kotiin.
Jos ilmoitan tulevani neljältä, tulen myös.
Aina en muista ilmoittaa. Tulen silti kotiin yöksi. Lähes aina..
En tiedä onko tästä mitään hyötyä sinulle. Halusin vain kertoa sinulle myös sen toisen puolen asiasta minkä minä näen..
Se mitä sinun tulisi tehdä, siihen en osaa vastata.
ja tyttöystäväsi pitäisi myöntää ongelmansa, ennen sitä ei ole toivoa paremmasta..
Onneksi oma kultani tietää ja näkee että minä yritän.
Tämä on opettelua minulle ja jatkuvaa taistelua itseni kanssa. Asia joka saatta tuntua toisista mitättömän helpolta jutulta, on minulle kovan työn takana..
Mutta joku päivä minä vielä osaan sen.
Joku päivä minä en enää satuta toista
ja joku päivä hän voi sanoa minulle että olen maailman kultaisin ihminen niin, että voin itsekin uskoa sen, tuntematta pistoa sydämessäni..
Täytyy vielä sinulle henkilökohtaisesti lisätä, että toivottavasti pääset yli ongelmastasi ja osaat arvostaa kultaasi.
Oli mukava lukea sinun kantasi.
vaikea valita juopon ja OMAN lapsen välillä..?
Tuo lapsi minuakin huolestuttaa.
Onneksi hänellä on tällä hetkellä edes yksi huolehtiva vanhempi.
Lapsen etua pitäisi aina ajatella ensin.
ja sinun tulisi katsoa myös aina ensin oma jaksamisesi, ennen toista, koska alkoholisti voi kirjaimellisesti imeä voimavarasi tyhjiin. Sitten sinusta ei ole hyötyä hänelle, itsellesi eikä lapsellenne.
Mieti paljonko jaksat kantaa.
muista pistää itsesi ja lapsi etusijalle ja mieti sitten ratkaisuja jotka tuntuvat parhaalta.
niin, että ei tuo lopu vaikka tekisit mitä. Kumppanisi asettuu lapsen tasolle ja sinä autat häntä tässä huolehtimalla, huolestumalla, kantamalla vastuuta kumppanistasi oman lapsesi lisäksi. Se ei ole oikein, vaikka ymmärrän että oikein kiltille ihmiselle on luonnollista huolehtia ja huolestua muista. Kumppanisi on kuitenkin aikuinen ihminen ja hänen pitäisi myös käyttäytyä kuten aikuinen; kantaa vastuu itsestään, tunteistaan, ajatuksistaan, teoistaan, valinnoistaan ja myös parisuhteesta hänen osaltaan. Nyt hän panee päänsä piiloon juomalla ja hillumalla ties missä, ja hyvähän se on hillua kun Sinä kultaisena ihmisenä olet vielä siinä vierellä ymmärtämässä ja lohduttamassa. Teillä on keskinäinen riippuvuussuhde ja riippuvuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Voi olla että rakkautta on siellä perustalla, mutta tuota menoa siitä ei ole pian enää mitään jäljellä.
Ehdotan että sinä lopetat kumppanistasi huolehtimisen ajatuksen tasolla, tunnetasolla ja käytännön tasolla. Lopeta huolehtiminen ja huolestuminen. Anna hänen elää omaa elämäänsä. Jos hänen elämäntyylinsä ei miellytä ja aiheuttaa sinulle kärsimystä, niin silloin ei kannata olla tekemisissä hänen kanssaan. Elä omaa elämääsi, huolehdi itsestäsi ja lapsestasi ja seiso omilla jaloillasi. Et tarvitse aikuista huolehdittavaa. Kun sinä voimistut ja todella lopetat riippumisen ja alat elämään omaa elämääsi, kumppanisikin saa mahdollisuuden katsoa asioita uudesta näkökulmasta. Hän joko järkiintyy ja alkaa opetella aikuisena olemisen aakkosia tai sitten ei. Sinulla on oma elämä elettävänäsi ja lapsi vastuullasi. Ala siis elää sitä. Minä en ainakaan kämppääni päästäisi ihmistä, joka jatkuvasti satuttaa ja loukkaa, eikä kunnioita pätkääkään. Uusia mahdollisuuksia voi antaa, mutta siinäkin on rajansa. Kuuntele itseäsi ja pysy vahvana. Kun ihmisen mitta on täysi niin se on täysi. Joko teet päätöksen ettet enää siedä sitä yhtään ja kärvistelet sen hetken, jonka toisesta irrottautuminen kestää (riippuvuussuhteesta) tai jatkat ja kärvistelet pahimmassa tapauksessa koko loppuelämäsi. Mieti kumpi on paras ratkaisu sinulle ja lapsellesi ja myös kumppanillesi.
Olipa ilo lukea todella aikuisen ihmisen järkevä kannanotto, nostan sinulle hattua. Jutustasi on varmasti hyötyä monelle,riippumatta sukupuolisesta suunnasta mitenkään, kuinka paljon on heteronaisiakin,jotka katsovat ja kärsivät samaa touhua. Ruusut Sinulle.
eli kiitos hyvästä kommentista. Muutenkin tämä aihe on saanut selkeästi monet aidot ja rehelliset ihmiset miettimään asiaa ja tarttumaan näppikseen.
Itse elin ja katselin ja kärvistelin aikani alkoholistin kanssa. Hänelläkin oli kausia ettei hän juonut, ja kausia jolloin hän ei myöntänyt koko ongelmaa. Välillä hän sen myönsi ja tahtoi parantua ja tulla normaaliksi. Ette voi uskoa miten riipivää oli seurata sivusta hänen kamppailuaan ja jatkuvaa vajoamista. Ja sitä että se ei koskaan jäänyt "vain siihen yhteen" vaikka kuinka olisi yrittänyt. Asiat parantuivat kun hän oli töissä säännöllisesti, mutta esimerkiksi viikkovapaat olivat hirveitä, minä aina pelkäsin hänen vapaapäiviään(eikö ole ironista, niistähän pitäisi olla iloinen; vihdoin enemmän aikaa yhdessä) ja mihin aikaan illasta alkaisi se ruinaus että "mennään yhdelle" "kaveritkin on siellä".
Kerran otin hänestä välirikon mutta hän sai minut puhuttua ympäri että jatkoimme kuitenkin. Hän lupasi muuttua, lupasi ottaa asian vakavasti, lupasi koittaa ihan tosissaan. Ja kyllähän minä uskon että hän koittikin. Se meni vaan sitten puolestaan siihen että minäkään en voinut edes kuvitella juovani mitään. Ei puhettakaan että olisimme voineet mennä baariin (minä pidän tanssimisesta) tai jonnekin iltaa istumaan. Kaikki viikonloput siis kyhjötimme kaksin, ja jos joskus lähdin ystävieni kanssa ulos, hän käytti sitä myöhemmin pelikorttina ja oikeutuksena omalle juomiselleen.
No, kuten ehkä arvaattekin, se pelkkä hyvä seksi ei kestänyt liimana ikuisesti. Lopulta sain itsestäni irti lopullisen eron. Tuli niin sanotusti mitta täyteen. Uskon että useimmilla ihmisillä se tapahtuu jossain vaiheessa, mutta aikaa se saattaa viedä. Silloinhan viimeistään karisevat ne salaisetkin toiveet että toinen muuttuisi, että kaikki menisikin vielä hyvin, että asiat olisivat niin kuin ne joskus olivat...
Vaikeaa se on, ja yhä välillä vieläkin tuntuu pahalta jos jossain näemme, mutta näin tämä vain meni. Joskus on aika katsoa totuutta silmiin. Ja koska sinulla on vielä lapsikin, joka vie energiaasi ja voimiasi niin... No, sinä teet päätöksesi. Uskoisin silti, että jossain vaiheessa se mitta täyttyy sinullakin. Usko minua, mitä nopeammin sen teet, sitä nopeammin kipu hellittää. Vaikka sehän on tietysti tunneasia. Jos et yksinkertaisesti ole vielä valmis luovuttamaan, niin sitten yritätte jatkaa. Paljon voimia ja valoa sinulle ja lapsellesi!
Sinuna olisin viisas ja lopettaisin suhteen heti. Mitä kauemmin tuota siedät, sitä varmmemmin sinä ja lapsesi vain kärsitte hänen käytöksestään.
Sain sen käsityksen kirjoituksestasi että seksi pitää suhdetta kasassa, ja kuten toisetkin täällä totesivat, seksiä saa aina, ei sen takia tarvitse katsella tuollaista käytöstä.
Saahan hänkin sitä noilla reisuillaan.
Lämpimät kiitokset kaikille, jotka aidosti välittävät. Teitä muitakin taitaa olla.....
Rakkaani on luvannut vähentää juomista. Seuraavan kuukauden hän sanoi oma-aloitteisesti olevansa juomatta. Siispä katson onnistuuko se.
Eiköhän tuo aika näytä aika paljon, kuinka alkoholisoitunut hän on.
Voin syyttää hänen "alkoholisoitumisesta" myös itseäni, sillä minusta oli myös joskus mukava ottaa muutama siideri jne.. Tuli vain aika, jolloin mua alkoi ällöttää alkoholi ja toinen olisin vain halunnut lisää..
Alkoholi vie helposti monen mennessään, sehän on tunnettu seikka.
Mikäli hänellä on todella aito alkoholiongelma, olen valmis tukemaan häntä, mutta läträämistä ja tissuttelua en aijo katsoa lainkaan!
Alkoholi sopii juhlaan ja viininä ruuan kanssa. Tiedän tarkkaan, missä raja menee.
On totta, että seksiä saa, sen takia ei kannata yhdessä olla, vaikka se olisi kuinka täydellistä hyvänsä.
Kuten edellä sanoin, rakkaus on pitkämielinen. Aitoa rakkautta ei kasva joka puun oksalla. Olen valmis tekemään töitä suhteen eteen, jos täytyy.
Meidän arkielämä on ihanaa, kuten myös edellä mainitsin. Nautin elämästäni hänen kanssa, kunhan ei tarvitse öitä valvoa yksinään huolissaan!
Enää en varmaan tällä palstalla käy, joten aurinkoista päivänjatkoa ja kaunista syksyä kaikille!
Juo varmaan, koska ei kestä katsoa sinua selvinpäin.
Seksikin parempaa muiden kanssa...eihän sitä muuten toisilta hakisi.
Onnea matkaanne
Ja laita kuukauden päästä meiliä miten 0 toleranssi on sujunut
No, niin siinä sen näki...tulit tänne ruikuttamaan kun tuntui pahalta. ja teet sen saman kuin moni muu läheisriippuvainen tekee päivästä toiseen:uskoo tyhjiin lupauksiin.
ja kaikista kummallisinta että syytät itseäsi jonkun aikuisen ihmisen juomisongelmasta.
Ja vielä seksistä; ihmettelen miten se voi olla täydellistä ihmisen kanssa johon ei voi luottaa.
No omapa on asiasi.Toivottavasti se kuukausi menee edes hyvin,ei kannata silti olla turhan sinisilmäinen. Nyt ko. ongelman ja kumppanisi ongelman hoitamiseen on kulunut jo monen ihmisen aikaa, ja mikä on lopputulos?tyhjän saa pyytämättäkin.
Miksi helkutassa täällä ilkeillään niin paljon??? Onko sinullakin jotakin omia henk.koht. ongelmia, kun pitää netissä piikitellä ventovieraita. Täällä tulee esiin ihmisen raadollisuus aidoimmillaan. :(
nauraa räkättää* Osu ja upos.
Harvinaisen loukkaavaa tekstiä. Etkä edes tunne koko ihmistä. Sinua ei ainakaan jaksaisi katsellla selvin päin. Eikä edes kännissä.
mutta totta, ei kukaan juo ja hae muita naisia kapakoista, jos suhde kunnossa.
Vai teetkö sinä niin?
Kyllä keskustelun aloittajan pitäisi itsesensä katsoa peiliin ja miettiä, miksi kumppani juo?
sen edestään löytää...Karman laki on kova, onneksi kyllä! Sitä paskaa saa mitä tilaa. Elä sen kanssa. Siperia opettaa...siis kai se aurinko paistaa paska kasaankin, toivotaan ettei! Elämä on...
Ihan oikeassa olet, jos itse on aikaisemmin pettänyt tulee varmasti itse petetyksi...Miks pitäis jotain sympatiapisteitä jaella? Ihmiset ei muutu, vaan olosuhteet!
kun tänne kirjoitella ja keksiä erinlaisia tarinoita?
alla oleva keskustelun aloitus on käsittääkseni myös sinun kirjoittama?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000010758423
oikaise jos olen väärässä.
Nyt vasta luin viestisi. Hmm. Kun sinulla on itsellä omasta menneisyydestäsi kokemus vähän samantapaisista asioista, jos ymmärsin oikein, niin voit peilata sitä nyt tähän nykyiseen tilanteeseesi.
Mitä koit ja ajattelit silloin, kun petit. Sanoit että olit henkisesti hajalla, mutta ajaako se pettämään kumppania. En tiedä. En osaa sanoa, en päätellä, sillä kuvittelisin itseni pettävän vain silloin kun olen suunnattoman pettynyt omaan kumppaniini. Oikeasti en petä kumppaniani, mutta jos olettaisin pettäväni, niin se olisi syy.
Mutta voimia minäkin toivotan sinulle ja vaikka tilanne on tällä hetkellä kurja, se antaa mahdollisuuden käydä omaakin entistä käytöstään läpi ja antaa eväitä siten toisen käytöksen ymmärtämiseen. Mutta miksi ihmeessä kaikki pitää opetella aina rajumman kautta tässä elämässä.
Mulla on aika vahva kutina kuka siellä oikein valittaa "surkeaa" elämäänsä ja muuta en sano ku et sä olet ansainnu kaiken ton p*skan mitä nyt saat. Sä tilasit aikanas ton kaiken tekemällä ite erinäisiä hyvinkin rumia tekoja aiemmassa ihmissuhteissas ja huom. nyt puhutaan monikossa:) Katsos reppana niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan!!!
lapsi nukkumassa. Onko hän tehnyt sulle sen?
sitä paskaa nyt syöt mitä muille syötit itse!!!