Kouluissa opitaan käyttäytymään ja ajattelemaan tietyllä tavalla, niin myös tiedostamme kaiken mitä pidämme totuutena, Äly on vain tietyyn ajatusmalliin sulanut asia. Jokainen kirjailiakin on käynyt peruskoulun ja moni lukion. Siellä jokainen keskiverto ihminen oppii ajattelemaan ja tiedostamaan kaiken tietyllä tavalla.
Hassua kyllä, X-files sai minut miettimään tätä asiaa. Mikä on Totuus? Se totuus mitä me yritämme etsiä onkin Valhe muiden valheiden joukossa, luemme kirjoja jotka on kirjoitettu mädöillä aivoilla ja imemme kaiken itseemme.
Totuus ei olekkaan se mikä on ympärillämme, se on muualla, aluksi pitäisi murtaa yleinen ajatusmaailma että voi mennä toiseen maailmaan, mutta se olisi liian suuri tehtävä, ja entä jos tämä olisikin väärin ja totuus löytyisikin juuri sieltä mistä nyt olemmeme etsineet?
Kaikki "Tieto" pitäisi kaiken oppimmamme jälkeen nollata ja kaikki pitäisi uudstaan itse oppia, mutta olisko se enää edes mahdollista, kun aivomme on jo mädäntyneet?
Tälläkin hetkellä moni koulut käynyt keskivertoa "älykkäämpi" ihminen kirjoittaa mädäntyneillä aivoillaan kirjaa jonka me luemme ja imemme itseemme.
Kaikki pitäisi oikeastaan oppia itse.
Nämä olivat vain pikaisia ajatuksia..
Tästä saan vielä kuulla.
Hassua kyllä, X-files sai minut miettimään tätä asiaa. Mikä on Totuus? Se totuus mitä me yritämme etsiä onkin Valhe muiden valheiden joukossa, luemme kirjoja jotka on kirjoitettu mädöillä aivoilla ja imemme kaiken itseemme.
Totuus ei olekkaan se mikä on ympärillämme, se on muualla, aluksi pitäisi murtaa yleinen ajatusmaailma että voi mennä toiseen maailmaan, mutta se olisi liian suuri tehtävä, ja entä jos tämä olisikin väärin ja totuus löytyisikin juuri sieltä mistä nyt olemmeme etsineet?
Kaikki "Tieto" pitäisi kaiken oppimmamme jälkeen nollata ja kaikki pitäisi uudstaan itse oppia, mutta olisko se enää edes mahdollista, kun aivomme on jo mädäntyneet?
Tälläkin hetkellä moni koulut käynyt keskivertoa "älykkäämpi" ihminen kirjoittaa mädäntyneillä aivoillaan kirjaa jonka me luemme ja imemme itseemme.
Kaikki pitäisi oikeastaan oppia itse.
Nämä olivat vain pikaisia ajatuksia..
Tästä saan vielä kuulla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tantraan
tiedän, tiedän.
Sain itseni kuullostamaan pikku lapselta jonka päähän ei mahdu mitään.. muttakun halusin vain kirjoittaa tämän julki, ehkä se oli virhe..
Tiedän tantran ja melkein kaiken uskonkin ja voisin joskus jopa harjoittaa sitä.
Tein itsestäni idiootin.
Se on hyvä alku.
Neuvominen on harvoin paikoillaan, joten mietin sitten tyyliä, joka ei yrittäisi osoittaa minun muka tietävän jostakin jotakin.
BTW, minusta tantra ei ole niinkään uskomisen (tai tietämisen ;D )asia kuin elämän asenne, enkä nyt tod. tarkoita tantralla parisuhteen seksiopintoja.
>Neuvominen on harvoin paikoillaan, joten mietin sitten tyyliä, joka ei yrittäisi osoittaa minun muka tietävän jostakin jotakin.
Niin, en minäkään kovin usein muita neuvo, mutta mikäs siinä jos tiedät minua enemmän.
Tarkoitin harjoittamisella sitä joogaa ja meditaatiota..
>uskomisen (tai tietämisen ;D )asia kuin elämän asenne,
Äh, no joo..
Eikös joku Tantran kirkkokin ole olemassa..?
Siellä taidetaan harjoittaa niitä tantran seksi opintoja, enkä kyllä näe niissäkään mitään pahaa.
Heh, yritän olla tarkempi kirjoitukisissani nyt, kun olen ottanut opikseni. ;D
... Jos ton mädäntyneen sais korvata jollain muulla sanalla
... niin olen kyllä itsekin miettinyt ton tyylisiä juttuja (jos siis ymmärsin sinut oikein)
Joskus aikoinaan matikan tunnilla opettaja selitti että kaikki matikan säännöt on johdettu tietyistä "perustotuuksista" (sillä oli joku hienompikin nimi muistaakseni).
Olen miettinyt että muussakin elämässä me rakennetaan käsityksiämme tiettyjen "totuuksien" pohjalta. Niitä totuuksia on vaikea ajatella kriittisesti kun ne on niitä pohjapalikoita palikkatornissa ja sitä pelkää hajottavansa koko tornin jos ne poistaisi.
Joskus kuitenkin miettii, että kuinka vinoksi minunkin tornini nousee, jos joku aluspalikka osoittautuisikin vialliseksi????
"Perustotuuksilla" matikanopettajasi on voinut tarkoittaa kahta täysin eri asiaa:
Joko aksioomia, eli kielellisiä sopimuksia (tai tiedostamattomia ennakko-oletuksia) joiden pohjalta kielelliset totuusARVOT johdetaan,
Tai intuitiivisia aritmeettisia totuuksia, jotka vain ovat niin kuin ovat, loogisesta päättelystä riippumatta.
"Totuus" ja "todistettavuus" ovat eri asioita, on (jopa loogisestikin) osoitettu että esim. matemaattiset totuudet ovat suurempi joukko kuin todistettavat totuudet.
Voit yrittää nyrjäyttää aivosi vaikkapa pohtimalla seuraavaa lausettä: "Tätä lausetta ei voida todistaa vääräksi".
Varsin totuudellisesti voidaan sanoa, että mieli sinänsä on jo totuus, mutta kielellisiä totuuksia joutuu aina todistelemaan... ja todistelemaan... ja todistelemaan. En tiedä auttoiko tämä mitään.
Tais olla aksiooma se hieno sana ... mitä ei enää muistanut.
Puhuttiin ehkä hieman eri asiasta. En ajatellut niinkään totuuden (tai todistelun)filosofista määritelmää.
Vaan mietiskelin niitä rakennelmia mitä mieli (ainakin omani) käyttää jäsennellessään asioita. Uutta oppiessaan sitä usein liittää uuden asian johonkin vanhaan asiaan. Jos uusi asia tuntuu kumoavan vanhan niin olen silloin ennakkoluuloisempi liittämään uutta asiaa.
Jos uusi asia on ristiriidassa jonkin asian kanssa mitä minä pidän liian "tärkeänä" itselleni, käy useammin niin että en ollenkaan hyväksy uutta asiaa, tai hyväksyn sen vasta viiveellä.
Ajattelin myös voisiko tälläisellä olla yhteisöllsiä muotoja, mihin ajattelin ensimmäisen kirjoittajan viittaavaan ???
.... Olen välillä vähän huono ilmaisemaan itseäni sanallisesti...
Vaikka mielenkiintoisia ovat sinunkin esittämät asiatkin.
Ihan terveen viisaalta kuulostaa asenteesi totuuden arvottamiseen, että aloitat noiden arvottamisprosessien havannoimisesta ja tunnistamisesta omassa mielessäsi. Filosofian ydin kun on Sokrateen ohjeessa 'gnothi seauton', "Tunne itsesi".
Ja gnosis on sitä välitöntä tiedon ja viisauden lajia, enempi tuntemuksen ja ymmärryksen kaltaista kuin tieteellis-teoreettisen mielipiteenmuodostuksen, joka keskittyy siis mielipiteisiin eli uskomuksiin eli väitelauseisiin ja niiden vertailuun sekä totuusarvojen todisteluun. Enempi siis olemista ja tapahtumista kuin väittämistä, esim. oman väittävyytensä tunnistamisen kautta. Olemisen ja tapahtumisen totuutta kutsutaan filosofiassa yleensä a prioriseksi tiedoksi, sellaiseksi joka vain on ja tapahtuu ennen kuin kielessä tapahtuva (a posteriori) väittely totuuksista alkaa. Näin siis väitän. ;).
Hienojen sanojen hallinnassa ei ole sinänsä mitään kadehdittavaa, enempää kuin halveksittavaakaan. Se on vain renki, joka mahdollisesti auttaa keskusteluissa, että myös niihin väistämättä liittyvissä valtaleikeissä. Tapahtumisen ja olemisen totuuden kanssa hienoilla sanoilla ei ole sen enempää tekemistä, kuin että ne ovat ja tapahtuvat.
Mitä tulee yhteisöllisyyteen, niin nämä kielet, joissa minäkin nyt puhun, eivät juuri muuta ole kuin sosiaalinen ilmiö. Jos taas puhutaan yhteisöllisestä mielestä kieleen viittaamatta, ikään kuin se olisi mahdollista, niin mielestäni on kaunista ajatella mieltä funda-mentaalina (anteeksi taas hieno sana), josta universumit ja niiden mukana materiat, tietoisuudet sun muut esiin kiertyvät ja kuplivat.