"Minä kirjoitan kokemuksesta, en siitä, mitä jotkut viranomaiset tai kaltaisesi haluaa minun kirjoittavan. Kuka kovimman tuskan, surun ja ikävän kohtaa huostaanottotapauksissa. Ei ainakaan sosiaalityöntekijä, joka "auttaa" palkkansa eteen eikä sijaisvanhemmat, jotka "hyvää hyvyttään" ottavat lapsen sijoitukseen saadessaan kaikki mahdolliset tuet: lapsilisät, kulukorvaukset ja hoitopalkkion.
Surun, ikävän ja tuskan kokee se lapsi, joka otetaan huostaan sekä ne vanhemmat, joilta lapsi otetaan huostaan. Lisäksi siinä on sijaiskärsijöitä lapsen suku, perheen ystävä- ja tuttavapiiri ja lähiympäristö. Ja kuinka musertavaa on nähdä, että ennen iloinen, elämänmyönteinen ja aktiivinen vanhempi masentuu, katkeroituu ja raivoaa. Viha on se oikea sana, mikä on päällimäinen tunne.
Ja vielä Espoosta. Tiedän, että täällä on hyviä sosiaalityöntekijöitä, jotka tukevat ja auttavat perheitä eteenpäin kriisin yli. Mutta yksikin huono sosiaalityöntekijä päätöksillään saa aikaan sen, että tarvitaan legioona hyviä ja auttamishaluisia ihmisiä, jotka voivat edes jollain tavalla nostaa vihaisen, katkeroituneen ja masentuneen ihmisen ihmistenilmoille ja nauttimaan elämästä. Jos se edes onnistuu tällaisen mielivallan ja tuhoisan teon alla.
Minulla on tällä hetkellä tosi rautainen ja ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä. Ja näin on moni muukin sanonut tästä sosiaalityöntekijästä!"
Surun, ikävän ja tuskan kokee se lapsi, joka otetaan huostaan sekä ne vanhemmat, joilta lapsi otetaan huostaan. Lisäksi siinä on sijaiskärsijöitä lapsen suku, perheen ystävä- ja tuttavapiiri ja lähiympäristö. Ja kuinka musertavaa on nähdä, että ennen iloinen, elämänmyönteinen ja aktiivinen vanhempi masentuu, katkeroituu ja raivoaa. Viha on se oikea sana, mikä on päällimäinen tunne.
Ja vielä Espoosta. Tiedän, että täällä on hyviä sosiaalityöntekijöitä, jotka tukevat ja auttavat perheitä eteenpäin kriisin yli. Mutta yksikin huono sosiaalityöntekijä päätöksillään saa aikaan sen, että tarvitaan legioona hyviä ja auttamishaluisia ihmisiä, jotka voivat edes jollain tavalla nostaa vihaisen, katkeroituneen ja masentuneen ihmisen ihmistenilmoille ja nauttimaan elämästä. Jos se edes onnistuu tällaisen mielivallan ja tuhoisan teon alla.
Minulla on tällä hetkellä tosi rautainen ja ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä. Ja näin on moni muukin sanonut tästä sosiaalityöntekijästä!"
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei!
Minua itseäni sijaisäitinä kovasti ihmetyttää asenne, että sijaisvanhemmat saavat hirveät korvaukset lasten hoidosta jne. Toivoisin kuitenkin ettei tassa yleistettäisi, sillä niin me kuin monet muutkin tuntemani sijaisperheet olemme esim jättäneet lapsilisät vanhemmille, joilla toivomme että vanhemmat voisivat kattaa niitä kuluja jotka aiheutuu kun lapset asuvat muualla kuin heidän luonaan. Meillä sijaislapset eivät kulje liian pienissä tai vähäisissä vaatteissa, lapset saavat ruokaa ja varmasti rakastamme jokaista sijaislastamme siinä kuin biologisia lapsiammekin, joita emme erittele sen enempää ruokapöydässä kuin vaatekaupassakaan. Tietysti ymmärrän, että tilanne jossa lapsi joutuu pois biovanhempiensa luota on raastava, niin lapselle, vanhemmille kuin sukulaisillekin, mutta ainakin me haluamme auttaa ja tukea perhettä niin että yhteenpalaaminen olisi mahdollista. Niin kauan kuin lapsi asuu meillä, olemme hänen kotinsa ja pyrimme pitämään heistä huolta siinä kuin omistammekin. En odota biovanhemmilta kiitosta, sillä sijaisperheenä olemme varmasti helpompi kohde osoittaa pahaa mieltä kuin esim sosiaalitoimisto. Kuitenkin uskon, että Suomen maassa ei lapsia turhan vuoksi vanhemmilta pois oteta, toisinaan olisi kuitenkin mielestäni parempi että huostaanotto tulisi varhaisemmassa vaiheessa kun ongelmat eivät ole kasaantuneet suureksi möykyksi jolloin perheen yhteen saattaminen olisi helpompaa ja kivuttomampaa. Mutta, tämä on vain yhden "varamutsin" mielipide, omani enkä voi sanoa että se olisi ainoa oikea mielipide.
sinulla tuntuu olevan asenne kohdallaan! todella hienoa. olette varmasti loistavat sijaisvanhemmat. en väiti etteikö muitakin olisi, mutta kirjoituksestasi jotenkin huokuu se hyvä tahto.
itse en kyllä pura vihaa tai kiukkua sijaisvanhempiin, vaan nimenomaan sossuille. sijaisvanhemmathan ovat syyttömiä tähän. he tekevät vain pyytentö työtä. sinulle antaisin kyllä kiitosta.
mutta minä uskon että Suomen maassa tapahtuu myös niitä turhia huostaanottoja. suurin osa varmasti aiheellisia ja totta, että osa huostaanotoista pitäisi tehdä jo varhaisemmassa vaiheessa.
tämä on raastavaa niin lapselle kuin äidille sekä varmasti myös suvulle ja lähipiirille. hienoa että te haluatte tukea ja auttaa. meillä täällä esim. suku on lähes kokonaan poissuljettu poikani elämästä.
tuosta rahasta en ole ikinä ollut kateellinen, mutta miten tuo on mahdollista että lapsilisät voivat tulla biovanhemmille? meillä minä en maksa mitään mutta isä maksaa elatusmaksun ja lapsilisät menevät tietenkin perheeseen. haluaisin osallistua poikani ostoksiin ja hankintoihin. olen vienyt vain vaippoja ja nan:ia ja vaatteita. nyt saan maksaa 1-vuotis valokuvauksen itse.
nämäkin oli vain minun mielipiteitä.
kaikkea hyvää teille ja jatkakaa samaan malliin!
ps. teillä on varmasti sellaiset biot jotka eivät ole hankalia vaan yhteistyössä, ja jotka arvostavat työtänne?
Anteeksi kun puutun keskusteluun täysin aiheen vierestä.Ihmettelin vaan että millä perusteella sinun pieni lapsesi on otettu huostaan?Yhden kirjoityuksen perusteella ei tietenkään voi ihmistä arvostella mutta mielestäni vaikutat fiksulta ja tasapainoiselta.Tarkoitan nyt lähinnä kirjoituksesi sävyä,sanavalintoja ja oikeinkirjoitusta.Kaukana tämä oli ainakin lukihäiriöisten teinien haistatteluista.=)
Haaveissani on joskus tulevaisuudessa tarjota sijaiskoti yhdelle tai miksei useammallekin lapselle.Yksi oma lapsi minulla on mutta useampaa omaa tuskin "teen".Maailmassa (eikä tarvitse kotikaupunkia kauemmas edes mennä) on niin paljon ongelmaisia perheitä ja heitteille jätettyjä lapsia että miksipä en voisi tarjota hyvää kotia myös jollekin heistä.
Yleisesti ottaen kiinnostaisi tietää millaisista syistä lapsia on sijoitettu kodin ulkopuolelle.Viinan ja huumeitten kirot toki ovat tuttuja mutta muita tarinoita kaipailisin.
olen epäkypsä ja tasapainoton...
minulla ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveysongelmaa, en ole väkivaltainen, en ole laiminlyönyt lasta. mutta näin vain lapseni otettiin huostaan. ehkä huostaanotto oli aiheellinen silloin (helmikuussa), mutta ei enää. on vain todella vaikea saada lasta kotiin.
olin yksinhuoltaja, lapsen isä päihteidenkäyttäjä. minuakin kyllä yritettiin syyllistää, mutta veri- ja virtsakokeet osoittivat toista, niitä kun on paha itse valehdella. en vain jotenkin jaksanut arkea yksin lapsen kanssa.
tukitoimet käytettiin. niistä ei ollut apua. osittain torjuin apua, koska minähän olin se super-äiti joka jaksaa kaiken itse. tai olen huono äiti jos en jaksa kaikkea itse. yritin olla todella ylisuorittaja.
lapsen isä souti ja huopasi. tämä oli minulle todella raskasta ja ahdistavaa. aloin samalla tehdä eroa koko ukosta. itkin ja hoidin lasta, koskaan en oman oloni takia jättänyt lapsesta huolehtimatta. kun uuvuin tai kaipasin omaa hetkeä, vein lapsen perhekeskukseen hoitoon.
sieltä sitten huostanotto tapahtui. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhuttiin, oireet tutkittiin ja todettiin. toinen lääkäri totesi minut epäkypsäksi. tämä lausunto on nyt ollut niin painava että koko huostaanotto on mennyt ihan persilleen!
saan lausunnon toiselta lääkäriltä hallinto-oikeuteen. myös tämä sama lääkäri kirjoitti minulle juuri tänään minua puoltavan lausunnon...ihmeellistä touhua.
no, hallinto-oikeus on ihan pian ja toivon todella että poika pääsisi edes kotilomille.
jos sinua kiinnostaa, niin hae minun aiemmat kirjoitukset täällä. niistä selviää paljon minun tilanne. olen kirjoittanut aina samalla nimimerkillä. epätoivo ja hätä on ollut niin suuri että olen vatvonut tätä asiaa jopa huostaanoton ja adoption välillä!
Kiitos vastauksesta!Ehdinkin tuossa päikkäreitten aikana vähän lueskella muita kirjoituksia ja nimesi tuli esille monessa ketjussa.
Mulla oli myös masennusta vauva-aikana eikä miehestä juurikaan apua,hän kun tekee tosi pitkiä päiviä töitä niin en voinut vaatia tai edes pyytää vaikka heräämään yöllä.Olin aika lopussa ja väsynyt,itkeskelin kotona kitisevän vauvan kanssa.Mutta kuten sinäkin,en osannut pyytää tai hyväksyä apua.Lopulta uskalsin kysyä neuvolasta perhetyöntekijää joka voisi edes 2viikon välein käydä muutaman tunnin hoitamassa vauvaa että saisin levätä.En saanut apua koska masennusta ei ollut diagnosoitu eikä minulla ollut useampaa lasta.Palvelut oli kuulemma vain monilapsisille perheille tai vakavasti masentuneille tms.Annoin asian olla,tirautin taas itkut ja yritin porskuttaa eteenpäin.
Lapsen isä kyllä on hoitanut lasta jonkun verran vapaapäivinään.Silti minun oli vaikeaa jättää lasta edes omalle isälleen koska tunsin heti olevani jotenkin "huono äiti",vaikka olisin ollut vain makuuhuoneessa nukkumassa!
Periaatteessa siis kai minunkin lapseni olisi yhtä hyvin voitu ottaa huostaan.Mitä opimme tästä?Älä käytä kunnallisia tukipalveluita ollenkaan tai voit joutua luopumaan lapsestasi...
Aika julmaa.Lapsi voidaan näköjään helposti viedä vanhemmiltaan mutta takaisin kotiuttaminen onkin sitten mutkikkaampaa...Tsemppiä sinulle,älä vaan anna periksi!!!
Eräältä tutultani on otettu 3lasta huostaan isän väkivaltaisuuden ja päihteiden käytön vuoksi.Suhde isään on ollut ohi jo yli 7vuotta mutta lapsia ei ole kotiutettu.Lapsilla on velipuoli ja perhe on yrittänyt saada äidin vanhemmat lapset kokonaan kotiin jo vuosikausia,tuloksetta.Käräjäoikeus olisi antanut kotiin yhden lapsista mutta bioäiti teki viisaan ratkaisun eikä lähtenyt erottamaan samassa sijaisperrheessä asuvia lapsiaan toisistaan.Hän ottaa kaikki lapset tai yhtään,lapset ovat kestäneet jo ihan tarpeeksi...viikonloppuvierailuja toki on ja lapset asuvat 30km päässä mutta eihän se äidin tuskaa helpota...
että huostaanoton tai sen jatkumisen syynä voi olla muutakin kuin se, mitä biovanhempi kertoo. Sijaisvanhemmilla ja sossuilla on vaitiolovelvollisuus, joten he eivät voi kertoa mitään, mutta biovanhempi voi kertoa oman versionsa. En tarkoita Ferozaa, vaan yleensä noita "tuttuja" joilta "noin vaan ilman syytä" vietiin lapsi.
Ja PP:n ei tarvitse laittaa tähän mitään Espoon sosiaalityöntekijästä tai siitä kuinka lapset vietiin turhaan. Tosin se on hyvä esimerkki siitä, kuinka henkisesti sairas ihminen voi nähdä maailman aivan eri tavoin kuin muut.
pitikin jo laittaa tuohon edelliseen viestiini että tämä on minun oma näkemykseni huostaanotosta. sossujen kriteereitähän te ette tiedä. tosin lähipiirinikin ihmettelee huostaanottoa, jos uskotte.
pelkäsin poikani ollessa kotona mm. että vahingoitan häntä jotenkin. siis en tietenkään missään nimessä halunnut hänelle pahaa, mutta tuli ajatus että entä jos teen hänelle jotain ihan tahtomattani. luulen että tämä lapsensa vahingoittamisen pelko on ollut yksi syy huostaanottoon.
normaaliahan tuo ei ole, mutta olenko nyt todella ainoa äiti joka on tuntenut näin?! eikö tuo pelko ole enemmän sääntö kuin poikkeus synnytyksen jälkeisessä masennuksessa? pahin mahdollinen rangaistus on ottaa lapsi huostaan. vaikka lapsi ei ole se joka hoitaa äitiä, äidin mielenterveysongelmaa tai äidin maennusta, niin silti tässä tapauksessa se oli todella raaka teko.
olin hyvin väsynyt ja voimaton muutenkin, en lapsen hoitoon mutta kun samalla tein erotyötä tästä lapsen isästä. niinkuin edellisessä viestissä sanoin ja myönsin että ehkä huostaanotto oli aiheellinen tuolloin. mutta ei todellakaan enää. siksi minäkin jaksan välillä nurista "turhista huostaanotoista." ja uskon että niitä tehdään.
kaikille voimia!
Aivan niin, onhan se sinun näkemyksesi, mutta olet tuonut sen kyllä asiallisesti esille (olen tavannut hyvin ongelmaisia bioja, joilla ei omien sanojensa ole ollut mitään ongelmaa ikinä, kaikki on aina ollut täydellistä, ja sitten lapset on vaan yhtäkkiä viety - tälläkin palstalla yksi sellainen on).
Juttujasi lukeneena ihmettelen minäkin huostaanoton jatkumista edelleen, mutta uskon että saat vielä lapsesi takaisin. Eihän huostaanottoja kuitenkaan kovin nopeasti pureta, ja halutaan varmistaa että bion elämä todellakin on sellaista, että kykenee huolehtimaan lapsestaan.
Käsittääkseni tuo pelko oman lapsen vahingoittamisesta ei ole kovinkaan harvinaista. Olen joskus ammoisina aikoina lukenut vastaavia juttuja mm. Vauva-lehden palstoilta, ja siellä on monella ollut sellaisia ajatuksia. Ajatukset ovat yleensä oireita synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joka on yleistä, ja joka menee ohi, kun asiasta pääsee keskustelemaan ja saa tarvittavaa tukea ja apua. Siksi kai lapsesi sitten on huostaanotettu? Ja varmaan epätasapainoinen isä vaikutti asiaan.
Mutta olet ilmiselvästi työstänyt asioita ja päässyt jaloillesi. Hienoa!
Tuota vielä jäin miettimään, että kuinka selkeästi bioille kerrotaan huostaanoton syistä. Esim. huostaanottopäätöksessä voi lukea ne lakitekstit siitä, kuinka lapsen kehitys on vaarantunut ja koti ei tarjoa turvallista kasvuympäristöä jne.
Mutta kuinka yksityiskohtaisesti nämä kerrotaan bioille? Sanotaanko heille, että "lapsi vietiin pois, koska hakkasitte häntä" tai "vauva vietiin, koska olitte toistuvasti jättäneet hänet yksin kotiin lähdettyänne baariin" jne. jos nämä ovat vaikuttaneet päätökseen?
Tätä mietin siksi, etteivät "meidän" biot tiedä/käsitä/myönnä, miksi lapsi todella on viety. Lasta kyllä pahoinpideltiin ja hän näki perheväkivaltaa ja hänet jätettiin yksin, mutta silti, biot eivät näe sellaisessa mitään outoa, joten onko heille perusteltu, että a) pahoinpitely, väkivalta, heitteillejättö on haitallista lapselle ja b) he ovat pahoinpidelleet jne. lastaan.
PP:llekään ei näköjään ole kerrottu mitään tai hän ei vain kykene vastaanottamaan mitään, ainoastaan kopioimaan ja liittämään... levy päällä joka asiassa.
Kiitos vastauksesta Maria Guzenina
Kuten varmaan kirjoituksistani olet huomannut, Espoossa ei ole ollut haluakaan auttaakaikkia yksinhuoltajia, jotka ovat joutuneet "lastensuojelun uhreiksi". Niin, ellei sitten ole ollut rapajuoppo, joiden lapset todella tarvitsevat huolenpitoa. Kyllä alkoholistille on apu löytynyt ja nopeasti. Ei silti, naapurissani tällä hetkellä on yksinhuoltaja, joka kuntoutui puolessa vuodessa. Hyviä tuloksia olen kuullut muitakin, ja nähnytkin.
Minut tekee katkeraksi se, että minua ei TODELLAKAAN tuettu, ei koskaan. Kun opiskelin Tyäväen Akatemiassa vuosina 1993 - 1997 kulttuurisihteeriksi, elätin kahta lastani opitolainalla. Eronnut työtön naapurini sai sosiaalitoimelta harkinnanvaraista harrastusrahaa lapsilleen, joiden isä oli hyvä palkkainen hyvässä yhtiössä insinöörinä ja tapasi lapsiaan viikolla iltaisin ja viikonloppuisin myös. Hyvä isä ja miehen malli. Vei joka vuosi lapsensa ulkomaille ja muutenkin kuljetti lapsiaan harrastuksissa ja varmasti maksoi osansa. Nämä kaksi lasta kuitenkin olivat erittäin suuria kusankappaleita pihallamme, ja järjestivät itselleen ikävyyksiä. Alakertani 6-lapsen yh-äiti, joutui puhutteluun, koska hänen poikansa oli pihalla potkaissut tätä toista naapurini suunsoittotaitoista tyttöä.
Kun minä menin sosiaalitoimistosta kysymään harkinnanvaraista harrastusrahaa lapsilleni, minulle sanottiin, ettei tipu. Vain jos koulusta tai päiväkodista tulee ilmoitus, että lapset voivat huonosti. Lapseni olivat silloin 5- ja 4-vuotiaat. Päätin ennaltaehkäistä lasteni huonovointisuuden ja kustansin lasteni harrastukset opintolainalla. Lopetin jopa tupakanpolton, että meidän ei tarvitse pihalla pyöriä, vaan lapseni pääsevät kehittämään itseään. Oli Suvelan sirkuskoulua, Juvenelian musiikkiopistoa, partiota, kulttuuritoimen järjestämää ilmaisutaitoa. Sitten kävimme kerran viikossa uimassa ja kaikissa mahdollisissa lasten kulttuuri- ja urheilutapahtumissa. Näille uinti ja muille retkille otin ympäristön lapsia mukaan. Minulla oli joskus 8 alle kouluikäistä bussimatkoilla välillä Espoon keksus - Kivenlahden uimahalli.
Minulle kävi niin kuin olet lukenut. Ja lapsilleni kävi niin kuin olet lukenut.
Ja ne tapaukset, mitä olen kuullut ja nähnyt, olen kirjoittanut. Kaikkeen en ole edes lupaa kysynyt. Ainoa, joka tietää näistä kirjoituksistani on äiti, jolle sosiaalityöntekijä oli sanonut hänen odottaessaan lastaan, että "apua ei tule mistään saamaan". Tämän äidin nimi on xx ja sosiaalityöntekijän nimi on xx Leppävaaran sosiaalitoimistosta. Eli nyt on lastensuojelun puolella. Olen lukenut päätöksiä, mitä ystäväni on sosiaalitoimelta saanut, ja jotenkin olen saanut käsityksen, että eivät ole ihan terveen ihmisen tekemiä päätöksiä. Nythän ystäväni ei saa edes aikaa lastensuojeluun eikä sosiaalitoimeen, mutta kirjallisiin hakemuksiinkaan ei tule edes vastausta.
Sen voin kertoa, että ystäväni esikouluikäinen poika oppi kesällä lukemaan.
Olen pannut merkille, että niin sanotut hyvät lapset lähtevät kauas sijoituksiin. Vähän huonommat ikään kuin jätetään heitteille ja otetaan sitten kun on pakko ottaa huostaan.
Minun silloinen sosiaalityöntekijä oli xx joka ensimmäisellä kerralla tavatessamme kertoi olevansa Työväen Akatemian rehtorin erittäin hyvä ystävä.
Tämän hetkinen sosiaalityöntekijäni on xx, joka ainakin minua ja 3,5 vuotiasta Teemua on tukenut mitä parhaammalla tavalla.
Terveisin Pirjo Pietilä
jonkun kirjeen äidiksi tulemisesta ja äitiydestä. Hänellä on ollut se etu kuitenkin puolellaan, ettei ole tarvinnut tehdä eroprosessia lapsen isästä.
En muista kirjan nimeä.
Härkösen kirjan nimi on muistaakseni Heikosti positiivinen.
FEROZAN tilannetta olen miettinyt. Huostaanoton purkamiseen tarvitaan todella pitkäaikainen näyttö tilanteen muuttumisesta. Aika mitataan vuosissa, ei kuukausissa. Mutta tuli mieleen, että miksi sinun kohdallasi ei tehty väliaikaista huostaanottoa avohuollon tukitoimenpiteenä. Tällainen huostaanotto olisi mahdollista tehdä. Ensin 3 kuukautta ja sitten toiset 3 kuukautta. Vasta puolenvuoden jälkeen olisi tehty huostaanotto, joka jatkuisi toistaiseksi. Viestiesi perusteella sinusta välittyy kuva ihmisestä, jonka tilanne olisi ollut helposti autettavissa "kevyemmillä" toimenpiteillä.
On perheitä, joissa näitä kevyitä toimenpiteitä jatketaan vuosia, vaikka huostaanoton edellytykset ovat olemassa ja lapsen etu vaatisi huostaanottoa. Mutta ei; perhettä viedään eteenpäin niin, että lapsi on arkipäivät hoidossa, viikonloppuisin perheessä käy perhetyöntekijä, lapsella tukiperhe (siellä joka toinen viikonloppu) yms. Kaikista tukitoimenpiteistä huolimatta lapsi ja perhe voi huonosti.
siinäpä se kun en älynnyt näistä omista tuntemuksista ja peloista puhua! ajattelin että minua pidetään täysin hulluna jos tämmöistä esim. neuvolassa puhun. silloin ei ollut toisia äiti kavereita, en lukenut vauva-lehtiä, olin totaalisen yksin näiden ajatusten kanssa.
kyllä ne syyt laitetaan ihan paperille. ei vain lain puitteissa vaan ihan tapauskohtaisesti. minulla oli juuri tuo vahingoittaminen yksi syy ja kasvuolojen vaarantuminen oman tasapainottomuuden takia. jos teillä ei vanhemmat tajua ettei väkivalta ole sallittua käytöstä niin jokin on pahasti pielessä. eikun kuntoutusta vaan!
minullahan tämän tasapainon syy nyt on se ettei poika ole kotona...itse olen toista mieltä mutta minun ei nyt anneta näyttää sitä että pärjäisin poikani kanssa. esim. viikonlopun. ja siitä sitten enemmän ja enemmän ja näin kotiutus tapahtuisi. tiedän ettei lapsella kokeilla sitä että jaksanko ja olenkin samaa mieltä tästä asiasta. sellaista tilannetta ei saa tulla että lapsi on kotona viikonlopun ja vanhemmat tuskastuu ja väsyy, kenties lyö, ja lapsi joudutaan pikaisesti toimittamaan takaisin sijaisperheeseen. eihän tämä voi olla lapselle hyväksi. mutta olen touhunnut niin paljon nyt hoitolasten kanssa, eikä väsymisen merkkejä ole ollut. itse tiedän ja tunnen itseni parhaiten.
ja totta että huostaanottoa ei pureta hetkessä. tässä aina asetun sossujen saappaisiin ja mietin asiaa heidän kannalta. sossujen tulee olla ehdottoman varmoja siitä että kun lapsi kotiutuu, niin uutta huostaanottoa ei sitten tapahdu vaikka puolen vuoden päästä. ja lapsen näkökulmasta näinhän sen asian pitää olla että kun kotiin tullaan, niin sinne tullaan pysyvästä ja se on turvallinen paikka.
mietin tätä huostaanoton pituutta omalla kohdalla juuri siksi että oliko minun tapauksessa se huostaanotto EHDOTTOMAN VÄLTTÄMÄTÖN? siksi olen näinkin pian jo sitä mieltä että poika olisi tervetullut takaisin kotiin. huostaanoton jälkeenhän poika oli perhekeskuksessa muistaakseni 5-6 viikkoa ennenkuin sijaisperhe löytyi. kävin päivittäin poikaa hoitamassa siihen saakka. olenkin sossuille sanonut että omasta mielestä tämä sijoitus oli se turha ratkaisu.
tuollaisesta väliaikaisesta huostaanotosta en ole kuullutkaan. ehkä tuo olisi ollut se oikea ratkaisu kohdallani. tosin hurjalta kuullosta tuollainen että tuetaan vuosia ja lasta riepotetaan tukipaikasta toiseen ja silti perhe voi huonosti! en halua voida poikani kanssa huonosti, vaan taata sen että poikani saa vakaan kasvuympäristön. nyt ei ole ainakaan alkoholisti isää sitä epätasapainottamassa, joten ne elämän valttikortit on minulla. normiperhettä poikani ei jokatapauksessa saa, ilman isää hän tulee elämään. mutta jospa yksi hyvä äiti korvaisi rikkonaisen isän ja äidin.
tätä jään pohtimaan.
En tiedä onko kukaan tätä sinulle sanonut, mutta mielestäni olet todellakin mennyt harppauksin eteenpäin. Nyt kun lukee näitä sinun tekstejäsi, niin niistä huokuu oikeasti sellainen erinlainen varmuus ja tasapaino. Toivon, että saat pian lapsesi takaisin ja että kaikki menee hyvin. Yhä edelleen olen hengessä mukana!
ehkä se suurin hätä ja epätoivo on väistynyt. silti en missään nimessä hyväksy poikani huostaanottoa.
enää en mieti adoptio vaihtoehtoa koska laki on sellainen että sijaisvanhempien oikeus adoptioon menee sukulaisuuden edelle! joten pakko jatkaa taistelua että saan pojan kokonaan itselle.
nyt on kaksi viikkoa mennyt tunnetasolla todella huonosti. ikävä on niin sanoinkuvaamaton. toimin, teen ja teen, mutta itken joka päivä. äärettömän raskasta.
tuolla aiemmassa viestiketjussa kerroin kuinka puhun yksinäni pojalle ääneen ja höperehdän muutenkin. että sikäli on mennyt huonompaan suuntaan tämä.
ehkä tämä ikävä menee siksi koko ajan pahemmaksi että äitiyden tunne ja tunteet poikaa kohtaan kasvaa koko ajan. tiedän että pystyn kodin pojalleni tarjoamaan.
hallinto-oikeus lähenee ja tuntuu että tämän asian kanssa paineensietokyky on olematon. muutoin elämässä on normaaleja vastoinkäymisiä, ala- ja ylämäkiä ja ne kyllä kestän ja osaan ottaa vastaan. sossujen aiheuttamat pettymykset lähinnä naurattavat, he kun testaavat minua. tiedän sen.
joitakin asioita olen saanut eteenpäin, uuden lääkärin lausunnon hallinto-oikeuteen. samoin kun keskustelin sossujen käytöksestä heidän esimiehen kanssa, alkoivat asiat hieman rullata.
tapaamiset takkusivat taas kerran. nyt kuulemma sossut ovat alkaneet suunnitella kotilomia. he eivät ole vain kertoneet sitä minulle...olisi uutta huoltosuunnitelmaa jälleen, tuossa marraskuussa, sossut vain ei ole vielä sitä minulle ilmoittaneet. kuulin nämä kaikki lääkäriltäni.
päivä kerrallaan, tosin jokainen päivä on pois poikani ja minun yhteisestä elämästä. että nyt menee näin tasaisesti, en usko että minua enää tästä mikään heilauttaa. on jo koeteltu niin, että aika paljon saa tapahtua, että tasapaino tästä järkkyy. epäkypsä tai ei, mutta silti tämä kaikki on ollut hyvin kasvattavaa ja vahvistavaa. osa asioista kyllä vietiin mielestäni liian pitkälle, ei olisi tarvinnut. mutta tätä en voi kääntää kuin voimavaraksi itselleni.
kaikkea hyvää myös sinulle.
Itse olen myös sitä mieltä, että sossusi on kyllä toiminut hölmösti osassa tapauksia.
Lähinnä tarkoitin sitä, että pystyt hyppäämään sossunkin kenkiin ja katsomaan hiukan ulkopuolisin silmin asiaa. Vaikka et hyväksyisikään. Mutta pidä se asenne, se auttaa pahimman yli ja sillä tavalla pystyt huolehtimaan itsestäsi kun menet oikeuteen. Vastaaminen on helpompaa jne. Perustelu myös on helpompaa jne.
Tiedän, että on vaikeaa, kun olet menettänyt melkeinpä koko ensimmäisen vuoden poikasi elämästä..silloin se kasvu menee pyreähtäen, mutta et ole viellä menettänyt sitä tärkeintä kolmea ekaa vuotta ja pidän todellakin peukkuja, että saat sen ja poikasi kotiin.