Olenkohan liian rohkea kertoessani nimimerkkini ja asiani?
Pitävät sukukokousta seuraavan viikon lopulla pienellä paikkakunnalla. Paikalla ovat tietenkin suvun ns. hyvin pärjänneet henkilöt. Pahan mielen mato jäytää mieltäni, voi minua!
Mutta! Hyvänen aika, minähän olen nyt selkeästi sekä itsenäinen että rohkea.
Olin ollut mansikanpoiminnassa kesän -58 isäpuoleni veljen tilalla. Muistan sen kesän palkanmaksun tarkalleen: emäntä maksoi muille rahana, mutta minulle hän antoi vanhan vihreän talvitakkinsa. Minulle, 12-vuotiaalle tytölle. Äiti muistaa vieläkin, miten itkin kotiin tultuani.
Kertomani olisi hyvin murheellinen juttu, ellei siihen liittyisi jotain hyvääkin. Nimittäin - seuraavana kesänä minut käytiin pyytämässä kotoa -hyvänä kerääjänä - isäntä maksoi aitan nurkan takana enemmän liksaa! Oli sekin aikaa. Työsuojelua?1
Eihän sitä silloin ollut, tehtiin kun teetettiin!
PS. Kitkin, keräsin mansikoita, vadelmia, viinimarjoja, olin rouvan pikkupiikana (en edes ymmärtänyt nyyloneista). Sain olla mukana talon tyttären komeissa häissäkin perheen mukana. Eipä tuonut rikkaus onnea silloinkaan...
Nukuimme aitoissa, ei ollut muuta vessaa kuin nurkan takana. Silloin kerättiin 7-17, välillä oli kaksi kahvitaukoa ja ruokatunti. Mutta oli meillä mukavaakin!
Onko teistä kukaan ollut S-joella mansikankeruussa vuosina -58-70, entä Lopotin lavalla käyneitä? Olisi tosi mukavaa muistella... keskiviikon ja sunnuntain tansseja! Tultiin milloin kävellen, mopolla, moottoripyörällää, eipä ollut autoja. Entäs sitten kylän pojat!!!
Pitävät sukukokousta seuraavan viikon lopulla pienellä paikkakunnalla. Paikalla ovat tietenkin suvun ns. hyvin pärjänneet henkilöt. Pahan mielen mato jäytää mieltäni, voi minua!
Mutta! Hyvänen aika, minähän olen nyt selkeästi sekä itsenäinen että rohkea.
Olin ollut mansikanpoiminnassa kesän -58 isäpuoleni veljen tilalla. Muistan sen kesän palkanmaksun tarkalleen: emäntä maksoi muille rahana, mutta minulle hän antoi vanhan vihreän talvitakkinsa. Minulle, 12-vuotiaalle tytölle. Äiti muistaa vieläkin, miten itkin kotiin tultuani.
Kertomani olisi hyvin murheellinen juttu, ellei siihen liittyisi jotain hyvääkin. Nimittäin - seuraavana kesänä minut käytiin pyytämässä kotoa -hyvänä kerääjänä - isäntä maksoi aitan nurkan takana enemmän liksaa! Oli sekin aikaa. Työsuojelua?1
Eihän sitä silloin ollut, tehtiin kun teetettiin!
PS. Kitkin, keräsin mansikoita, vadelmia, viinimarjoja, olin rouvan pikkupiikana (en edes ymmärtänyt nyyloneista). Sain olla mukana talon tyttären komeissa häissäkin perheen mukana. Eipä tuonut rikkaus onnea silloinkaan...
Nukuimme aitoissa, ei ollut muuta vessaa kuin nurkan takana. Silloin kerättiin 7-17, välillä oli kaksi kahvitaukoa ja ruokatunti. Mutta oli meillä mukavaakin!
Onko teistä kukaan ollut S-joella mansikankeruussa vuosina -58-70, entä Lopotin lavalla käyneitä? Olisi tosi mukavaa muistella... keskiviikon ja sunnuntain tansseja! Tultiin milloin kävellen, mopolla, moottoripyörällää, eipä ollut autoja. Entäs sitten kylän pojat!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuolloin olin mansikanpoiminnassa - tasan kaksi päivää, se riitti. Paikka oli Kärkkäälä, entä itselläsi?
Olen tosin viitisentoista vuotta sinua nuorempi miehenpuoli, mutta S-joki on tullut minulle tutuksi mansikkajuhlistaan...
Kiitos ihanasta kannustuksestanne osallistua sukukokoukseen! Soitin tänään pikkuserkulleni, joka on yksi koollekutsujista. Voi miten iloiseksi tulinkaan sydämellisestä tervetulotoivotuksesta!, huutomerkit paikallaan, huom.
Niinpä niin, elämä menee niin kuin menee kunkin kohdalla. Tulevassa tapahtumassa tulen kohtaamaan ihmisiä, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä kymmeniin vuosiin. Miten olisinkaan? Minähän olen niitä väliinputoajia, joille ei isiäkään liiennyt saati muita läheisiä.
Minun osakseni tuli väkivaltainen juopotteleva isäpuoli. Nyt ymmärrän, että hänellä on täytynyt olla omat kauheat sotatraumansa; mihin muihin hän olisi purkanut ahdistustaan kuin meihin lähimpiin? Ei ollut mielenterveydenhoitajia, ei Cipramilia, Zoloftia tai muita. Kenelle olisi valittanut pahaa oloa rakennusmaalari, jolle siunaantui iso pesue ja joka usein oli työttömänä talvisydämen ajan?
Olin kuitenkin saanut hyvän äidin, joka huolehti siitä, että sain käydä koulua. Koko oppikoulun ajan olin vapaaoppilas - hetkinen! - kolme vokaalia peräkkäin? - , sain ilmaisen ruuan ja apurahan koulutarvikkeita varten lähes vuosittain. Olin kylämme ensimmäinen ylioppilas, ja sisareni oli toinen, eikä muita ollutkaan meidän ikäisistämme. Äiti oli varmasti meistä ylpeä; hän oli itse voinut käydä koulua vain yhden vuoden oman äitinsä sairastuttua keuhkotautiin.
Tunsin tarvetta kertoa tuntemuksistani. Uskon, että monella Teistä on samanlaisia kokemuksia, siksi kerroin näin paljon.
MUTTA! Haluan kertoa muutakin!
Tällä Hili(ma)kka nimimerkillä olen ollut mukana Ellinpoksissa, 45 . Välillä on ollut hiljaistakin, mutta kesäkioski on taas avattu. Nyt samantien käväisen kioskilla, tervetuloa sinne!
PS. Mansikkamies! Kertomani sukulaispaikka oli K-kylässä isäpuolen veljen mansikkatilalla. Sen jälkeen olin Halolanmäellä samassa paikassa useana kesänä kitkien, keräten, poimien, (vadelmia), kitkien, autellen rouvaa jne. Kesäviikot olivat ihania, kun ei tarvinnut mennä kotiin ennen lauantaita; ei tarvinnut pelätä mitään.
Ruuneperi! Kiitos! Tässä tulos, toivottavasti ei ihan uuvuttava.
Annukka! Terveiset Sinulle sinne tosi kauas! Ystäväni Tane muutti Australiaan v. -71, kirjoitti muutaman kerran ja jäi sille tielleen.
ben! Kiitos - kuka-missä?
Anteeksi- ihan meinasin jo lopettoo - ja vieläkin anteeksi kun en! Vuan haluan vielä tuuva juluki ommoo murrettaen. Kuuntelen tässä ohessa Lea Lavènin biisiä Mä olen rotunainen ja laetanpa tähän mukkaan tännään sähköpostissa suamani Kalevala-version runosta Lihaville:
Sula läski lyllymästä, liha liika lellumasta,
ihra kaikkoa kavala, suksi suohon selluliitti!
Makeassa on majasi, virus vinha viinerissä,
rasvaisessa on kotisi, voikkoleivän makkarassa.
Mene kinkku matkoihisi, suden suuhun paksu reisi!Parempi minun elellä, kepeänä kepsutella,
kun ei perä maata laahaa, raavi maantietä takamus.
Tässäpä tämänhetkiset tuntemukset!
Yhteyksiä odotellen terveisin Hili(ma)kka.
Niin on Hilikka, että iän lisääntyessä palaamme yhä useammin nuoruuteen ja lapsuuteen.
Elämäntarinasi voisi antaa paljon ajattelemista monelle nykynuorelle.
Sukujuhlat taisivat mennä mukavasti,löytyi tuttuja, joita et ollut nähnyt vuosikymmeniin. Eikö kannattanutkin mennä?
ovat juhlat, joita sekä odotan että jännitän, mutta menen joka tapauksessa. Uskon, että siitä tulee hyvä päivä. Äitikin jaksaa ehkä tulla, ja hänellehän olisi suuri ilo tavata sukulaisiaan pitkästä aikaa.
Hyvää kesän jatkoa ja kuulumisiin!
Mikä on esteenä, ettet voisi mennä sukukokoukseen? Miksi katsot ettet kuulu menestyjiin?
Kertomuksesi viittaa siihen, että olet aina ollut työteliäs ihminen ja sellaisethan juuri menestyvät.
Voi siellä niitäkin olla, jotka eivät ole menestyneet, mutta sinä ymmärrät heitäkin.
Hei topi, viestisi lämmitti mieltäni! Poikkeaisitko Ellinpoksilla 45 !
Parhain terveisin Hili(ma)kka.
Hili(ma)kka, mikä sellainen Ellinpoksi 45 on?
Hei!
Ellinpoksin löydät etsimällä suurin piirtein näin:
www.suomi24.fi, sieltä `keskustelu`, edelleen `cafe`, ja sitten Ellinpoksi jne.
Poksi on ollut kiinni kesälomien, viikonloppuvapaiden, tilap.sair. yms. asioiden takia.
PS. Olin sukukokkouksessa. Jäe hyvä mieli, kun rohkenin männä mukkaan. Tapasin ensimmäisen kerran Kanadassa asuvat pikkuserkkuni, joille meiloon tulevalla viikolla.
Elämä on näköjään tällaista että se antaa ja ottaa.
Tulipa nyt murheellisia mietteitä. Ehkä siksi, että kuuntelen juuri nyt Tapio Heinosen musiikkia."Eilen kun mä tiennyt en" - on minulle edelleen koskettava.
Aika kuluu miettiessä ja muistellessa, Jukka Kuoppamäellä on minua rauhoittava ääni sekä toivoa herättävä sanoma:
"Anna mulle tähtitaivas,
anna valo pimeään..."
Niinpä niin, terveisin Hilikka.
Kiva, että rohkaistuit menemään kokoukseen ja mukavaakin oli. Toivottavasti saat näistä kontakteista lisäsisältöä elämääsikin. Hiukan olet surullinen - tuntuu. Ei se tähtitaivas aina niin säkenöivä ole meille kaikille ihmisille. Toivottavasti löytyy edes yksi pieni, kirkas tähti, meidän itesekunkin taivaalle loistamaan.
Kirjoituksestasi päätellen olet, Hilikka, aika yksinäinen. Miksi?
ja kokoukseen! Eihän kysymyksessä ole mikään "parempien" sukukokous. Lähtökohtasi eivät ehkä ole yhtä hyvät mitä tulee vaurauteen, mahdollisuuksiin j.n.e. kuin joillakin muilla. Olet kirjoituksestasi päätellen hyvin selviytynyt elämässäsi ja osaat hyvin kirjoittaakin. Sinunkaltaisia tarvitaan täällä forumillakin, ei ainoastaan sukukokouksessa.
Minullakin on ensi kesänä sukukokous edessä. Tunnen kyllä valitettavan vähän sukuani, johtuu kai tästä kulkijan luonteestani. Ensi reissu oli 6-vuotiaana evakkoon ja sitten varttuneempana halusin omin päin katsella maailmaa. Ompahan sitten sukujuhlissa paljon kerrottavaa ja solmitaan varmaan monta uutta ystävyys suhdetta. Katsellaan maailmaa positiivisesti, vai mitä?
Ilman muuta, Hilikka.
Tuo viehätysvoimasi tuo oman lisänsä tapaamiseen.