Tuntuu jotenki et kihloihin menosta on tullu joku ihmeen trendi tässä parin vuoden sisällä..ihan kauheeta ku jotku 15-vuotiaat menee kihloihin ja ovat muka niin rakastuneita ja varmoja siitä että on löytynyt se oikea...mielestäni tällainen on ihan järjetöntä! Monikohan niistäkin pareista elää koko elämänsä yhdessä tai edes avioituu...tuskin monikaan...Haluaisin vain tietää, miksi näin nuorena pitää mennä kihloihin? Mikä siinä kihlauksessa niin viehättää? Itse oon edelleen sitä mieltä, että kihlautuminen on lupaus siitä, että joskus mennään naimisiin..Ja kyllä tarkkaan harkitsen ennen kuin kihloihin menen, että haluanko todellakin viettää miehen kanssa koko loppuelämäni..Itsellä ei olisi nimittäin käynyt mielessäkään viisitoistavuotiaana mennä kihloihin silloisen poikaystävän kanssa..En kyllä ole yhtään kateellinen niille, jotka noin nuorena sen tekevät, mutta sanonpahan vaan että kyllä siinä ehditään vielä monesti erota ja sormukset heittää kankkulan kaivoon...
Kihlat
SOPIVAikä?
91137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tunnen yhdn joka meni kihloihin 13 vanhana, ja pari vuotta sitten, 25 vanhana naimisiin, se oli seurustellut 8 vuotiaasta asti
Kuulostaa pahsti joltakin itsensäruoskimis -pikkuvanhalta touhulta. Avioituminen se vasta idioottimaista onkin tällasessa yhteiskunnassa jossa voi elää koko ikänsä myös avoliitossa ilman että täytyy turvautua yhteiskunnan instansseihin (kirkko, lait) parisuhteensa pönkittämiseksi.
Ei sinulle ole sitten tullut mieleen, että jotkut voivat haluta mennä naimisiin ja vieläpä kirkossa ihan uskonnollisista syistä.... sillä nyt ei todellakaan ole mitään tekemistä parisuhteen pönkittämisen kanssa!!!
Minä olin 15-vuotias, kun menin tuon miehen kanssa kihloihin, oltiin vuosi silloin seurusteltu. Mies oli tuolloin 21-vuotta. Kihloihin ei todellakaan menty minkään muodin vuoksi vaan ihan oikeasti sen rakkauden vuoksi ja kihlaushan on lupaus avioliitosta.
Olemme edelleenkin kihloissa ja häitä suunnittelemme. Lapsukainen syntyy keväällä jos kaikki menee hyvin loppuun saakka.
Ei sitä oikeaa ikää voi kukaan sanoa, se riippuu ihmisistä. On toki tyhmää jos oikeasti jotkut menevät kihloihin vain siksi koska kaveritkin, ei siinä ole silloin mitään järkeä.
Ikä ei oikeasti kerro itse ihmisestä mitään. Joku on vielä ihan lapsi esim. juuri 15-vuotiaana, kun taas toinen asuu jo omillaan ja osaa huolehtia itsestään, kuten minäkin tuon ikäisenä. Jokainen meistä on yksilö, ei voi sanoa yleisesti tiettyä "sopivaa" ikää.
Olen myöskin sitä mieltä että kihlaus on lupaus avioliitosta. Olen 18 ja avopuolisoni on 21. Olemme puhuneet kihloista, mutta emme kuitenkaan katso sitä vielä ajankohtaiseksi. Olemme olleet yhdessä vähän päälle vuoden. Olemme kyllä kummatkin sitä mieltä että haluamme olla toistemme kanssa lopun ikäämme ja olemme jopa puhuneet tulevaisuuden haaveista ja lapsista. Siskoni on seurustellut jo kauan (monta vuotta) häntä vanhemman miehen kanssa ja nyt heillä on jo ensimmäinen lapsi, vähän päälle 3kk vanha, eikä siskoni ole edes kihloissa avopuolisonsa kanssa. He eivät koe kihlautumista ja avioliittoa niin tärkeänä. Sitten minulla on myös ystävä, 18vuotias joka meni naimisiin nytten kesällä. Hän ei ollut seurustellut miehensä kanssa kuin vähän päälle vuoden, mutta he menivät kihloihinkin jo melko ajoissa. Tätä heidän avioitumistaan on moni kummastellut ja ollut sitä mieltä että se ei tule onnistumaan. Mutta päätös avioliitosta kuuluu vaan heille, mistä sitä tietää vaikka he todella olisivatkin loppu elämänsä yhdessä. Mutta mielestäni tosiaan on naurettavaa että alle 15vuotiaat menevät jo kihloihin. Heille luultavammin sormus on vain pokkailun asia!
Tietenkin sekin on totta, että riippuu ihmisestä itsestään kuinka tosissaan ottaa kihlautumisen. Itsekkin olen "joutunut" aikuistumaan hirveän nopesasti molempien vanhempieni kuoleman takia.
Olen kyllä samaa mieltä että nykyään tuo kihloihin meno on niinkuin muoti-ilmiö. Itse olen 23-vuotias ja en olisi ollut valmis nuorempana edes harkitsemaan kihloihin menoa... jos ei vielä ole elämääkään paljon takana on hankala olla varma onko se ihminen se oikea vielä 30 vuodenkin päästä.
Ehdottomasti yhdyn siihen, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Itse olen aina ajatellut että kun menen kihloihin siitä seuraa sitten myöhemmin avioliitto ja naimisiinkin olen kyllä menossa sillä periaatteella että se tapahtuu vain kerran. Nykyään tuo eroaminen näyttää olevan niin helppoa, että kihloihin sekä naimisiin mennään jatkuvalla syötällä ja samaa syssyä erotaan.Omalla kohdallani olen seurustellut parisen kuukautta ja ensimmäistä kertaa elämässä pystyn kuvittelemaan että jaka elämäni jonkun ihmisen kanssa ja perustaisin perheen. Kihloista on jo ollut puhetta. Missä vaiheessa olette menneet kihloihin ja naimisiin? Olisi mukava tietää onko tuntemisen pituudella suurta väliä.Tietysti ajan kanssa oppii tuntemaan paremmin.Erityisesti olisin kiinnostunut kuulemaan myös kommenttia ulkomaalaisen ja suomalaisen liitosta? Hyäksyikö perhe ja etc? Yksi perheeni jäsenistä kun on aika lailla tummaihoisia vastaan.
mitä sä valitat kihloihin menosta nuorena? "en oo kyllä yhtään kateellinen" :DD:D säääälittävää. ehkä se on kuitenki jokaisen oma asia ja jos on varma et haluu viettää loppuelämänsä senkaa kenenkaa menee kihloihin, ja rakastaa toisiaan ni mitä siitä? kihlaus ei oo mikään trendi, kihlohin mennään ku rakastaa toista.. "sanonpahan vaan että kyllä siinä ehditään vielä monesti erota ja sormukset heittää kankkulan kaivoon... " ei välttämättä. mieti nyt hei vähä itekki !
olen itsekkin kummastullut/kauhistellut samaa asiaa. ite en ole ollut kihloissa koskaan eikä ole tullut mieleenkään. kaveripiirissäni on eräs joka on mennyt 15 vuotiaana kihloihin saman jätkän kanssa 2 kertaa ja nyt eronneet. pyörittelin päätäni kun kaverini tuli esittelemään sormustaan, kysyin jopa onko hän nyt ihan varma asiasta, että itse pidän asiaa naurettavana.