Lokakuuillan auringossa sieluni vuotaa verta. Verta sataa ravan tavoin. Kun hitaasti käyn yli kraatterin, pikatuli ja meidän kaikkien loppu! Kokeilen aivolohkojani, jahka ne ovatkaan muuta kuin houkan houre vain. Hän makasi maassa odottaen hyvin omaa kuolemaansa! Päästän naurun, mutta kukaan ei kuule!
Koti, kaukana poissa, sodasta mahdollisuus elää uudestaan. Koti, kaukana poissa, mutta sota, ei mahdollisuutta elää uudestaan. Ja sieluni vuotaa verta niin, että rapa roiskuu! Koti, kaukana poissa, sodasta mahdollisuus elää uudestaan. Koti, kaukana poissa, mutta sota, ei mahdollisuutta elää uudestaan.
Ja sieluni vuotaa verta.
Koti, kaukana poissa, sodasta mahdollisuus elää uudestaan. Koti, kaukana poissa, mutta sota, ei mahdollisuutta elää uudestaan. Ja sieluni vuotaa verta niin, että rapa roiskuu! Koti, kaukana poissa, sodasta mahdollisuus elää uudestaan. Koti, kaukana poissa, mutta sota, ei mahdollisuutta elää uudestaan.
Ja sieluni vuotaa verta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.