Alkionsiirto tehtiin kaksi viikkoa sitten ja tänä aamuna kädet täristen tein mieheltä salaa vessassa raskaustestin. Halusin yllättää hänet antamalla raskaustestin lahjapaketissa, joten olin asettanut itselleni hieman paineitakin, sillä hyvinhän olis voinut taas negatiivinen tulos tulla ja turhaa olisin siinä tapauksessa suunnitellut ylläreitä (tosin tällä kertaa rinnat oli arat heti alusta alkaen joten ajattelin että liekö nyt onnistanut).
Hoidot aloitimme yksityisellä puolella vuosi sitten loppukesästä, ensin tehtiin kaksi inseminaatiota ja sen jälkeen päästiin kunnalliselle puolelle hoitoon joulukuussa -04. Vajaa vuosi oltiin lasta yritetty ennen hoitoihin hakeutumista, itselläni paha endometrioosi joten se nopeutti hoitoihin pääsyä julkisellakin puolella. Tämän vuoden helmikuussa oli eka ivf ja huhtikuussa sitten pas. Niistä molemmat siis negatiivisia. Meillä nämä lapsenyritys/lapsettomuusasiat on tullut oikeastaan vähän liian aikaisin parisuhteeseemme juuri tuon endon takia, emme olleet kauaa yhdessä olleet saati asuneet kun jo piti miettiä "lapsentekoa" ettei tilanne pahenisi. Se on aiheuttanut monenlaista mielialaa, kun ei ole oikeastaan kerinnyt edes vauvakuumekaan kasvaa ennen kun hoitoihin hakeuduttiin. Tämän viimeisimmän hoidon aikana myönsin sitten vihdoin itselleni että kyllä se vauvakuume minullakin on, olen vain yrittänyt sen alitajuntaisesti torjua jottei tuntuisi niin pahalta kun hoito epäonnistuu. Olin kyllä huomannut selviä katkeroitumisen merkkejä itsessäni aina kun sain kuulla ystävien/tuttujen vauvauutisista vaikka olisi pitänyt onnellinen heidän puolestaan olla. Tällä kertaa sitten uskalsin toivoa onnistumista itsekin oikein tosissani ja muutenkin elämäntilanne tuntuu sopivammalta kun aiemmin (talo valmistumassa, määräaikainen työ päättyy lasketun ajan aikoihin..), joten stressitekijöitäkin oli tässä vaiheessa vähemmän. Liekö sekin sitten edesauttanut onnistumista.. Mutta tosiaan raskaustesti näytti plussaa ja olemme kyllä jo tästä vaiheesta todella innoissamme. Ainakin ollaan tähän saakka päästy ja kiitollisia ollaan mikäli kaikki hyvin loppuun saakka menee. Kolmen viikon päästä on eka ultra ja sitten selviää onko kaikki ok. Ja myös se onko tulokkaita yksi vai kaksi:)
Voimia kaikille lapsettomuuden kanssa kamppaileville; en halua kirjoituksellani masentaa ketään vaan yrittää valaa toivoa! Emme ole kellekään kertoneet hoidoistamme, joten siksi tuntui siltä että on päästävä johonkin hehkuttamaan tätä iloista sanomaa ennen kun uskaltaa julkisesti siitä riemuita (ja siihenhän menee vielä aikaa).
ps. pelkään kyllä edelleen että hehkutan liian aikaisin ja raskaus ei olekaan todellista, mutta sitä kai tämä elämä on - yhtä tunteiden vuoristorataa!
Hoidot aloitimme yksityisellä puolella vuosi sitten loppukesästä, ensin tehtiin kaksi inseminaatiota ja sen jälkeen päästiin kunnalliselle puolelle hoitoon joulukuussa -04. Vajaa vuosi oltiin lasta yritetty ennen hoitoihin hakeutumista, itselläni paha endometrioosi joten se nopeutti hoitoihin pääsyä julkisellakin puolella. Tämän vuoden helmikuussa oli eka ivf ja huhtikuussa sitten pas. Niistä molemmat siis negatiivisia. Meillä nämä lapsenyritys/lapsettomuusasiat on tullut oikeastaan vähän liian aikaisin parisuhteeseemme juuri tuon endon takia, emme olleet kauaa yhdessä olleet saati asuneet kun jo piti miettiä "lapsentekoa" ettei tilanne pahenisi. Se on aiheuttanut monenlaista mielialaa, kun ei ole oikeastaan kerinnyt edes vauvakuumekaan kasvaa ennen kun hoitoihin hakeuduttiin. Tämän viimeisimmän hoidon aikana myönsin sitten vihdoin itselleni että kyllä se vauvakuume minullakin on, olen vain yrittänyt sen alitajuntaisesti torjua jottei tuntuisi niin pahalta kun hoito epäonnistuu. Olin kyllä huomannut selviä katkeroitumisen merkkejä itsessäni aina kun sain kuulla ystävien/tuttujen vauvauutisista vaikka olisi pitänyt onnellinen heidän puolestaan olla. Tällä kertaa sitten uskalsin toivoa onnistumista itsekin oikein tosissani ja muutenkin elämäntilanne tuntuu sopivammalta kun aiemmin (talo valmistumassa, määräaikainen työ päättyy lasketun ajan aikoihin..), joten stressitekijöitäkin oli tässä vaiheessa vähemmän. Liekö sekin sitten edesauttanut onnistumista.. Mutta tosiaan raskaustesti näytti plussaa ja olemme kyllä jo tästä vaiheesta todella innoissamme. Ainakin ollaan tähän saakka päästy ja kiitollisia ollaan mikäli kaikki hyvin loppuun saakka menee. Kolmen viikon päästä on eka ultra ja sitten selviää onko kaikki ok. Ja myös se onko tulokkaita yksi vai kaksi:)
Voimia kaikille lapsettomuuden kanssa kamppaileville; en halua kirjoituksellani masentaa ketään vaan yrittää valaa toivoa! Emme ole kellekään kertoneet hoidoistamme, joten siksi tuntui siltä että on päästävä johonkin hehkuttamaan tätä iloista sanomaa ennen kun uskaltaa julkisesti siitä riemuita (ja siihenhän menee vielä aikaa).
ps. pelkään kyllä edelleen että hehkutan liian aikaisin ja raskaus ei olekaan todellista, mutta sitä kai tämä elämä on - yhtä tunteiden vuoristorataa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koko sydämestäni toivotan rutkasti onnea
teille molemmille!:)
Toivottavasti jaksat hyvin, ja toivotaan että kaikki menee loistavasti.
Täältä on ihana lukea, kun joillakin on tärpännyt.
Samalla toivoo salaa, että kunpa meillekin kävisi niin!
Kirjoittelethan ihmeessä kuulumisiasi.
tukekaamme kaikki toisiamme,samassa tilanteessa olevia:)
Aurinkoisia syyspäiviä!:)
voi miten ihanaa, paljon onnea!!
saanko kysyy millä hoidolla sulla siis nyt tärppäs ja on siis mahikset kaksosiin? ovuloitko siis enemmän kuin yhesti??
oliko mitään oireita ennen plussaa??
kiitos kun annat toivoa meille muille!! :)
Ivf tehtiin siis nytkin, punktiossa saatiin kerättyä 12 kpl munasoluja joista 7 oli yön aikana lähtenyt jakautumaan. Siirtopäivän tilanne oli se että kaksi oli huippulaatuista ja kaksi hieman hitaammin etenevää ja loput jäi sille tielleen. Nuo kaksi hyvää siis siirrettiin ja kaksi muuta pakastettiin odottamaan tulevaa. Ja oireina ennen plussaamista oli tosiaan se rintojen arkuus ja turvotus, muuta kummallista en ole vielä huomannut :)
onnea kovasti, jaa SAA HEHKUTTAA !