mitä tehdä kun aina kun jonkun tapaa, saattaa pienen hetken luulla että saattaisi syntyä jotain kunnes kaikki haluavat olla vain kavereita.en puhu heterotuttavuuksista. Liian ujo/huono itsetunto että uskaltaisi tapella heistä keitä haluaisi,tai lähteä vain sokkotreffeille.ehkä juuri siksi kun niin monta kertaa tullut se lause vastaan:"olet ihmisenä ihana,mutta haluaisin olla vain kaveri." Kavereita kyllä löytyy paljon mutta tuntuu että sen oman löytyminen on vain mahdoton unelma. en mielestäni eroa perustallaajasta millään tavalla mutta silti jotain tuntuu puuttuvan..kenelläkään muulla samaa ilmiötä?
ikuinen kakkonen?
avalon
5891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
noin minullekin aina käy kiinnostuttuani jostain naisesta sillälailla, niin hänen tunteensa ovat ystävyystasolla. minulle on jopa sanottu, että olen sellainen ihminen jonka kanssa ei voi seurustella vaan olla vain ystävä.
olenkin tästä vetänyt omat johtopäätökseni: kaikille ei ole tarkoitettu rakkautta eikä hellyyttä, hyvä, kun edes ystäväksi kelpaa.
minäkin olen ihan samat johtopäätökset tehnyt,tosin silti tuntuu että kaikki muut pariutuvat ympärillä ja olen se ikuinen kaveri.turhauttavaa edes yrittää tutustua keneenkään uuteen ihmiseen..
Lue kirjoituksesi viimeinen lause huolella. Ehkä ongelmasi ydin on siinä?!
(eli: en mielestäni eroa perustallaajasta millään tavalla mutta silti jotain tuntuu puuttuvan )
tarkoitin sillä lauseella sitä etten ole mitään huomattavan negatiivista itsessäni havainnut. mutta voi myös olla tietenkin että kaikilta muilta löytyy jokin oma piirre millä se joku löydetään muussakin kuin kaveri mielessä.
säkenöimään
lisää itsevarmuutta ja itsetuntoa
älä paljasta itsestäs asioita ku kortti kerrallaan, pihtaa..
oot vaikeesti tavoiteltava - niin eiköhän se kiinnostus rupee vastapelurillakin heräämään