Kuulun siihen suureen joukkoon, joka hauskuuttaa itseään lukemalla kastettujen lasten nimiä lehdistä.
Minua on kummastuttanut muoti antaa täysin suomalaiselle lapselle jokin "komealta" kalskahtava ulkolainen etunimi.
Sinänsähän nimi ei henkilöä pahenna, ellei henkilö nimeä, mutta sensijaan kertoo paljonkin nimen antajista, eli lapsen vanhemmista.
Mitäkö sitten ajattelen näistä Victoria Alexandra Heiskasten tai Casimir Philip Virtasten vanhemmista. En voi välttyä ajatukselta, että he häpeävät itseään ja sitä kautta suomalaista identiteettiään, ja pitävät kaikkea ei-suomalaista jotenkin parempana.
Tai kenties he vain uskovat sanontaan: "Nomen est Omen" (eli nimi on enne) ja luottavat siihen, että Casimirista tulee rikas ja Victoriasta kuningatar.
Minua on kummastuttanut muoti antaa täysin suomalaiselle lapselle jokin "komealta" kalskahtava ulkolainen etunimi.
Sinänsähän nimi ei henkilöä pahenna, ellei henkilö nimeä, mutta sensijaan kertoo paljonkin nimen antajista, eli lapsen vanhemmista.
Mitäkö sitten ajattelen näistä Victoria Alexandra Heiskasten tai Casimir Philip Virtasten vanhemmista. En voi välttyä ajatukselta, että he häpeävät itseään ja sitä kautta suomalaista identiteettiään, ja pitävät kaikkea ei-suomalaista jotenkin parempana.
Tai kenties he vain uskovat sanontaan: "Nomen est Omen" (eli nimi on enne) ja luottavat siihen, että Casimirista tulee rikas ja Victoriasta kuningatar.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noille lapsille on yhteinen nimitys: lähiöprinsessat ja -prinssit! Siis vaikuttaa ettei monillakaan vanhemmilla ole mitään suhteellisuuden tajua, vaan yritetään olla ns. hienompaa kuin ollaankaan. Lapsen pitää elää sen nimen kanssa koko ikänsä, eikä sillä ole tarkoitus rangaista lasta, ja suoraansanottuna suomalaiseen kielikulttuuriin ei sovi tuollaiset älyttömyydet. Miltä mahtaa lapsesta tuntua aikuisena, kun joka kerta, kun joutuu esim. virastoissa yms. hoiteleen asioitaan ja joutuu aina tavaamaan nimensä, ku ei kukaan tajua, miten se kirjoitetaan. Tai miltähän mahtaa tuntua olla rekkakuski, jonka nimi on joku Casimir Maximillian, tai ehkäpä sitä tosiaan kuvitellaan, että korskean kuuloinen nimi estää tämän lapsen joutumisen B-luokan kansalaisiin.
Toinen asia mitä inhoan kanssa on nimi VEETI! Siis haloo, meitsi on ainakin poistanut ihokarvansa veetillä, ja tuo nimi vielä on suosituimpien poikien nimien joukossa tällä hetkellä.
Täälläpä on hauskoja ihmisiä. =)
Kaikkien siis pitäisi olla Irmoja tai Martteja?
Tuo Casimir hämää nyt minua, mitäs ihmeelistä siinä on?
Sehän on vanha nimi. Esim. Eino Leinon veli oli Kasimir. (tosin K:lla)
Oletteko ajatelleet että silloin vuoteen 1899 mennessä kun Irmoja kastettiin 29 niin luultavasti ihmiset päivittelivät että "tuollainen outo nimi nyt antaa lapselle" (käytän tätä Irmaa nyt esimerkkinä)
Kaikki nimethän ovat joskus olleet outoja ja omituisia.
Mikä siinä on teille niin vaikeaa jos lapselle annetaan hieman erillainen nimi?
Me annoimme ainakin lapsellemme meidän perheen tyylisen nimen ja olemme siitä ylpeitä.
Vuosisadan alussa (siis 1900) annettiin lapsille ruotsinkielisiä nimiä. Eikö ne ole outoja?
Mitä on normaalit nimet?
Sellaisetko joita on paljon olemassa?
Miksi?
Kuka sen määrittää?
Taitaa ketjun aloittajalla itsellään olla jotain itsetunto-ongelmia. Olin ihan ihmeissäni että hänen mukaansa Kasimir on outo nimi. Meidän pojan toinen nimi on Kasimir, emmekä mielestäni kärsi itsetunto-ongelmista, vaan nautimme kauniista nimistä.
Nyt osui näköjään Kasimir-pojun vanhemman arkaan kohtaan. Se ei varmaan ollut tarkoitus edellisellä kirjoittajalla. Lähinnä kai ottaa kantaa yleisesti nimipolitiikkaan.
Itse omaan eritt. vahvan itsetunnon. Minun ei tulevaisuudessa tarvi koreilla lasteni nimillä. Eka lapsi tulossa. Haluan antaa jatkossa lapsilleni suomalaisia tavallisia perinteisiä nimiä, koska ne ovat söpöjä sekä selkeitä.
Haluan kasvattaa lapseni itsenäisesti ajatteleviksi ja henkisesti vahvoiksi opastamalla ja tukemalla heidän kykyään ratkoa ongelmia sekä nähdä arjessa elämän valoisia puolia.
Koreilemme sitten keskenämme, mutta emme kaiken maailman silmin perusteettomasti etunimillämme.
Hyväksyn silti kaikkien nimiset henkilöt sellaisinaan, enkä ketään väheksy. Mielipiteeni koskee vain omia lapsiani.
Hassuja ovat muuten nämä 10 v sitten muodissa olleet Jeminat jne. :)
Siis mistä ihmeestä olet keksinyt sen että Kasimirit sun muut ovat jotenkin erityisen koreita ja hienostuneita nimiä? Vaikuttaa siltä että pidät itseäsi jotenkin huonompana kuin muut, kun jopa jotkut nimet ovat sinulle auktoriteetteja. Minä ja mieheni olemme molemmat korkeasti koulutettuja ja ns "hyvissä" töissä, joten eipä ole kyllä nimillä ollut tarvis saavuttaa mitään statusta, kuten ei yleensä muullakaan tekemisillämme. Kertakaikkiaan ihan älyttömiä tollaset kommentit, jokainen vanhempihan antaa lapselleen kauniiksi mieltämänsä nimen, tuskin monikaan miettii että lapsi saavuttaisi elämässään jotain pelkästään nimensä perusteella. Ehkä ongelmasi on juuri siinä että mielestäsi elämässä pitää saavuttaa jotain korkean elintason ja vaurauden merkkejä. Itselläni tällaista tarvetta ei ole ollut koskaan. Me elämme varsin vaatimatonta elämää vaikka leveilyynkin olisi varaa, mutta onneksi siihen ei ole tarvetta.
Hienolta "kuulostavat" nimet saattavat olla myös suvussa kulkevia nimiä. Niin kuin meillä Alexandra. Eikä taatusti ole kyse mistään prinsessanimestä, Karjalasta tullut suvun nainen sodan kourissa kantoi sen meille.
Arvasin, että kirjoitukseni ärsyttää niitä, jotka ovat nimenneet lapsensa vierasmaalaisella nimellä.
Eräs kirjoittajista vetosi siihen, että nimi on kulkenut "suvussa" monta sukupolvea ja toinen puolusteli Casimir nimeä Eino Leinon veljen nimellä. Tällaista "wanna-be" paremmistoa on ollut aina, ja nimenomaan 1800-luvulla, jolloin oli erittäin tavallista, että lapsi sai vaikka komeasti peräti Tsaarin nimen. Mitä tulee Eino Leinon Isään, hän hylkäsi ikiaikaisen sukunimensä (Mustonen) ja muutti sen komeammaksi Lönnbohmiksi. Tämän hän teki vain siksi, että luuli sen olevan hyödyksi hänen virkaurallaan.
Sinänsä suurin osa nimistä on kansainvälisiä, mutta ne ovat saaneet jokaisessa kielessä, kieleen parhaiten sopivan muodon.
Esimerkiksi suomen Tapani on ruotsissa Staffan ja esim. karjalassa Teppana.
Yleensä onkin käynyt niin, että vanhempien "ylevistä" nimeämispyrkimyksistä huolimatta Alexanderia kutsutaan Aleksiksi ja Margarethaa vaikka Reetaksi.
Nimen tulee kuvastaa kantajansa kieltä ja kulttuuria, muuten nimi on valheellinen.
"Nimen tulee kuvastaa kantajansa kieltä ja kulttuuria, muuten nimi on valheellinen"
Eihän sua ota tosissaan kukaan. Mites ne perheet joiden vanhemmat on eri kansallisuutta ja vielä asuu jossain muussa maassa?
Paljon maailmaa kierrelleenä huomaan että olet viettänyt ikäsi siellä jossain peräperäkylällä.
Vastauksestasi todella huokuu, että olet oikea maailmanmies/nainen.
On yhtä valheellista antaa täysin vierasmaalaiselle ihmiselle suomenkielinen nimi.
Jos vanhemmat edustavat eri kulttuureita, on nimen antamisessa sama vaikeus, kun lapsen äidinkielen tai muutenkin koko identiteetin löytämisen kanssa, eli pitää valita jompikumpi tai sitten yrittää luovasti yhdistellä.
Ystävättäreni on naimisissa egyptiläisen miehen kanssa, ja he antoivat pojalleen nimeksi Sami, sillä se nimi tunnetaan kuulema molemmissa maissa.
Profilointisi, että olen suppeakatseinen peräkylän ulkomaalaisvihaajaa on todellakin virheellinen.
Pointtini on se, että kenenkään ei tarvitse yrittää olla kukaan muu kuin on ja että kaikki kulttuurit (myös suomalaisuus) ovat yhtä tärkeitä ja ainutlaatuisia.
Tällainen "tekohienostelu" on erittäin tyypillistä kolonialistisissa maissa, joissa alkuperäiskansa on vaihtanut nimensä ja joskus jopa kielensä yrittäessään olla "herrakansaa"
Aika kaukaa haettua vetää mukaan kolonialismi, ajat ovat pikkasen muuttuneet. Mietippäs sitä että vielä 30 vuotta sitten emännät menivät suoraan lypsyltä synnyttämään ja äitiyslomalla viikon... Miten onkaan maailma siis muuttunut vuosisadassa?
Maailma muuttuu nopeasti, mutta ihminen todella hitaasti. Nykyihmisen alitajunnassa olevat motiivit tehdä päätös lapsensa nimestä ovat täsmälleen ne samat, kuin kivikautisilla ihmisillä.
Kun vanhempi antaa lapselleen nimen, hän samalla (tietoisesti tai tiedostamattaan) lokeroi lapsensa mielessään kuuluvaksi johonkin tiettyyn ryhmään. Jos tämän mielikuvaryhmän ja todellisuuden välillä vallitsee kovin suuri ristiriita, voidaan miettiä mistä se johtuu.
Tietysti on tunnettu tosiasia, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella ja että kaikki eksoottinen kiehtoo. Silti liiallinen samaistuminen vieraaseen kulttuuriin johtuu yleensä itseinhosta ja tätä kautta myös oman kulttuurinsa inhoamisesta. Kuinka kätevää olisikaan silloin tällöin vaihtaa identiteettiään ja luoda näin itsensä uudestaan. Valitettavasti näin ei vain voi tehdä oikeassa elämässä.
Olen ylpeä suomalaisuudestani ja siksi haluan antaa lapsille kunnon suomalaiset nimet, ja aion myös opettaa heille, että Suomi on suomalaisille paras paikka maailmassa. Juuri nuo casimir- ja Alexandra- tyyppiset nimet kertovat siitä, että vanhemmat ei halua kuulua mihinkään juntti-suomalaisiin, tunnetaan niin sanotusti alemmuutta, halutaan olla hienompia kuin muut jne. jne.. Sitä siis kuvitellaan, että vieraskielinen nimi antaa lapselle hienomman statuksen kaikkien Mattien ja Maijojen joukossa. Hävetkää suomalaiset, kun annatte tuollaisia karmeita nimiä.
Nimittäin kirjoituksesi kuulostaa ainakin akateemisilla korvilla hyvin teennäiseltä, ikäänkuin opistoihminen pitäisi itseään alempiarvoisena kuin akateemiset (mitä minä en pidä!), ja siten yrittää viljellä kielikuvia, jotka saavat osaamattomuuden vuoksi tekstin näyttämään lähinnä säälittävältä. Valitettavasti maailmasi jää hyvin suppeaksi koska olet päättänyt lokeroida ihmiset nimien perusteella. Mitäköhän mieltä olet niistä 348044 Mariasta, jotka ovat Suomessa eläneet / elävät edelleen.
On nimittäin aika kansainvälinen nimi, latinokielissä jopa miehen nimi. Taikka Amanda, joita on Suomessa ollut / on 27730 kpl alkaen 1800-luvulta. Esimerkkejä on loputtomasti:
kaikki raamatun nimet ja niiden johdannaiset sekä liuta "ihan tavallisia" suomalaisia nimiä, kuten Marko, Liisa, Kalle etc...
En jaksa jatkaa tätä nimikeskustelua koska olet näköjään lopullisesti lokeroinut kaikki Pekat kirvesmiehiksi ja Kasimirit tohtoreiksi.
Toiset tykkäävät eri nimistä kuin toiset, ja annetaan niin olla. Omilla lapsillani ei ole mitkään tavalliset nimet, mutta ne on kaikki rakkaudella valittu, ja meidän korvissamme kauniita. Ei sillä ole merkitystä mitä naapurit tai tarhan tädit asiasta ajattelee. Joskus ihmisistä näkee, että ihmettelevät asiaa kovasti, mutta mitä väliä. Nimiä valittaessa ei ole pyritty mihinkään erikoiseen, emmekä myöskään ole perehtyneet nimien alkuperään. Mitään perinnenimiä emme ole tarkoituksella ottaneet käyttöön. Lapsetkin ovat olleet ainakin vielä ihan tyytyväisiä. Olen ylpeä suomalaisuudestani, eikä se poista isänmaallisuuttani, että yhden lapseni nimi ei ole suomalainen, mutta ruotsinkielisestä kalenterista löytyy. Eikä Matti ja maijakaan ole huonoja nimiä mielestäni. On vain valittava ne omasta mielestään mukavimmat.