Olisi mukava kuulla, miten muut sinkkuna elelevät lesbot kokevat tämän elämäntilanteen. Mikä on mukavinta ja mikä taas vaikeinta.
Onhan tuo sinkkupalstakin, mutta siellä näkökulmat ovat toisenlaisia, kuin meillä.
Voin aloittaa ja jatkaa myöhemmin lisää, jos tämä kiinnostaa muitakin.Nyt kun on perjantai, niin mulle pahimpia ovat perjantai-illat. Siinä tulee orpo olo kun usein se tulee yksin vietettyä tai sitten jos lähtee liikenteeseen, on väsynyt jo työviikosta että tarvii lähtee nukkumaan. Mukavinta on minusta se, että saan määritellä rytmini eikä tarvitse miellyttää ketään eikä riidelläkään, jostain pikkuasioista.Ja yksin tottuu nukkumaankin, ja saa reilusti vallata koko sängyn,syödä voileipiä sängyssä yms;) No on paljon muutakin mutta työt kutsuu...
Onhan tuo sinkkupalstakin, mutta siellä näkökulmat ovat toisenlaisia, kuin meillä.
Voin aloittaa ja jatkaa myöhemmin lisää, jos tämä kiinnostaa muitakin.Nyt kun on perjantai, niin mulle pahimpia ovat perjantai-illat. Siinä tulee orpo olo kun usein se tulee yksin vietettyä tai sitten jos lähtee liikenteeseen, on väsynyt jo työviikosta että tarvii lähtee nukkumaan. Mukavinta on minusta se, että saan määritellä rytmini eikä tarvitse miellyttää ketään eikä riidelläkään, jostain pikkuasioista.Ja yksin tottuu nukkumaankin, ja saa reilusti vallata koko sängyn,syödä voileipiä sängyssä yms;) No on paljon muutakin mutta työt kutsuu...
Vastaukset 17
Vanhimmat
itsellä vaikeinta oli tottua nukkumaan yksin. vaikka emme vielä yhdessä asuneetkaan ja nukuttiin yhdessä vain pari kertaa viikossa (ikää vasta niin vähän), siihen tottuu liiaksikin. toinen ongelma on läheisyys. enään ei olekaan ketä halata kun on paha mieli tai viikonloppuisin jos ei viihteelle lähde, sitä istutaan yksin kotona katsomassa telkkaria.
mukavinta on juuri oman ajan käyttö miten haluaa. ei tarvitse menojaan miettiä niin tarkasti kuin sillon aikaisemmin.
Se on muuten kummallista, että tottuu siihenkin,ettei läheisyyttä ole. Joskus tulee vaivautunut olo, kun ystävät halailee.Sellainen outo tunne, ettei tämä ole ihan mun juttu. Vaikka täytyy tunnustaa; on mulla pehmolelu aina peiton alla, tai itse asiassa kaksikin, sillä tavalla monipuolista;)
Sama juttu, yksinäisyys oikeastaan ahdistaa mua aivan liikaa. Toisen ihmisen kanssa jaettu elämä oli varmasti tämän astisen taipaleeni ihaninta aikaa. Nyt on vain opeteltava, keksittävä, mitä kivaa yksin voi tehdä... Se on vielä vaikeaa, kun erosta ei ole kulunut kauan aikaa, mutta yritän ajatella positiivisesti.
Illat (erityisesti viikonloppusellaiset) ovat varmasti kaikkein vaikeimmat. Kaiholla muistelen rakkaani lämmintä kättä ympärilläni, hali-ja pusuttelutuokioita... Nyt on vain minä ja peitto sekä nuo muistot, mutta eivät ne paljon lohtua tuo. Minä vihaan suorastaan sanaa sinkkuelämä, sillä se saa mielessäni vain negatiivisia sävyjä! Kertokaa rakkaat ihmiset mulle, miten osaisin olla yksin?
En osaa vastata muuta kuin, että tottuu siihen, eikai koskaan kokonaan, mutta kun yrittää vaan, ja ottaa päivän kerrallaan. Mulla on tuo kaipaus läheisyydestä hälvennyt, mutta enempi kaipaa juttukaveria intiimeihin asioihin, ja leffaan pitämään kädestä.Ja joskus kyllä harmittaa, että siivoaa yksin, maksaa velat yksin , käy yksin kaupassa, jne. mutta saan kyll myös itse päättää mihin nää suuret (heh) rahani tuhlaan, vaatteisiin ja humputuksiin tietty.;)
Vaikeaa se on aluksi. Muistan itse miten eroni jälkeen kammoksuin iltoja, sitä kun normaalisti käytiin nukkumaan, siihen liittyviä ihania ja rakkaita muistoja. Samoin aamuihin, oli joku jonka vierestä herätä. Vahvasti parisuhdepainotteinen ihminen olen, joten läheisyys on tärkeää ja tarvitsen sitä. Eron jälkeen pelkäsin etten voi elää ilman kosketusta.
Kummasti sitä nyt vain, kuukausien jälkeen, alkaa elämä olla aika tasapainossa yksinkin. Ei tunnu hyvältä tämä, mutta ei erityisen pahaltakaan. Ystävät auttavat paljon, parhaalla ystävälläni istun useina iltoina viikossa, katson iltauutiset ja Conanin ja lähden sitten taapertamaan kotiin. Parisuhde-elämä on niin kaukana tunnemuistoista, että sitä ei oikein osaa kaivatakaan. Sänkykin muuttuu jossain vaiheessa vain nukkumispaikaksi, kun muistot haalistuvat ja aika kuluu... usko pois!
Rohkaisuksi voisin vielä sanoa, että ei yksinoloon opettelu ole niin hirveää kuin miltä se kuulostaa. Minä olen nykyään aika onnellinen. Ystävät saavat minut aina kiinni kun tarvitsevat, vanhemmille ja siskolle riittää aikaa, voin tehdä omia juttujani, lukea, kirjoittaa, katsoa leffoja, olla täällä netissä, käydä kävelyllä.. Ja mikä parasta: tiedän että kun tapaan sen naisen joka vie minulta jalat alta, aion kohdella häntä hyvin:) Yksin kun on, on aikaa tutustua itseensä. Ota siitä hyöty irti, niin voit eheänä olentona taas panostaa kunnolla tulevaan rakkaaseesi.
Voimia!
sinkkuliisat voitaisi kehitellä jotain mukavaa yhteistä jutustelua vaikka näin netin välityksellä, koska juuri illat tuppaa täälläkin olemaan ne pahimmat... ?
Oon kyllä tottunut nukkuun jo yksin(valvon kunnes oon niin väsynyt että nukahdan melkein heti kun rojahdan sänkyyn) ja aamuihinkin oon tottunut yksinäisyydessä(valot päälle, telkkari päälle, äkkiä liikkeelle ennen kuin onttous ehtii iskeä) mutta juuri viikonloppuillat. Oon alkanut valua pelottavasti baarieläjäksi kun en halua istua yksin kotona, ja baarista... no... on edes pieni mahdollisuus ehkä löytää joku.
Oikeasti olen siis aika tyytyväinen elämääni tällä hetkellä(vaikkei siltä kuulosta). Ei tarvitse riidellä, aikaa riittää harrastuksille, tekemistä löytyy kunhan on vain itse aktiivinen, mutta kuitenkin jotain puuttuu... Ja niin kuin sanoit Wiivis, alkaa läheisyys olla jotenkin kaukaista. Se ihmisestä uhkuva lämpö. En edes tiedä osaisinko enää nukkua jonkun kanssa yhdessä...
Mutta niin. Kyllä tähän tottuu. Oppii elämään ja muodostamaan arkensa niin että ahdistukset ja yksinäisyys eivät iske liian usein. Ne yksinäisetkin perjantait voi perustella itselleen sillä, että ne nyt ovat vain tätä yhtä lyhyttä elämänvaihetta, sitten kun osuu kohdalle joku sopiva niin sitten asia muuttuu.. Kaikki ystävätkin seurustelevat jo, niin niistäkin saa harvoin perjantai-illan seuraa kotiin teekupin ääreen. Missä yksinäisten lesbojen klubi?
Ideasi on hyvä, onhan jotain sinkkuklubeja , mutta taitavat olla heteroille. me ollaan niinkuin vähemmistön vähemmistö,kai.
Baarielämän ymmärrän, vaikka en itse paljon käy.
työporukan kanssa joskus ja nythän jo kovasti odotellaan pikkujouluja;).enempi kesällä terasseilla ja päiväsoppailun merkeissä parilla sidukalla. Yksinolo ei aina ole kivaa, mutta siitä oppii tavallaan tykkäämään..huomaa että haluaa vetäytyä omiin oloihinsa kaikesta hälystä. kun on työ, missä väkisinkin joutuu olemaan paljon tekemisissä ihmisten kanssa, niin sitä oppii arvostamaan omaa rauhaa.Tottakai sitä haaaveilee siitä että saman katon alla olisi joskus joku. en tiedä tuleeko olemaan enka halua tietääkään.perusasioita olen oppinut arvostamaan;voi joka aamu lähteä töihin, haastava työ ja reilut työtoverit.muutama hyvä ystävä.harrastuksia joista tykkää. pahimmat elämäntuskat takana ja kokemusta kertynyt reppuun matkan varrelta.hyvää ja rauhallista perj.iltaa kaikillle,katsellaan vaikka niitä idolseja :)
...jos olisi sinkkuchatti lesboille.jotkut ehkä hakisivat seuraa jotkut vaan juttukamua.onhan muillekin täällä erilaisia chatteja,miksei meillekin??
Vaikeaa on yksinäisyys, etenkin viikonloppuisin toivoo, että olisi kumppani jonka kanssa mennä ja tulla esim. torille, kauppaan, leffaan, matsiin, laivamatkalle, viettää kahdenkeskeistä aikaa, rakastella, hellitellä etc..
Toisaalta: saan nukkua yksin leveässä vuoteessa, ei riitelyä, saan tulla ja mennä harrastuksiin tai tapaamaan kavereita, saan ostaa uuden puseron tai farkut niin usein, kun haluan (ei tarvitse selitellä kuten ex:lle piti), voin kolistella aamuisin keittiössä pelkäämättä herättäväni toisen etc...
Yhteenveto: en haluaisi olla sinkku vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi ja halutuksi.
mukava vkl takana.
Niinhän kaikki haluaisivat. Minä oon tullut siihen tulokseen, että haluaisin jonkun jolle voisin osoittaa hellyyttä, jolta saisin hellyyttä. Joka jakaisi arjen kanssani, tukisi minua, jota voisin itse tukea. Jonka kanssa olisin myös kaveri, voisimme nauraa toisillemme ja itsellemme. VOisimme riidellä ja sopia, laittaa yhdessä ruokaa tai hakea pizzan naapurista. Ja niin... jonkun, jonka kanssa voisi jutella niin että tuntisin että toinen oikeasti kuuntelee minua, jonka kanssa aikaa olisi liian vähän.
Ja mikä parasta... luulen että tulen sellaisen naisen vielä löytämäänkin. Jos pystyn vastaavaan suhteeseen niin monien läheisten ihmisteni kanssa, miksen löytäisi sellaista elämänkumppaniakin? Mä olen jotenkin optimistinen tulevaisuuden sauhteen. Ehkä siksi, että luulen aika monen haluavan samoja asioita kuin minäkin. Vielä me kaksi kohtaamme... kuka ikinä Hän tuleekaan olemaan. Kärsivällisyyttä :)
..kävi ns. flaksi. kyllä nyt aurinko paistaa;). taas löytyi lisää hyvää sinkkuelämästä. jos olisin varattu en vois mennä baariin ,laittaa itseänä hienoksi, ja ottaa ketään saatille. maanantaista huolimatta, toivoa on aina, ja joskus elämääki saa maistaa.namia!
go girl go! :D Vaikuttaako että siitä vois tulla enemmänkin kuin yksi yö?
Mä vietin rauhallisen ihanan lämpöisen ystävä-viikonlopun, mutta ens vkl taidan taas painua bilettämään. Tanssimaan ja pitämään kivaa kavereiden kanssa. Jos vaikka löytyisi joku nätti nainen jolle hymyillä :) Tänään näin kaupassakin ihqn naisen. On tässä puolensa :))
Koskaan ei tiedä, mutta pikku onnenhetket tekee ihan älyttömän suuren vaikutuksen..kun on niin harvinaista herkkua.ja itsetuntokin nousee kuutosesta kasiin.tai ainakin se tunne että on vähän aikaa haluttu tekee tosi nastan fiiliksen;)
Kyllä sitä oppii nauttimaan elämän kaikista puolista, eilenkin oli maanantai joka tuntui ihan perjantailta.
olen ollut niin kauan yksin, etten enää osaa seurustella. Tai edes vaivautua ketään etsimään. Enkä osaa ottaa vastaan hellyyttä. Koko elämän kestänyt yksinäisyys, mutta kaikkeen tottuu.
aina yksin. ei yhtään suhdetta elettynä, ja ikääkin on jo tarpeeksi.
elän vain itselleni. panostan vain itseeni ja omaan hyvinvointiini.
yksinäisiä öitä ja kyyneliä,halua tulla huomatuksi ja rakastetuksi...tuntuu etten ketään löydä koskaan...olen jo sen ikäinenkin että tässä iässä "pitäisi" jo olla kokenut edes kerran seurustelun huuman.
Hei, dokkari tänään kannattaa tsekata.:)