Sade ropisi ikkunaan,ja ränneihin.
Tuulen humina kantautui patterista sisälle.
Mandy,Lastu ja Rommi makasivat kukin omalla pedillään,kukin nähden omaa untaan.
Taivas oli pilvistä harmaa,eikä yhtään auringonsädettä näkynyt niiden lävitse. Metsään menevä vaaleanvärinen hiekkatie oli nyt tumman ruskea,ja asfaltti oli muuttunut mustaksi sateesta. Helena laskeutui pois ikkunalta istumaan sohvalle,ja kiristi punaista pompulaa joka koristi hänen vaaleita ja pitkiä hiuksiaan. sitten hän laski kädet polvilleen,ja käveli unisena keittiöön. Sade-ilma sai Helenan aina tuntemaan olonsa väsyneeksi. Hän kurkotti keittiön kaapista kaakaopaketin,laski sen pöydälle,avasi työpöydän laatikon ja otti hieltä hopealusikan.Sitten hän laahusti jääkaapille,ja otti hyllyltä maitopurkin.Hän pyörähti ympäri,ja otti tiskipäydältä lasin. Helena laahusti pöydän ääreen,ja kauhoi kaakaojauhoja kuppiinsa.
Mandy,Lastu ja Rommi kipittivät huomaamattomasti Helenan ympärille keittiöön. Helena kaatoi maitoa kuppiinsa,ja hämmensi lusikallaan.
Helena oli juuri kääntymässä,kun näki koirat kerjäämässä Helenan edessä.
Mandy oli kaksivuotias musta labradorinnoutaja-narttu.Lastu oli jo yhdeksänvuotias pippurin värinen eurasier-briard sekoitus-uros ja Rommi oli kymmenkuinen tiikerijuovainen bokseri-uros.
Helena alkoi nauraa pienesti,sillä hänen mielestään näky oli huvittava. Musta labradorinnoutaja,pippurin värinen eura-briku ja tiikerijuovainen bokseri kaikki vierekkäin tuijottamassa kaakaomukia. Helena hailautti pitkät hiuksensa olan yli,ja kulki koirien välistä olohuoneeseen avaamaan television. Telkkarist tuli juuri uutiset. Tunnelma Helenan olohuoneessa oli jotenkin...jotenkin...erikoinen..
Yksinäinen opiskelija istuu olohuoneen mustalla nahkasohvallansa ja juo kaakaota. Televisio kuuluttaa uutisia ja ulkona sataa. Koirat kulkevat pettyneinä omille pedeilleinsä,kun eivät saaneetkaan mitään herkkua. Helena laittoi kaakaomukin olohuoneen pöydälle,ja päätti ruveta päiväunille,kun ei muutakaan tekmistä sateisena päivänä keksinyt. Hän pöyhisti sohvan tyynyn,asetteli sen ja painoi siihen päänsä,sitten hän nukahti. Tunnin kuluttua hän heräsi. Helena katsoi ulos,ja näky oli jo parempi. Linnut olivat palanneet koloistansa puihin visertämään,ja aurinko paistoi taas.
Tunnelmaa pilasi märkämaa,mutta sehän kuuluu syksyyn. Hän venytteli pitkästyneesti,ja sieppasi mukin olohuoneen pöydältä. Hän vei sen tiskipöydälle keittiöön,ja käveli huoneeseensa vaihtamaan vaatteet tilavampiin lenkkeilyvaatteisiin. Nyt oli hyvä ilma käydä koirujen kanssa lenkillä. Helena tuli huoneestaan ja koirat katsoivat innoissaan Helenaa.Ne tiesivät minne oltiin menossa. Koirat rynnivät ovelle Helenan luo,eikä Helena meinannut pantoja saada koirilleen siinä hälinässä. Helena komensi koirat istumaan,ja samassa koirat istuvat nätisti rivissä.Helena sujauttaa kaikille kaulapannat kaulaan,ja kiinnittää niihin kolmoiskoukun,ja siihen hihnan.
sitten on aika lähteä. Helena kääntyy pihastaan metsäpolulle. Metsän ilma on niin raikasta ja ihanaa hengitettävää...Lintujen laulu tekevät raikkaasta,kosteahkosta metsästä ja sen ilmasta aivan ihanan paikan.Helena päätti jatkaa matkaa hölkkäämällä. Metsätien loputtua Helena pääsi asfalttitielle,jota pitkin hän sitten kulki kotiin koiriensa kanssa. Kotonaan Helena meni suoraan keittiöön,otti pakkasesta jauhelihapaketin ja jääkaapista siansydäntä. Hän kaatoi kummatkin lihat kattilaan,ja laittoi kattilan hellalle. n. puolentunnin kuluttua alkoi lihaseoksen tuoksu jo tuntua koirien nokassa. Koirat vilistivät keittiöön vahtaamaan kiehuvaa lihaseosta,jonka Helena oli niille valmistanut jauhelihasta ja sydämestä. Helena meni keittiöön ja sammutti hellan.Hän nosti kattilan pöydälle patalappujen päälle,ja laittoi kannen siihen,jottei joku hänen koiristaan menisi työntämään nokkaansa tulikuumaan kattilaan. Sitten Helena nosti koirien kupit lattialta,ja otti työpöydän laatikosta lusikan.Hön istuutui pöydän ääreen ja kauhoi lihaseosta kunkin koiran kuppeihin. Hän laski kupit lattialle,ja koirat kiisivät kupeille kuin salamat. Ne hotkivat ruokansa sekunnissa,ja tulivat pyytämään lisää. Helena ei antanut koskaan kahtakertaa peräkkäin ruokaa,seuraavan kerran koirat saisivat seosta vasta iltaruoaksi.
(en tiedä voisiko tuota nyt novelliksi kutsua...se jäi "kesken" tavallaan,mutta halusin jättää sen siihen.lopun voi kuvitella x) no mutta,kommentteja tulemaan)
Tuulen humina kantautui patterista sisälle.
Mandy,Lastu ja Rommi makasivat kukin omalla pedillään,kukin nähden omaa untaan.
Taivas oli pilvistä harmaa,eikä yhtään auringonsädettä näkynyt niiden lävitse. Metsään menevä vaaleanvärinen hiekkatie oli nyt tumman ruskea,ja asfaltti oli muuttunut mustaksi sateesta. Helena laskeutui pois ikkunalta istumaan sohvalle,ja kiristi punaista pompulaa joka koristi hänen vaaleita ja pitkiä hiuksiaan. sitten hän laski kädet polvilleen,ja käveli unisena keittiöön. Sade-ilma sai Helenan aina tuntemaan olonsa väsyneeksi. Hän kurkotti keittiön kaapista kaakaopaketin,laski sen pöydälle,avasi työpöydän laatikon ja otti hieltä hopealusikan.Sitten hän laahusti jääkaapille,ja otti hyllyltä maitopurkin.Hän pyörähti ympäri,ja otti tiskipäydältä lasin. Helena laahusti pöydän ääreen,ja kauhoi kaakaojauhoja kuppiinsa.
Mandy,Lastu ja Rommi kipittivät huomaamattomasti Helenan ympärille keittiöön. Helena kaatoi maitoa kuppiinsa,ja hämmensi lusikallaan.
Helena oli juuri kääntymässä,kun näki koirat kerjäämässä Helenan edessä.
Mandy oli kaksivuotias musta labradorinnoutaja-narttu.Lastu oli jo yhdeksänvuotias pippurin värinen eurasier-briard sekoitus-uros ja Rommi oli kymmenkuinen tiikerijuovainen bokseri-uros.
Helena alkoi nauraa pienesti,sillä hänen mielestään näky oli huvittava. Musta labradorinnoutaja,pippurin värinen eura-briku ja tiikerijuovainen bokseri kaikki vierekkäin tuijottamassa kaakaomukia. Helena hailautti pitkät hiuksensa olan yli,ja kulki koirien välistä olohuoneeseen avaamaan television. Telkkarist tuli juuri uutiset. Tunnelma Helenan olohuoneessa oli jotenkin...jotenkin...erikoinen..
Yksinäinen opiskelija istuu olohuoneen mustalla nahkasohvallansa ja juo kaakaota. Televisio kuuluttaa uutisia ja ulkona sataa. Koirat kulkevat pettyneinä omille pedeilleinsä,kun eivät saaneetkaan mitään herkkua. Helena laittoi kaakaomukin olohuoneen pöydälle,ja päätti ruveta päiväunille,kun ei muutakaan tekmistä sateisena päivänä keksinyt. Hän pöyhisti sohvan tyynyn,asetteli sen ja painoi siihen päänsä,sitten hän nukahti. Tunnin kuluttua hän heräsi. Helena katsoi ulos,ja näky oli jo parempi. Linnut olivat palanneet koloistansa puihin visertämään,ja aurinko paistoi taas.
Tunnelmaa pilasi märkämaa,mutta sehän kuuluu syksyyn. Hän venytteli pitkästyneesti,ja sieppasi mukin olohuoneen pöydältä. Hän vei sen tiskipöydälle keittiöön,ja käveli huoneeseensa vaihtamaan vaatteet tilavampiin lenkkeilyvaatteisiin. Nyt oli hyvä ilma käydä koirujen kanssa lenkillä. Helena tuli huoneestaan ja koirat katsoivat innoissaan Helenaa.Ne tiesivät minne oltiin menossa. Koirat rynnivät ovelle Helenan luo,eikä Helena meinannut pantoja saada koirilleen siinä hälinässä. Helena komensi koirat istumaan,ja samassa koirat istuvat nätisti rivissä.Helena sujauttaa kaikille kaulapannat kaulaan,ja kiinnittää niihin kolmoiskoukun,ja siihen hihnan.
sitten on aika lähteä. Helena kääntyy pihastaan metsäpolulle. Metsän ilma on niin raikasta ja ihanaa hengitettävää...Lintujen laulu tekevät raikkaasta,kosteahkosta metsästä ja sen ilmasta aivan ihanan paikan.Helena päätti jatkaa matkaa hölkkäämällä. Metsätien loputtua Helena pääsi asfalttitielle,jota pitkin hän sitten kulki kotiin koiriensa kanssa. Kotonaan Helena meni suoraan keittiöön,otti pakkasesta jauhelihapaketin ja jääkaapista siansydäntä. Hän kaatoi kummatkin lihat kattilaan,ja laittoi kattilan hellalle. n. puolentunnin kuluttua alkoi lihaseoksen tuoksu jo tuntua koirien nokassa. Koirat vilistivät keittiöön vahtaamaan kiehuvaa lihaseosta,jonka Helena oli niille valmistanut jauhelihasta ja sydämestä. Helena meni keittiöön ja sammutti hellan.Hän nosti kattilan pöydälle patalappujen päälle,ja laittoi kannen siihen,jottei joku hänen koiristaan menisi työntämään nokkaansa tulikuumaan kattilaan. Sitten Helena nosti koirien kupit lattialta,ja otti työpöydän laatikosta lusikan.Hön istuutui pöydän ääreen ja kauhoi lihaseosta kunkin koiran kuppeihin. Hän laski kupit lattialle,ja koirat kiisivät kupeille kuin salamat. Ne hotkivat ruokansa sekunnissa,ja tulivat pyytämään lisää. Helena ei antanut koskaan kahtakertaa peräkkäin ruokaa,seuraavan kerran koirat saisivat seosta vasta iltaruoaksi.
(en tiedä voisiko tuota nyt novelliksi kutsua...se jäi "kesken" tavallaan,mutta halusin jättää sen siihen.lopun voi kuvitella x) no mutta,kommentteja tulemaan)
Vastaukset 2
Vanhimmat
varmaan jossain??
Paljon melua tyhjästä?
kun Helena kypsentää lihan koirilleen!?